maanantai 25. marraskuuta 2019

Kirja: Lahjakkuuden hinta osa 2

Ennen kuin luet tämän, kannattaa tutustua kirjan ensimmäiseen osaan, joka löytyy täältä.

                Markka Laitinen: Kirja: Lahjakkuuden hinta osa 1                                     

                                                             VUOSI 2011

Koko alkuvuoden nämä syytteet levisivät edelleen ja huomasin yhä useamman tietävän ne, samoin yhä useampi kyttäsi minua entistä enemmän. Tämä alkoi olla koko ajan entistä sairaampaa ja minua vitutti aivan valtavasti!

Kesällä taloyhtiöömme tehtiin julkisivuremontti ja yhtenä päivänä olin pihalla Ramin S:n rapun edessä juttelemassa Ramin ja muiden kanssa, Rami ja kumppanit ryyppäsivät ja joukossa oli Cossun mutsikin dokaamassa. Katselimme uusia ikkunoita, jotka olivat pihalla odottamassa asennusta paikalleen. Talon elementistä oli sahattu entistä ikkuna-aukkoa isommaksi ja aloimme ihmettelemään miksi aukot oli sahattu isommiksi. Koska näytti siltä että ikkunat olivat jopa pienemmät kuin alkuperäiset ja olisivat menneet heittämällä paikalleen.

Ramin rapussa asuva Make R haki kotoaan mittanauhan ja antoi sen minulle. Alkaessani mitata ikkunoita, Cossun mutsi tuli yhtäkkiä hyvin ovelasti aivan lähelleni pyllistelemään, ihan kuin olisi kovinkin kiinnostunut ikkunoiden mittaamisesta. Tajusin heti mistä oli kyse ja kävelin mittaamaan talon ikkuna-aukkoa, Cossun mutsi tuli perääni ja yritti uudelleen tyrkyttää itseään ja tehdä kaikkensa jotta olisi onnistunut vahvistamaan ja lavastamaan Elisan syytteet. Mutta olin nopeampi ja kävelin takaisin noin viiden metrin päässä olevien uusien ikkunoiden luokse.

  Mutta ei, Cossun mutsi tuli perässäni edelleen ja tajusin että hän yritti kaikin keinoin yrittää saada Elisan syytteet näyttämään todelta. Nyt käännyin ja sanoin, katsoen häntä hyvin halveksivasti, mitä sinä oikein yrität? Cossun mutsi meni aivan vaikeaksi ja poistui nolona paikalta takaisin Ramin rapulle. Harmitti vielä suunnattomasti se, että ikkunat olivat niin että jäimme Cossun mutsin kanssa niiden taakse ja näin Rami ja kumppanit eivät nähneet tilannetta. Olin ensimmäisen kerran antanut jollekin viitteen siitä, että tiesin hyvin tarkkaan esitetyt syytteet ja ajattelin paljastaneeni asian, mutta jälkikäteen huomasin ettei Cossun mutsi ollut ymmärtänyt asiaa. Tämän tapauksen jälkeen halveksin Cossun mutsia entistä enemmän ja lopetin moikkaamisenkin hänelle kokonaan.

Tämä Cossun mutsi oli ollut näiden pihan juoruämmien joukosta törkein Miljan ja Kallisen muijan jälkeen, hän oli yrittänyt useasti katsella minun kotini ikkunoistanikin sisään. Hyvä ettei nenä ollut lasissa kiinni ja minä olin huomannut asian useita kertoja. Pidin tyyppiä aivan sairaana ja vieläpä kateellisen sairaana. Cossuhan oli kertonut mitä hänen mutsinsa oli sanonut minusta Cossulle, animaation tekemisen aikaan. Hän oli sanonut että miksi Cossu tekee kanssani animaatiota, koska kun minä olen nimimies, niin minä lähden omille teilleni tekemään omia hommiani ja unohdan Cossun kokonaan. Siis selvä kateellisen ämmän juttu!

No animaation jälkeenhän en Cossun kanssa ollutkaan ollut tekemisissä, mutta aivan muista syistä. Sen takia koska Cossu oli selvästi tiennyt minua vastaan esitetyt syytteet, eikä ollut kertonut niitä minulle, eli oli näin osallistunut toimintaan minua vastaan! Vaikka minä olin omista ideoistani tehnyt hänen kanssaan animaation ja vienyt vielä väkisin animaation päätökseen. Jos oltaisiin menty Cossun ehdoilla, ei siitä koskaan olisi tullut valmista.

                                                                           * * * * *

Keväällä oli Eduskuntavaalit ja kuten olin arvannut, vain Tapani Mäkinen, näistä seitsemästä mieskansanedustajasta joita oli syytetty edellisten vaalien jälkeen naiskansanedustajien ahdisteluista, oli päässyt vaaleissa läpi. Näin näiden kuuden mieskansanedustajien poliittinen ura oli tuhottu nimettöminä tehdyillä julkisilla syytteillä, ilman että heillä oli ollut edes minkäänlaista tilaisuutta puolustautua asianmukaisesti. Joillekin jäi jopa valtavat velat, koska olivat ottaneet lainaa vaalikampanjaansa varten.

Kyseessä oli äärimmäisen härski toiminta ja myös näiden mieskansanedustajien Ihmis- ja Perusoikeuksien rikkominen, koska näihin oikeuksiin kuuluu saada välittömästi tietää kuka syyttää ja mistä, kun heitä julkisesti syytetään. Saada yksilöityä syytteet, sekä myös vastata syytteisiin asianmukaisesti. Käsittämätöntä ettei edes Oikeuskansleri, Oikeusasiamies, Oikeusministeri tai yksikään Ihmisoikeusinstanssi puuttunut tällaiseen toimintaan! Näiden kuuden mieskansanedustajan poliittisen uran sai tuhota tuosta vain! Tällaisessa maassa me elimme!

                                                                         * * * * *

Olin tehnyt kotisivut Suntuubiin vuonna 2009 ja nyt 2011 kevään aikana oli vieraskirjaan alkanut tulla näitä häirintäviestejä, joissa arvosteltiin kovasti teoksiani ja haukuttiin muutenkin minua. Sivujen ylläpitäjänä huomasin miten kaikki häirikköviestit tulivat samasta IP-osoitteesta ja annoin jonkin aikaa näiden lisääntyä. Näitä tehtiin monilla eri nimimerkeillä, kuten esimerkiksi Kuvataideopettaja joilla yritettiin saada näille häirikköarvosteluille lisäarvoa ja näyttää ne jonkun asiantuntijan tekemiltä. Kun näitä oli tehty useita, otin esille että näen sivujen ylläpitäjänä kaikkien vieraskirjaan kommentoineiden IP-osoitteet ja mainitsin nämä samasta IP-osoitteesta ja eri nimimerkeillä tehdyt viestit ja ne loppuivat siihen paikkaan.

                                                                        * * * * *

Mika S oli tullut Thaimaasta, hän oli koditon ja rahaton, ja hänellä oli sen aiheuttamia mielenterveysongelmia. Hän yritti päästä eläkkeelle ja hän oli käynyt juttelemassa psykiatrin kanssa asiasta useita kertoja ja piti eläkettä varmana. Olin kertonut hänelle, miten kouluasiat vituttivat erittäin rankasti lähes jatkuvasti ja että itsekin olin yrittänyt eläkkeelle, koska se olisi ollut yksi mahdollisuus saada edes jotenkin harjoittaa ammattiani. Mutta terveyskeskuslääkäri oli nauranut minun polvi, selkä, olkapää ja käsivammoilleni ja sanoi ettei tuossa kunnossa eläkkeelle pääsisi. Joten olin ajatellut päästä pään takia eläkkeelle, sehän oli helpoin tie tässä maassa.

Eräänä päivänä ennen juhannusta ajelimme Auroran ohi, jossa Mika oli ollut muutaman viikon hoidossa hieman aikaisemmin. Yhtäkkiä Mika sanoi minulle, että miksen menisi Auroraan valittamaan päätäni, jos kerran meinaan pään takia eläkkeelle hakea. Aurorassahan oli päivystävä mielenterveysyksikkö ja sitä kautta Mikakin oli omia ongelmiaan mennyt valittamaan. Ensin asia alkoi naurattamaan, mutta Mikan alkaessa selittämään asiaa uudestaan, aloin itsekin miettiä olisiko siitä hyötyä eläkkeelle haussa. Mika myös sanoi, ettei sinne tarvinnut jäädä, vaan siellä pääsee suoraan lääkärille kertomaan asiansa ja sitten ulos.

Koska meillä oli aikaa, sanoin Mikalle että voihan tuota yrittää. Olin meinaan saanut tarpeekseni valtion kiusaamisesta ja työn estämisestä, sekä myös kouluasioiden tutkimatta jättäminen vitutti suunnattomasti. Kun ei olisi tarvinnut saada kuin rehellisen tilaisuuden puolustautua, Elisan esittämiä syytteitä vastaan, silloin asiat olisivat alkaneet selviämään. Ja samalla päästä tästä paskamaisesta poliisin seurannasta. No astelin sisään Auroran päivystykseen ja kerroin lähes kymmenen vuoden vitutuksesta, mistä syystä se oli alkanut ja miten se oli jatkunut näinkin kauan. 

Koska myös halusin kiivaasti eläkkeelle saadakseni toimia ammatissani rauhassa ilman valtion jatkuvaa estämistä ja piinaamista, ajattelin tehostaa omia ongelmiani ja sanoin lääkärille, että välillä tekisi mieli mennä ampumaan Maarit Björkmanin molemmat polvet sököksi ja pilata näin hänen elämänsä, kuten hänkin oli tehnyt minulle. Ja kyllä todellakin, kun ajatteli minkälaisen toiminnan kohteeksi olin joutunut Maaritin taholta, niin välillä joku tällainen toiminta tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Samalla se tuntui ainoalta vaihtoehdolta, jotta koko jutun saisi tutkittua alusta lähtien.

Lääkäri kauhistui ja halusi minun jäävän sisälle Auroraan, mutta koska minulla oli hommia ja Mikakin odotteli, sanoin etten voi jäädä. Nyt lääkäri halusi minun tulevan seuraavana päivänä uudelleen, mutta sanoin etten kerkeä kuin ensi viikolla ja silloin voin tulla aivan hyvin. Mutta tämä ei riittänyt lääkärille, vaan hän sanoi olevan parempi jos jäisin taloon. Sanoin uudelleen ettei minulla ole aikaa jäädä, mutta lääkäri sanoi että koska olin itse tullut vapaaehtoisesti, he voisivat pitää minut pakolla yön yli tai pidempäänkin. No niin tähän oltiin taas tultu, kun haet viranomaisilta apua, et saa muuta kuin mielivaltaa. Näin sairas oli meidän valtiomme ja sen niin vastuuntuntoiset julkista tehtävää hoitavat. Tämä psykiatri Maija Suominen vaikutti minusta itse hullulta, oli vaikuttanut alusta lähtien ja nyt olin saanut asiaan varmennuksen.

Koska pakkohoitoon tarvitaan kolmen lääkärin lausunto, minua tuli vartioimaan kaksi vartijaa siksi aikaa kunnes toiset kaksi lääkäriä saapuivat paikalle. Vartijat odottivat kovasti minun alkavan riehua, jotta olisivat saaneet puuttua asiaan. Mutta minä kerroin pitäväni tätä laittomana vangitsemisena ja kerroin valittavani asiasta kaikkiin mahdollisiin instansseihin. No toinen lääkäri Eija Lappalainen, vaikutti vielä hullummalta kuin ensimmäinen. Tämän nuoren naisen silmissä paistoi mielestäni todellinen hulluus ja vainoharha. Sanoinkin hänelle että jos tähän tulisi ulkopuolinen katsomaan tilannetta, niin olen varma että hän pitäisi minua lääkärinä ja sinua potilaana, sellainen hullunkiilto hänellä oli silmissään. Lääkäri katsoi minua ihmeissään ja jatkoin, oletko muuten koskaan katsonut peiliin ja omia silmiäsi? Nyt lääkäri hetken ihmetteli sanomistani ja jo melkein heltyi olemaan pitämättä minua hulluna, mutta hänkin oli sitä mieltä että minun piti jäädä taloon. Tämähän oli etukäteen suunniteltu valtion toimesta, taas yksi yritys kiusata minua siten, että menettäisin hermoni ja he pääsisivät leimaamaan minut hulluksi oikeasti! Eli aivan sairasta valtion toimintaa, ilman mitään asianmukaisia perusteita!

Nyt tiesin jo mikä on pelin henki ja kolmannen lääkärin tullessa paikalle minua arvioimaan, olin jo aivan varma että kaikki psykiatrian alan lääkärit ovatkin itse hulluja. Tämä Julius Maaskola, oli niin erikoisen näköinenkin, että lapsetkin varmaan pelkäsivät häntä. Koska hänen olemuksensa ja ulkonäkönsä, ainakin omasta mielestäni, oli lähellä perinteisten kauhuelokuvien hulluja. Ja totta kai tämäkin lääkärin suositteli minun jäävän sisään, vaikka kuinka yritin asiallisesti selittää etten voisi jäädä.

No ei auttanut kuin jäädä sisälle ja sainkin oman huoneen, sain myös pitää kännykkäni jolla soitin Mikalle ja kerroin tapahtuneen. Mikalla oli autoni ja hän lähti hakemaan kotoani minulle tietokoneen ja muita tavaroitani, sekä kävi ostamassa nettitikun, koska huoneessa ei ollut nettiliittymää. Sillä aikaa kun odottelin Mikaa, tutkin huonetta ja huomasin heti miten helppoa olisi karata. Ikkunassa oli lukitsin, joka oli kahdella ruuvilla kiinni ja niiden irrottamisella lukitsin vapautuisi, ja isot ikkunat aukeaisivat. Ja koska huone oli ensimmäisessä kerroksessa, tiesin heti karkaavani mahdollisimman nopeasti. Soitin uudelleen Mikalle ja varoin ettei henkilökunta kuule mitä Mikalle juttelin, ja tilasin hänellä ruuvimeisselin.

Mikan tuodessa tavaroita, juttelimme pitkään kahdestaan ja kerroin hänelle suunnitelmistani karata. Mikaa alkoi naurattamaan ja hän varoitti minua kiinni jäämisestä, mutta minua asia ei huolettanut. Sovimme hänen kanssaan että menisin yöllä Pasille, jonka luona Mika väliaikaisesti asui, sen aikaa kun Pasi oli Thaimaassa, koska en viitsinyt mennä kotiin.

Odotin jonkun aikaa Mikan lähdettyä ja irrotin ruuvit valmiiksi iltaa varten, jotta minun ei tarvitsisi kuin vääntää kahvasta, työntää ikkuna auki ja lähteä. Kärsivällisesti odotin lähes puoleen yöhön ja ennen lähtöäni kävin vielä salaa tarkastamassa henkilökunnan sijainnin, koska heidän huoneensa oli minun huoneeni vieressä ja heidän huoneensa ikkunasta saattoi nähdä lähtöni. Yövahdit olivat katselemassa telkkaria ja ajattelin että nyt on lähdettävä, olin pakannut jo tavaranikin mukaan.

Avasin ikkunan ja katsoin siitä ulos, ketään ei ollut paikalla joten hyppäsin iso kassi olalla ja kannettava kainalossa maahan, kävelin aidan luokse ja yhdessä kohtaa aitaa oli alapuolella aukko, josta mahduin hyvin toiselle puolelle. Siitä kävelin tielle joka vie Pasilaan ja minua nauratti koska kaksi pariskuntaa käveli juuri minua vastaan ja katsoivat minua kummallisesti, kun tietokone kainalossa iso kassi olalla tulin aidan ali. Luulivat varmaan minua varkaaksi, joka tuli saaliin kanssa aidan ali? Kävelin pokkana heidän ohitseen aivan rauhallisesti ja siitä Pasilan kautta Eläintarhan Nesteelle. Vähän ennen Nestettä olin ylittämässä tietä ja suojatien eteen pysähtyi poliisin virka-auto antaen minulle tietä. Huomasin miten he katselivat minua hyvin tarkkaan kun kävelin iso kassi olalla ja kannettava kainalossa suojatien yli heidän autonsa edestä, mutta minua ei haitannut, vaan jatkoin kävellen Nesteelle. Olin sammuttanut kännykkäni, koska jos pakoni huomataan, niin eivät ainakaan ihan heti löydä sen perusteella ja näin en voinut soittaa Mikalle.

Otin taksin Nesteeltä ja ajoin sillä Käpylään Pasin luokse ja toivoin Mikan olevan vielä hereillä. Taksikuski oli mukava heppu ja matkalla tuli ilmi, että hän oli näitä Zeitgeist tyyppejä ja oli ollut mukana tekemässä muutama kuukausi sitten netissä julkaistua -Ajan henki- dokumenttia. Se että olin nähnyt dokumentin, ihmetytti häntä kovasti. Matkalla juttelimme siitä miten maamme tarvitsisi muutoksia, oikean demokratian ja oikeusvaltion suuntaan, sekä metodeista miten asiat muutettaisiin. Tulimme hyvin juttuun ja olimme monista asioista samaa mieltä.

Kyydin jälkeen menin soittamaan alaoven ovisummeria, eikä Mika vastannut siihen. Ajattelin hänen olevan nukkumassa, sain helposti lukitun alaoven auki ja menin soittamaan ovikelloa, mutta en saanut Mikaa hereille. No jätin alaoven auki ja menin talon toiselle puolelle heittämään pikkukiviä ikkunaan, mutta en saanut Mikaa hereille vieläkään. Joten kävelin takaisin rappuun ja avasin puhelimeni, jotta soittaisin hänelle. Samaan aikaan kun rapussa soitin Mikalle, huomasin siviilipoliisiauton tulevan Pasilasta päin ja sammutin puhelimeni saman tien ja huomasin miten poliisiauto kääntyi Amerin talon jälkeen valoista takaisin sinne päin mistä oli tullutkin. He siis aivan varmasti tiesivät missä olin, mutta antoivat minun olla.

Nyt menin takaisin soittamaan ovikelloa ja Mika heräsi viimein ja päästi minut sisälle. Olin seuraavaan aamuun asti Mikan kanssa Pasilla. Aamulla Mika alkoi skitsoilemaan ja pelkäsi poliisien tulevan Pasille minua hakemaan. Yritin rauhoitella häntä, mutta ei auttanut kuin lähteä kotiin. Ajattelin että hakekoon jos huvittaa, ei minua tämän paskamaan viranomaisten jutut enää paljon kiinnosta. Soitin kuitenkin Auroraan ja sanoin tulevani maanantaina selvittämään asiani heidän kanssaan.

Viikonloppu meni ja maanantai aamuna pakkasin muutaman ison kassillisen tavaroita mukaani ja lähdin ajelemaan Auroraan päin. Mennessäni sisään henkilökunta tunnisti minut saman tien ja ihmetteli miksi olin tullut takaisin. Sanoivat etteivät he ole soittaneet edes poliisille karkaamisestani ja hyvin kärttyisinä ihmettelivät, miksi olin irrottanut ikkunan kahvat ja lähtenyt sieltä ulos, koska ovestakin pääsee? Aloin nauramaan ja vastasin, ettei minua kyllä ovesta päästetty ja siksi piti lähteä ikkunasta. Sanoivat myös että jos en halua, ei minun tarvitse jäädä Auroraan ja että ei minun olisi tarvinnut edes tulla sinne uudelleen.

No lähdin iloisena kotiin ja mietin matkalla että olihan ääni kellossa muuttunut, ensin ei päästetä pois ja sitten kun karataan, ei haluta enää takaisin. Lähtiessäni yksi hoitajista sanoi, etteivät sinun ongelmasi kuulu meille ja minua alkoi naurattamaan, tiesin tasan tarkkaan mitä he tarkoittivat. Tämä kertoi että koko kiinniottoni oli tapahtunut provosointimielessä, minua oli haluttu provosoida väkivaltaiseen käyttäytymiseen, viemällä vapauteni perusteettomasti. Tämän kertoi se ettei perääni oltu soitettu poliisia, vaikka olin karannut vain joitakin tunteja sen jälkeen, kun lääkärit olivat vapauteni vieneet. Siis kolme lääkäriä oli katsonut vain muutama tunti aikaisemmin minun olevan pakkohoidon tarpeessa ennen karkaamistani ja siitä huolimatta karkaamiseni johdosta ei ollut soitettu poliisia perääni. Tämä koko vapauteni vieminen oli ollut valtion taholta minun kiusaamistani, ei mitään muuta.

Samaa kikkaahan poliisit olivat käyttäneet Riikka Tellan tapauksessa. Vieneet vapauteni, vaikka tiesivät etten ollut uhannut ketään ja ainoastaan jotta saisivat provosoitua minut väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Ja kun eivät saaneet provosoitua minua väkivaltaiseen käyttäytymiseen, eivät halunneet pitää minua vangittunakaan. Koska myös tiesivät, että tulisin tekemään kaikki mahdolliset valitukset asian johdosta.

                                                                        * * * * *

Samassa talossa mutta viereisessä rapussa asui Immukka, vanhempi alkoholisoitunut mutta erittäin mukava nainen, jonka kanssa olin aina tullut hyvin toimeen. Olin yhtenä päivänä tulossa autollani kotiini, ajettuani autoni parkkipaikalleni parkkiin tulin autosta ulos. Immukka oli valtavassa kännissä pihalla ja tuli juttelemaan kanssani. Nyt oli Immukan vuoro yrittää saada syytteet lavastetuksi ja väistin häntä hienosti moneen kertaan ja kun hän ei onnistunut todentamaan syytteitä, hän sanoi minulle, ettei hän kenellekään kerro mitään eikä juorua muiden asioista. Jumalauta Immukka siis suoraan ehdotti minulle, että voisin todentaa hänelle nämä syytteet ja hän ei kertoisi kenellekään mitään. En viitsinyt jatkaa pelleilyä hänen kanssaan, vaan kävelin kotiini ja mietin että johan oli mennyt törkeäksi peli, mutten silti voinut olla Immukalle vihainen, hänhän oli ollut valtavassa kännissä ja selvinpäinhän hän oli aivan mukava tyyppi.

                                                                      * * * * *

Kesäkuussa tuli kirje EIT:ltä Helsingin Taiteilijaseuran asiassa ja siinä sanottiin että Tuomioistuin käsittelee asiani niin pian kuin mahdollista. Olin todella tyytyväinen että asiani otettiin käsiteltäväksi ja uskoni oikeuteen alkoi palautua. Olihan maamme saanut EIT:ltä enemmän tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista, kuin kaikki EU-maat yhteensä. Elin siis koko Euroopan ihmisoikeusrikollisimmassa valtiossa, samaan aikaan kun Presidenttinä oli ihmisoikeuksien puolustajana itsensä tunnetuksi tehnyt Presidentti. Siinä sitä vasta paradoksi!

                                                                      * * * * *

Heinäkuussa sattui hauska tapaus. Olimme Hirsipadontien varressa olevassa metsikössä, paikassa jota kutsutaan ”kiviringiksi” ja jossa Arska, Harri M ja muut kumppanit yleensä ryyppäsivät kesäisin. Harri oli vetänyt viinaa siitä asti kun vapautui, kaikki muut suunnitelmat olivat kariutuneet. 2010 Juhannuksena Harri oli päässyt koevapauteen ja puolen vuoden koevapaus oli päättynyt Jouluaattona 2010, ja siitä lähtien Harri oli ryypännyt.

Paikalla oli Harrin lisäksi isompi joukko kavereita ja paikalle oli tullut myös Mikä J, kaveri joka oli jo vuosia mielistellyt minua, niin että oikein oksetti. Ja samaan aikaan levitteli Elisalta kuulemiaan syytteitä minusta, oli jo vuosikausia levitellyt, siitä asti kun hän oli tullut Harri H:n, tämän ammattinyrkkeilijän jutun takia minua vakoilemaan ja pyörimään kotikulmillani. Mikahan oli nyrkkeilyvalmentaja, veti jotain treenejä ja oli joskus otellutkin kehässäkin. Ajattelin aina hänet nähdessäni, että on siinä meillä oikein nyrkkeilymestari, levittelee törkeitä syytteitä joita vastaan ei ole saatu edes puolustautua ja tietää tämän hyvin. Minä kun olin aina käsittänyt juuri nyrkkeilyn olevan rehellinen ja reilu laji jossa vastustajalla on mahdollisuus aina puolustautua. Luulisi että tuommoinen ”äijä” pitäisi miesten puolta, varsinkin kun hänellä itsellään oli valtavat vaikeudet lastensa tapaamisten kanssa ja hän kirosi jatkuvasti näitä sosiaalitätejä, jotka häntä piinasivat!

Nyt Mika oli aivan erityisen mielin kielin minua kohtaan ja minua alkoi ärsyttämään asia jo lähes heti kun hän tuli paikalle. Olisi nyt perkeleen nyrkkeilyvalmentaja antanut edes rehellisen tilaisuuden puolustautua levittämiään syytteitä vastaan, mutta ei, siihen ei kantti riittänyt. No illan mittaan kaverit saivat minut lähtemään paikalliseen Vega ravintolaan. Yleensähän en käynyt kapakoissa, mutta nyt olin ottanut jo ”kiviringissä” muutaman oluen päätin lähteä mukaan kapakkaan.

Harrissa minua oli naurattanut aina eräs asia, jonka Harri myös otti esille illan kuluessa. Harri oli joskus aiheuttanut toisessa paikallisessa Cafe Siltavouti ravintolassa valtavan mellakan. Tai pikemminkin ravintolan vastapäätä olevassa Tapio Rautavaaran puistossa. Harri kertoi miten oli haastanut tahallaan valtavan riidan puistossa jonkun tuntemattoman miesjoukon kanssa, hakenut Cafe Siltavoudin koko vakioporukan tappelemaan puolelleen ja itse häipynyt Cafe Siltavoutiin sisälle juomaan kaljaa ja naureskelemaan kun äijät tappelivat keskenään. Ne ketkä tappeluun osallistuivat Harrin pyynnöstä, kävivät Harrille ihan kuumana ja meinasivat käydä hänen kimppuunsa muun rähinän jälkeen. Mutta Harri oli saanut heidät rauhoitettua, ja kyllähän Harri kertoi tempun olleen hänenkin mielestään äärimmäisen huono pila. Oli vain saanut jätti-idean kännipäissään.

Illan mittaan humaltuessani - joka muuten tapahtuu tosi nopeasti – minua alkoi vituttamaan entistä enemmän Mikan mielistely. Jumalauta kaveri oli vuosikausia levitellyt näitä syytteitä selkäni takana naureskellen ja edestäpäin ollut niin kaveria olevinaan, ja vielä samalla udellut ja vakoillut minua Elisan laskuun aivan selvästi. No onneksi Mika häipyi johonkin Ripan pojan Jonin kanssa ja jäimme pöytään muiden kanssa istumaan. Jonkin ajan päästä olin jo aikamoisessa kännissä ja ajattelin lähteä ulos Vegasta. Ulkona mennessäni polkupyöräni luokse, oli vieressä joku Virolainen kaveri, joka alkoi huonolla suomella syyttämään minua pyörävarkaaksi. Sanoin hänelle että höpö höpö ja hän katsoi miten avasin pyörän lukon avaimella, mutta siitä huolimatta jatkoi syyttelyään. No välittämättä tästä Virolaisesta miehestä, istuin satulaan ja lähdin polkemaan, ja Virolainen huutaa vielä perään ja haukkuu pyörävarkaaksi.

Nakkikioskille tultuani, joka on parkkipaikan toisessa päässä, huomasin Mika J:n ja Jonin kioskilla. Samalla muistin Harrin jutun, mikä oli jäänyt mieleeni ja kerroin Mikalle Virolaisesta joka haukkui minua pyörävarkaaksi Vegan edessä. Mika joka oli koko illan nuoleskellut minua, sanoi että olisit pyytänyt tänne niin oltais vedetty turpaan. Sanoin että voinhan käydä sanomassa hänelle ja pyytää tulemaan tänne ja Mika vastasi että siitä vain. Yllätyin miten helppoa tämä oli ollut, minulla ei ollut mitään halua alkaa riitelemään ja ajattelin tehdä tuolle perseennuolijalle ja juorujenlevittäjälle saman kuin Harri oli tehnyt Cafe Siltavoudissa. Heti kun riita alkaisi jättäisin Mikan yksinään tappelemaan Virolaisen kanssa.

No pyöräilin Virolaisen luo ja pyysin pyörävarkaaksi haukkujaa tulemaan nakkikioskille syyttelemään, niin saa turpaansa. Nyt Virolainen sanoi että kohta tullaan ja ajaessani takaisin kioskille, huomasin miten Virolaiselle oli ilmestynyt yhtäkkiä valtava määrä kavereita. Hetken päästä he tulivat kioskille ja minua syyttänyt kaveri näytti minua sormella ja toinen Virolainen hyökkäsi takaapäin kimppuuni, lyöden minua takaraivoon.

Huomasin miten Mika tuli väliin, juuri niin kuin olin toivonut ja samalla useampikin kaveri hyökkäsi Mikan päälle. Minä lähdin Harrin oppien mukaisesti katselemaan tien toiselle puolelle pusikkoon ja nauroin siellä kippurassa seuratessani tilannetta, koko juttu oli mennyt täydellisesti. Varsinkin kun näin Mikan saavan iskuja ja perääntyvän, siitä sai juorukalle juuri sitä mitä ansaitsi ja niin ovelasti ettei varmaan tajunnut.

Hämäyksenä soitin vielä Harrille ja pyysin heitä tulemaan apuun Vegasta ja hetken päästä he tulivatkin ja koko parkkipaikka oli täynnä Virolaisia ja Suomalaisia tappelemassa. Vegan portsari Leksa tuli paikalle ja antoi Virolaisille kaasua, ja juttu loppui siihen, Virolaiset lähtivät varmaan lautalla kotiin paikkaamaan haavojaan. Koko ajan olin seurannut tapahtumaa sivusta ja naureskelin itsekseni, olin varmaan saanut aikaan vielä isomman rähinän kuin Harri aikanaan. Pääasia oli että tuo juoruämmä Mika J oli saanut hiukan nenäänsä, muttei tietenkään liikaa.

Polkiessani mäkeä ylös kotiin päin, Soitti Harri minulle ja kyseli missä ihmeessä olen. Sanoin että olin pusikossa oksentamassa ja että minulla on äärettömän huono olo ja olen kävelemässä kotiin. Keksin koko jutun ja ajattelin säästää totuuden kirjaan, jonka kirjoittamisen olin jo aloittanut noin puolitoista vuotta aikaisemmin, mutta jonka tekeminen oli osoittautunut erittäin hitaaksi, koska se käsitteli minulle vaikeita asioita niiden törkeyden takia.

                                                                        * * * * *

Samoissa kerrostaloissa asui eräs toinenkin Taidemaalari, Jani joka oli käynyt Kuvataideakatemian. Mutta joka ei enää pitänyt itseään taiteilijana, koska ryyppäsi päivät pitkät eikä harjoittanut taiteilijan ammattiaan. Yhtenä päivänä hän istui kaupan vieressä olevalla sisäpihalla muutaman kaverinsa kanssa, jossa oli pöytä ja pari penkkiä. Toisen hänen kanssaan istuneista tunsin, hän oli Jussi, mutta toista en. Menin juttelemaan hetkeksi heidän kanssaan, ajaessani pyörällä paikan ohi. Tämä kaveri jota en tuntenut, kysyi olenko poliisi? Vastasin olevani korkean luokan poliisi, Jani ja Jussi alkoivat nauramaan.

Kaveri joka oli kysynyt olenko poliisi, luuli oikeasti minun olevan poliisi ja alkoi kyselemään miksi Harri sai pyöriä vapaasti pihapiirissä ja häiriköidä kännissä, vaikka oli tappanut Eskon? Hän sanoi myös että jotkut naiset pelkäsivät häntä kovasti ja eikö poliisien pitäisi puuttua siihen? Vastasin ettei se ole meidän poliisien tehtävä, vaan valkotakkisten, heillehän Harrista pitäisi ilmoittaa ja heidän tehtävänsähän olisi viedä Harri hoitoon. Nyt Jani ja Jussi alkoivat nauramaan entistä enemmän, samoin tämä kolmaskin kaveri yhtyi nauruun, ymmärtäen mitä tarkoitin. Tämän jälkeen poistuin pyöräni kanssa kotiini päin.

Syksyllä tälle Janille oli järjestetty Helsingin Taiteilijaseuran toimesta määräaikainen työpaikka, lasten kuvataidekoulussa Kaapelitehtaalle. Siis vaikka kaveri oli täysi juoppo, eikä edes harjoittanut taiteilijan ammattiaan, hänelle oli virallisista taidepiireistä hommattu opettajan paikka, koska oli käynyt Kuvataideakatemian. Yhtenä päivänä hän kuitenkin tuli kertomaan, miten häneltä oli kovasti virallisten taidepiirien tahoilta udeltu minusta ja hän oli vastannut minun olevan huumorimiehiä. Tämä olikin mielenkiintoinen tieto, olin aivan varma että hänet oli palkattu virallisen taidekentän toimista juuri tätä varten, häneltä oli haluttu udella minusta kaikki mahdollinen! En epäile etteikö Jani olisi tullut hyvin toimeen lasten kanssa, mutta hänen ulkonäöllään ja habituksellaan ei kyllä oltu eduksi opettajan työssä, eikä varsinkaan lasten kuvataideopettajan työssä.

Jani tiesi myös etten ollut päässyt Taidemaalariliiton jäseneksi ja kysyi miksen hakisi Helsingin Taiteilijaseuran jäsenyyttä? Kerron edellisenä vuonna hakeneeni, mutta minua ei oltu otettu jäseneksi. Nyt Jani ihmetteli asiaa ja sanoi ettei siellä ole jäsenenä yhtään minun tasoistani taidemaalaria. Hän myös kertoi miten Helsingin taiteilijaseuraan oli otettu joku täysin taidekouluja käymätön, jonkun seuran jäsenen sukulainen jäseneksi. Hän myös kertoi ihmetelleensä asiaa, koska tämä jäseneksi otettu ei ollut hänen mukaansa edes koskaan harrastanut taidemaalausta. Tällaista sisäpiirileikkiä oli siis taiteilijaseurojen toiminta. Olivathan kouluaikanakin opettajat Tuija Hirvonen-Puhakka ja Maarit Björkman olleet Taidemaalariliitossa jäseninä, aivan ilman tutkintoa taidealalta ja minua ei oltu otettu jäseneksi edes virallisen tutkinnon kanssa!

                                                                         * * * * *

Eräänä päivänä menin kotiini ja rappuni edessä oli Kallisen muija Sari P ja Tuija H, sekä yläkerran naapuri Rami, joka oli muuttanut jokin aika sitten yläkertaani uuden muijansa kanssa. Olin selvästi huomannut etteivät syytteet olleet vielä levinneet yläkerran naapurille ja hänen uudelle muijalleen, mutta tämän jälkeen asia muuttui kokonaan. Seuraavina päivinä huomasin syytteiden leviämisen heillekin ja huomasin myös joutuvani heidän puoleltaan valtavan epäluulon ja kyttäämisen kohteeksi. Ajattelin mielessäni asiaa, Tuijan ja Sarin en uskonut levittelevän näitä juttuja, mielestäni se ei ainakaan kuulunut Tuijan tyyliin, enkä uskonut kuuluvan Sarinkaan tyyliin. Joten juorujen levittäjän täytyi olla Kallisen muija, jonka tyyliin kyseinen juorujen levittäminen kuului ja nyt lopetin tällekin mulkulle moikkaamisen kokonaan.

                                                                       * * * * *

Elokuun lopussa oli vanhemman tyttäreni Rippijuhlat, jossa paikalla olivat lähisukulaiset ja yllättäen huomasin syytteiden leviämisen Sarillekin, lasteni äidille. Sarin käytöksestä huomasi asian heti ja yritin seurata tiesikö joku muukin näistä syytteistä ja huomasin myös Tainan, Sarin kaverin selvästi tietävän näistä syytteistä. Seurasin tietävätkö lapsenikin nämä syytteet, mutta olin varma ettei heillä ollut asioista tietoa. Toihan nyt vasta olisikin ollut törkeätä levitellä lapsillenikin näitä syytteitä, joihin ei ole saanut edes puolustautua, mutta kyllä syytteiden leviäminen Sarillekin, lasteni äidille oli jo törkeä temppu.

                                                                       * * * * *

Loppukesästä meillä oli taas sählyjengin kanssa fudismatsi Kivinokassa ja nyt siellä oli Ympäristötaidenäyttely, kuten lähes joka kesä. Mutta nyt tämä näyttely oli harvinaisen huonosti tehty, aivan kuin pikkulasten tekemiä isoja nukkeja oli ympäri Kivinokkaa ja fudiskentän laidalla oli puinen pieni katollinen suoja missä oli muutamia penkkejä ja pieni pöytä. Tästä katoksesta roikkui cd-levyjä ja ne olivat tiellämme pahasti, kun tauoilla istuimme penkeillä. Koska olin joukon ainoa taiteilija, niin minähän sain tietenkin kuulla vittuilua asiasta. Monet ystäväni haukkuivat että ympäristötaiteen sijaan, tämä oli lähinnä ympäristörikos. Enkä minäkään taiteilijana voinut oikein eri mieltä olla, koska ympäristörikokselta se näytti minustakin.

Selitin heille että nämä tällaiset vastaavat ympäristötaiteen tekemiset kuuluvat maamme virallisen taidekentän genreen ja minä olin jo kouluaikana kieltäytynyt lähtemästä niihin mukaan, vaikka oli pyydetty. Koska mielestäni ne olivat näitä virallisen taidemaailman pelleilyjä, eivätkä mitään oikeaa taidetta. Hauskaksi juttu meni kun seuraavana talvena huomasin netin kautta Rauni Hulken olleen yksi tekijä tässä Kivinokan ympäristötaiteen näyttelyssä. No mitäpä muutakaan tämä näpistelijä ja nimettömänä valittaja osaisikaan, kuin tehdä ympäristötaidetta, joka tavallisten ihmisten katsomana näyttää ympäristörikokselta!?

                                                                         * * * * *

Loppusyksyllä presidentinvaalien alla tilasin yhtenä päivänä ajan eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa työskentelevälle notaari Pirkko Suutariselle. Minua oli jäänyt kaivamaan hänen antamansa laiton päätös Helsingin Taiteilijaseuran tapauksessa, päätöshän ei perustunut mihinkään lakiin, joten päätös oli selvästi laiton, Ihmis- ja Perusoikeussopimusten, Yhdenvertaisuuslain, Perustuslain ja Euroopan Unioniin Perusoikeuskirjan vastaisuuksien lisäksi. Viranomaisen toimintahan pitää aina perustua lakiin.

No olin tilannut ajan Suutarisen puheille ja otin mukaan Jönniltä saamani pumpattavan Barbaran, joka oli afrikkalaista mallia. Jönni oli saanut nuken Levin reissulla, jonne hänen kaverinsa olivat ottaneet sen mukaan ja pakanneet reissun päätteeksi sen Jönnin kassiin, Jönnin huomaamatta. Pysäköin autoni lähelle eduskuntatalon lisärakennusta ja kävelin loppumatkan. Päästyäni pihaan aloin puhaltamaan nukkea täyteen, kello oli jotain vähän vaille kymmenen aamupäivällä ja kadulla käveli joitain yliopisto-opiskelijoita ja muitakin ihmisiä, joista jotkut huomasivat mitä olin tekemässä ja katselivat ihmeissään mitä touhuan.

Pihalle tuli myös vartija, isokokoinen kaveri joka kysyi mitä ihmettä touhuan ja aloin selittämään hänelle että minulla on sovittu tapaaminen Pirkko Suutarisen kanssa, koska hän on polkenut minun ihmis- ja perusoikeuksiani. Sanoin vieväni nuken hänelle lahjaksi, jotta hän voisi aivan rauhassa polkea tämän nuken oikeuksia, niin ei tarvitse polkea minun oikeuksiani. Huomasin miten kaveria nauratti, vaikka hyvin pitikin asiallisen pokerinaamansa. Hän myös kielsi minua viemästä nukkea sisään, sanoi etten pääsisi sen kanssa taloon sisälle.

Koska ihmisiä oli alkanut kertyä paikalle, meni vartija sisälle viereisestä ovesta mistä minun piti mennä, joten avasin oven saman tien ja yritin sisälle toisesta ovesta. Nyt matkani tyssäsi tuulikaappiin ja lasin takana olevat vartijanainen ja -mies kyselivät hämmästyneinä, mitä ihmettä touhuan? Selitin heille saman kuin ulkona olleelle vartijalle ja heitä asia alkoi myös naurattamaan, ajattelivat varmaan mikähän hullu tuokin nyt on. Samalla joitakin taloon tulijoita käveli ohitseni katsellen hämmästellen minua ja kainalossani olevaa nukkea. Vartijat eivät päästäneet minua taloon sisälle, vaan jouduin menemään ulos tyhjentämään nuken ja tulemaan sitten takaisin.

Astuessani ovesta ulos puhallettu nukke kädessä, meinasin törmätä Presidenttiehdokas Pekka Haavistoon, hän hämmästyi ja katseli ihmetellen ja hieman huvittuneena minua. Saman tien kun tunnistin hänet, aloin nukke kainalossa juttelemaan hänen kanssaan. Kerroin hänelle Helsingin Taiteilijaseuran haun ja näytin Suutarisen päätöksen. Selitin päätöksen olevan laittoman, koska se ei perustunut lakiin, samoin kerroin sen olevan Perustuslakimme, Yhdenvertaisuuslakimme ja maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeuksien vastainen. Kerroin myös saman kuin vartijoille ja huomasin Haavistoakin protestini naurattavan, vaikka hän osasikin hyvin peittää sen, varmaan poliitikkojen perusominaisuus. Katseltuaan päätöstä hän totesi sen olevan todella kummallinen päätös, koska se ei todellakaan perustunut mihinkään lakiin. Sitten hän katsoi kelloonsa ja sanoi hänellä olevan kiire ja hän meni samasta ovesta sisään kuin ensimmäinen vartijakin. Juttu oli kuin näyttelijän oppikirjasta, miten päästä hankalasta tilanteesta eroon ja vieläpä älyttömän huonosti näytelty.

No tyhjensin nuken ja menin uudestaan sisälle taloon, ennen kuin pääsin tuulikaappia pidemmälle minut tutkittiin tarkoin ja jouduin jättämään tyhjennetyn nuken ja joitakin muita tavaroita säilytykseen, mutta kameran sain ottaa mukaan. Vartija vei minut yläkertaan odottelemaan ja hetken päästä Suutarinen saapui ja heti alkuun hän meinasi kääntyä takaisin huomatessaan että kuvasin häntä kameralla. Hän huomautti kamerasta vartijalle, joka ilmoitti hänelle kuvaamisen olevan sallittua. Nyt Suutarinen hermostui ja etsi tilaisuutta päästä karkuun tilanteesta, ja tekosyy löytyikin hyvin äkkiä. Kerroin että minulla oli mukanani lahja hänelle, mutta jouduin jättämään sen alakertaan säilöön, sitä ei saanut tuoda mukana.

Kun aloin selittämään minkä laatuinen lahja minulla hänelle oli ja minkä takia halusin hänelle lahjan antaa, hän kääntyi saman tien pois ja sanoi ettei hänen tarvinnut kuunnella tuollaisia juttuja. Sanoin hänelle hänen peräänsä, vai ei tuollaiselle halveksittavalle vallan väärinkäyttäjälle saa tuoda edes lahjaa ja ymmärräthän että olet pelkkä viran taakse piiloutuva ihmisoikeusrikollinen. Nyt Suutarinen käveli jo nurkan taakse ja ei auttanut, en saanut vastausta hänen laittomiin toimiinsa, no tuskin hän olisi edes kyennyt vastaamaan ja siksi pääsi tekosyyllä luistamaan asian selvittämisen.

No ei mitään, vartija ohjasi minut alakerrokseen, otin tavarani ja lähdin pihalle. Nyt ajattelin että mitäs jos pumppaisin nuken uudelleen täyteen ja vetäisisin sen lipputankoon joita pihalla oli useampiakin. Mutta puhallettuani nuken täyteen, tuli sama ensimmäinen vartija pihalle taas kyselemään, mitä minulla oli mielessä tällä kertaa. Kerroin ajatelleeni vetää nuken lipputankoon ja hän hymyssä suin kielsi minua ehdottomasti tekemästä sitä, sekä kehotti minua poistumaan paikalta. Kysyin voinko jättää nuken pihalle näytille, mutta hän sanoi joutuvansa viemään nuken roskikseen ja parempi olisi jos poistuisin paikalta nukke mukanani.

Huomasin että autoni pysäköintiaika oli menossa umpeen ja ajattelin kävellä nuken kanssa eduskuntatalolle ja etsiä äkkiä paikan jonne sen voisin jättää esille. Vartija katseli perääni ja puhui radiopuhelimeen ja päästessäni eduskuntatalon portaille, minua vastaan käveli kaksi uutta vartijaa. Tyhmänä kyselin heiltä mihin voisin nuken jättää, mutta he tyrmäsivät ajatukseni ja pyysivät minua poistumaan paikalta. No autoni parkkiaika oli menossa umpeen, eikä ollut mitään haluja ottaa pysäköintisakkoa, joten poistuin paikalta nukke mukanani, koska päätin käyttää sitä vielä jossakin toisessa tilanteessa.

                                                                      * * * * *

Minua oli pyydetty tämän Miljan kerrostalokyttääjäporukan taholta useita kertoja, useiden vuosien ajan osallistumaan taloyhtiön kokouksiin, mutta olin varma että tähän oli koira haudattuna ja siksi en ollut viitsinyt mennä kokouksiin. Mitä minä siellä olisin tehnyt Miljan porukan juoruämmien kanssa, kun ei heidän juttunsa kiinnostaneet yhtään. Mutta nyt syksyllä asiat olivat toisin, olimme kesällä päättäneet taloyhtiön joidenkin asukkaiden kesken äänestää Kari S:n Talotoimikunnan Puheenjohtajaksi ja poistaa tämän akkalauman vallasta, joka ei edes kyennyt tekemään mitään taloyhtiön asioiden eteen.

Olihan tämä Miljan jengi itsekin sanonut irtisanoutuvansa Talotoimikunnasta, koska eivät kestäneet heitä kohtaan tehtyä arvostelua Talotoimikunnan tehtävien hoitamisesta. Siis porukka joka oli pelkkiä naurettavia pihapoliiseja ja jotka itse kyllä olivat kaikista kovimpia muiden kyttääjiä ja arvostelijoita, eivät itse kestäneet minkäänlaista, edes asiallista arvostelua. Syksyllä oli talotoimikunnan kokous ja vaalit joissa äänestettiin puheenjohtaja toimikunnalle, ja minä tietenkin menin kokoukseen äänestämään Kari S:ää. Ja nyt myös selvisi miten oikeassa olin ollut, kun olin epäillyt koiran olevan haudattuna näihin kokouspyyntöihin.

Tulin kokoukseen hiukan myöhässä ja kaikki osallistujat olivat jo paikalla. Milja, Tuija, Cossun mutsi, Sari, ja Lotta P istuivat oven vieressä peräseinällä ja Kallisen muija oli huoneen keskellä olevan pöydän ja seinän välissä. Otin teetä kupin ja menin peremmälle huoneeseen istumaan, kuuntelemaan kokouksen kulkua. Huomasin myös miten kiusallinen tilanne oli taloyhtiön edustajien mielestä, He olivat saaneet kuljettaa tätä juoruämmälaumaa miten huvittaa vuosikausia ja tajusivat nyt, että asioihin on tulossa muutoksia.

Join teekuppini loppuun ja ajattelin hakea uuden kupin ja nyt kuljin tahallaan pöydän ja Kallisen muijan välissä olevasta ahtaasta tilasta. Sen sijaan että Kallisen muija olisi väistänyt mitenkään seinään päin ja antanut tietä, hän tekikin läpikulkemiseni vaikeammaksi ja siirtyi tahallaan niin että rako hänen ja pöydän välissä jäi mahdollisimman pieneksi, ei kuitenkaan niin pieneksi etten pääsisi läpi, koska tajusin oitis jutun ja en olisi kulkenut välistä ollenkaan. Kaikista huvittavinta olivat Miljan jengin reaktiot kulkiessani Kallisen muijan ohi, he nousivat tuoleiltaan ylös, jotta näkisivät pöydän taakse mitä siellä tapahtui. Voi vittu että minua alkoi oksettamaan, vai tämän takia minua oli pyydetty kokouksiin ja juuri Kallisen muija joka oli minua eniten pyytänyt kokouksiin, oli se jonka vuoro oli tällä kertaa yrittää lavastaa minut syylliseksi Elisan syytteisiin. Kallisen muija oli siis useita vuosia pyytänyt minua taloyhtiön kokouksiin, vain jotta voisi lavastaa minut syylliseksi Elisan syytteisiin!

Äänestettyämme Kari S:n hallituksen puheenjohtajaksi kokous alkoi päättyä ja nyt asia varmistui täydellisesti. Koska olin huoneen perällä, jouduin kävelemään pöydän ohi, johon nojasi eräs vanhempi taloyhtiömme nainen ja vastapäätä häntä istui eräs toinen nainen jota en tuntenut nimeltä. Mutta joka tapauksessa rako naisten välillä, joiden välistä jouduin kulkemaan, oli todella ahdas. Onnistuin silti kulkemaan osumatta kumpaankaan ja taas huomasin miten Miljan porukka tuijotti silmät selällään kulkemistani. Tämä koko porukka oli siis ottanut tehtäväkseen kaikin keinoin lavastaa Elisan syytteet todeksi, mutta onneksi olin ajan tasalla, eivätkä he onnistuneet toiminnassaan.

Tämä Miljan jengi oli yrittänyt tilata minulta teosta taloyhtiön laskuun, maalaus olisi pitänyt tehdä taloyhtiömme remontin jälkeen taloyhtiömme taloista. Mutta olin kieltäytynyt tilauksesta, koska minulla ei ollut mitään haluja maalata tälle paskasakille yhtään mitään teosta. Jos tilaajana olisivat olleet muut kuin tämä Miljan kateellinen kyttääjäporukka, olisin ilomielin tehnyt teoksen ja niin hienon ettei siihen olisi pystynyt kukaan muu kuin minä. Ja tämän tilaisuuden jälkeen olin äärettömän tyytyväinen, etten ollut tilausteosta tälle porukalle tehnyt.

                                                                      * * * * *

Olin syksyn aikana huomannut miten seuranta jatkui aktiivisesti ja aloin testaamaan pääsisinkö mitenkään kotoani pois siten ettei minua huomattaisi. Kokeilin kaikki mahdolliset reitit, mutta joka kerta minua seurattiin. Vaikka oli syksy ja pimeä, niin lähdin mihin suuntaan tahansa kodistani ja mihin aikaan tahansa, minulla oli heti poliisi perässäni.

Nythän tätä seurantaa ei tehty enää vain siviilipoliisien toimesta, vaan sitä tehtiin tavallisilla poliisiautoilla ja takseillakin, oli tehty jo pidemmän aikaa. Eräänäkin pimeänä iltana lähdin kotoani ja pujahdin hyvin näkymättömästi taloni takana olevalle pimeälle hiekkatielle. Kävelin sieltä Käskynhaltijantien ylitse metsäpolulle, joka vie entiselle lasten leikkipaikalle. Kun tulin hiekka-aukean toiseen päähän, johon on rakennettu taloja, kääntyi talojen pihaan tyhjä taksi, osoittaen suoraan minua valoillaan.

Ajattelin ensin että taksi on tullut hakemaan asiakasta ja jatkoin matkaani seuraavan kadun yli ja siitä hiekkatietä alaspäin. Tullessani Mäkitorpantien ja hiekkatien risteykseen, sama taksi ajoi ohitseni hyvin hitaasti ja kuski tuijotti minua. Taksissa ei myöskään ollut asiakasta kyydissä, joten mietin miksi kuski oli ajanut hetkeä aikaisemmin talojen pihaan? Koska jos hän ei ollut tuonut asiakasta, eikä hakenut asiakasta, oli hänen pakko olla minun perässäni. Ja nythän taksikuski oli nähnyt minut jo kaksi kertaa ja minä olin varmistunut seurannastani, jota yhä tehtiin. Siis nyt tätä seurantaa oli jatkettu yli kymmenen vuotta, jumalauta, vaikka olin tehnyt jo yli viisi vuotta sitten kaikki mahdolliset ilmoitukset ja valitukset seurannasta, niin vieläkin poliisit vainosivat minua!

                                                                       * * * * *

Syksyllä soitin Taidemaalariliittoon ja pyysin sieltä kaikkien niiden henkilöiden nimiä, jotka olivat käsitelleet asiaani 2005 syksyn jäsenhaussa. Liitossa minulle suorastaan naureskeltiin ja kieltäydyttiin antamasta mitään tietoja, vaikka kerroin minulla olevan lakisääteinen oikeus saada tietooni kaikkien asiaani käsitelleiden nimet. Eli olin pyytänyt liiton syksyn 2005 jäsenhakulautakunnan ja hallituksen jäsenten nimiä, koska tarvitsin niitä kirjaani jota jo hyvin hitaasti kirjoitin. Mutta liitossa kieltäydyttiin antamasta mitään tietoja minulle, vaikka ilmoitin että tulen sitten pyytämään tietoja Tietosuojavaltuutetun kautta.

Taidemaalariliiton toiminta oli todella törkeää ja minua vitutti monta päivää moinen toiminta. Aloinkin netistä etsimään haluamiani tietoja, koska en millään olisi jaksanut viedä asiaa Tietosuojavaltuutetulle ja pyytää häneltä haluamiani tietoja. Muutaman viikon päästä olin kerännyt netistä näitä tietoja, mutta joidenkin nimien kohdalla oli epäselvyyksiä ja ajattelin että pakkohan nämä tiedot on sitten pyytää tietosuojavaltuutetun kautta. Mietin kuitenkin kokeilla liitosta uudelleen ja olin todella ihmeissäni kun soitin sinne uudestaan ja sieltä luvattiin selvittää kaikki haluamani tiedot.

Liiton lakimies Terhi Aaltonen joka vain muutama viikko aikaisemmin oli nauranut minulle suoraan päin naamaa puhelimessa ja kieltäytynyt antamasta mitään tietoja, pyyteli nyt anteeksi käytöstään ja sanoi keräävänsä haluamani tiedot ja sovimme että soittaisin muutaman päivän päästä uudelleen. Ihmettelin miten hänen käytöksensä olikin muuttunut täysin toisenlaiseksi ja päättelin että maamme viranomaiset olivat puuttuneet asiaan ja antaneet ohjeet antaa tiedot minulle. Samalla tämä todisti puhelinkuunteluni, koska en ollut ollut asian tiimoilta yhteenkään viranomaiseen yhteydessä. Muutaman päivän päästä soitin uudelleen ja Terhi Aaltonen antoi kaikki haluamani tiedot ja pyysi vielä kerran anteeksi muutamien viikkojen takaista käytöstään.

                                                                     * * * * *

Alkutalvesta huomasin myös miten syytteet oli levitetty lapsillenikin ja nyt minua alkoi vituttamaan todella, vai levitellään minusta tehtyjä syytteitä lapsillenikin, johan oli törkeätä toimintaa. Tämä alkoi myös vituttamaan niin paljon, että soitin useammankin kerran Maarit Björkmanille ja kerroin hänen kiusaavan minun lapsiani. Pyysin myös palauttamaan oikeuteni välittömästi ja lopettamaan lapsieni kiusaamisen. Maarit Björkman sanoi ettei voi jutella kanssani, häntä kuulemma oli kielletty puhumasta kanssani. Totta kai häntä oli kielletty, koska hänhän oli vuosia aikaisemmissa puheluissa paljastanut selvästi, että hän oli järjestänyt laittoman kokouksen minua vastaan ja nyt pelättiin että sama tapahtuisi uudelleen ja saisin äänitettyä tämän. Ja tämä ohje tuli aivan varmasti maamme viranomaisilta, koska poliisihan oli kuunnellut jo vuosikausia puhelintani ja kuullut tietenkin tämänkin asian.

Otin tämän esille myös Suomi24 palstalla ja nyt minua pyydettiin todistamaan lasteni kiusaaminen. Siis jumalauta, aikuiset ihmiset sen sijaan että palauttaisivat oikeuteni aivan selvässä asiassa ja lopettaisivat minun ja lasteni kiusaamisen, pyysivätkin minua todistamaan lasteni kiusaamisen. Tämän jälkeen huomasin taas pihan muijien kyttäämisen lisääntyvän ja nyt he olivat laittaneet Kipan utelemaan lasteni koulupaikat. Minulla ei ollut aikomustakaan paljastaa Kipalle mitään lapsistani tai heidän koulupaikoistaan, koska tarkoitushan oli selvästi vain pahentaa tilannetta ja yrittää levittää jutut lasteni kouluihinkin!

Ja jos joku väittää ettei tällaisten syytteiden levittäminen lapsilleni minusta, heidän isästään, ollut lasteni kiusaamista, niin mielestäni se oli sitä ja vieläpä erittäin törkeätä lasteni kiusaamista. Kyseessä oli myös lasten ja isän välisen suhteen epätasapainoon saattamisen yrittämisestä. Siis aivan sairaasta toiminnasta.

Tämä lasteni saattaminen mukaan tähän toimintaan minua vastaan, alkoi vituttamaan minua aivan valtavasti. Useaan yöhön en saanut nukuttua kunnolla ja ajatellessani asiaa eräänä iltana, alkoi päätäni pakottaa niin että se hajosi jollain lailla. Samalla huomasin miten juttu kävi sydämeni päälle pääni lisäksi. Tämän jälkeen sanoin useille kavereilleni, ettei pääni ole enää kunnossa, vaan se on rikottu. Minulta oikeasti oli hajotettu pää, tällä vuosikausien piinaamisella, niin poliisien kuin entisten ”luokkakaverienikin” erittäin raukkamaisella piinaamisella. Joka nyt oli kohdistettu jopa lapsiini. Ja se ettei minulla ollut ollut koko aikana minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua, rikkoi pääni. Ja tähänhän tällä oli pyrittykin, olihan tässä takana psykologian alan ammattilainen! Tämä myös hidasti muutenkin hidasta kirjani kirjoittamista entisestään.

                                                                        * * * * *

Koska minulla oli aina viinaa himassani, vaikka itse en ryypännytkään kovin paljoa, soittelivat kaverit minulle aina välillä ja lainasivat pullon pari. Yhtenä iltana Kartsa soitti ja kyseli viinaa ja sanoin että tule hakemaan. Hän lähetti kuitenkin Annen, Efin entisen muijan hakemaan ja minua alkoi vituttamaan, tiesin heti mikä saattaisi olla kyseessä. Annehan oli mielestäni aivan kauhea ämmä, enkä halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja varmasti hänkin oli vaistonnut asian. Anne kuului myös näihin paikallisiin baarikärpäsiin ja tunsi varmasti Elisan, koska pyöri hänen kavereidensa kanssa.

No Anne ei käynyt kuin pikaisesti, annoin hänelle viinat ja hän poistui paikalta ja helpottuneena ajattelin olleeni aivan turhaan huolissani. Muutaman viikon päästä Kartsa soitti uudelleen ja laittoi taas Annen samalle asialle. Nyt Anne halusi jäädä hetkeksi istumaan ja juttelemaan. No juttelimme niitä näitä ja jokin varoitti minua Annesta taas kerran, ja onneksi tiesin varoa häntä. Lähtiessään eteiseen hän jäi eteisen ja olohuoneen väliseen oviaukkoon seisomaan, ja hänen ilmeestään näin heti mikä oli kyseessä taas kerran. Mutta en mennyt lankaan, vaan odotin olohuoneen puolella että hän meni laittamaan kenkiä jalkaansa eteiseen, varmistin ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta lavastaa minua syylliseksi. Nyt Anne kuitenkin ennen lähtöään halusi vielä halata minua, peräännyin mutta hän halusi väkisinkin halata minua ja ei auttanut kuin mennä lankaan. Tiesin heti mistä oli kyse ja halasinkin häntä kumartuen mahdollisimman paljon eteenpäin, jottei mikään kohta alaruumiistani osuisi häneen. Anne näytti hyvin iloiselta lähtiessään ja olin varma että hänet oli laitettu lavastamaan minut pihan muijien ja Elisan toimesta, kun eivät olleet muuten kyenneet tekemään sitä.

Annen käynnin jälkeen huomasin pihan muijien taas naureskelevan minulle ja tajusin heti Annen lavastaneen minut syylliseksi. Jumakauta en ikinä ollut ollut kiinnostunut Annesta mitenkään ja varmasti kaikki tiesivät tämän. Annehan oli valtava pullukka ja juoppo, joka pääasiassa vedätti äijiä. Joi ja söi heidän rahansa ja kun ne loppuivat, siirtyi seuraavaan äijään jolla oli rahaa. Sekä palasi taas entiseen, heti kun entisellä äijällä oli taas rahaa. Sitähän Anne oli tehnyt Efinkin kanssa ja olimme joskus ukkeleiden kanssa tälle naureskelleetkin. Aina kun Efillä oli koittanut liksapäivä, oli Anne ilmestynyt vedättämään jääkaappinsa täyteen ruokaa ja itsensä Efin kustannuksella baariin ryyppäämään. Ja heti kun rahat alkoivat loppua, heitti Anne Efin pihalle. Anne söi myös mielialalääkkeitä, aivan kuten Miljakin nykyään ja Anneltahan oli lapsetkin huostaanotettu aikanaan. Olin kuullut että myös Kati, Merjan sisko söi näitä mielialalääkkeitä, enkä yhtään olisi ihmetellyt vaikka koko pihan juoruämmälauma olisi syönyt vastaavia lääkkeitä.

Mutta tämä Miljan mielialalääkkeiden syöminen, se se vasta juttu oli. Pihan pahin kyttääjä ja muiden asioihin puuttuja, oli siis lopettanut ryyppäämisen ja alkanut syömään mielialalääkkeitä, joiden voimalla taas jatkoi kiusaamistaan ja kyttäämistään. Tämä oli mielestäni näiden lääkkeiden väärinkäyttöä. Ja kun ajattelee että itse pahin paska koko kylällä, joutuikin itse syömään mielialalääkkeitä kestääkseen itseään ja omaa toimintaansa, siinä se vasta juttu oli!

Minua alkoi vituttamaan suunnattomasti nämä kaikkien yrittämät lavastusyritykset, vai piti minut saada lavastetuksi kaikin keinoin. Totta kai koska tiukasti pyysin edelleen oikeuksiani ja vieläpä avoimesti, mikä tietenkin herätti huomiota. Ja saadessaan minut lavastetuksi keinolla millä hyvänsä, Elisa saisi oikeutuksensa omiin syytteisiinsä ja kun ei muuten saatu enää lavastetuksi, koska osasin olla varuillani, niin laitettiin Anne asialle ja kotiini asti. En tiedä tekikö Anne tämän vain ilkeyttään, vai lahjottiinko hänet siihen. Mutta alkuvitutuksen myötä aloin katselemaan asiaa toiselta kannalta. Se mitä Anne todellisuudessa oli kaikkien olemassa olevien tosiasioiden valossa, olikin minulle eduksi tässä jutussa. Jokainen tiesi mikä Anne oli ja jokainen tiesi myös minun mielipiteeni hänestä, ja tätä myötenhän asia olisi minulle eduksi, jokainen tajusi Annen valehtelevan. Samalla Elisa itsekin asettui samaan kastiin kuin Anne ja sitähän hän oikeasti olikin!

                                                                    * * * * *

Alkutalvesta myös sain edistystä eläkeasiani hoitoon, pääsin Malmin psykiatrisen klinikan asiakkaaksi. Tämä oli ainoa vaihtoehto yrittää päästä eläkkeelle. Ja eläke oli ainoa vaihtoehto saada toimia ammatissani Taidemaalarina edes jotenkin, koska työttömänähän en saanut tehdä yhtään mitään, perusturvan menettämisen uhalla. Minun piti siis leimata itseni mielenterveyspotilaaksi, jotta voisin toimia ammatissani, systeemi oli aivan järkyttävä. Tosin koska pääni oli hajonnut jollain lailla, niin varmasti myös mielenterveyteni oli järkkynyt.

Psykiatri kuunteli juttujani, vaikka en paljon hänelle voinutkaan kertoa, koska kirjan kirjoittaminen oli kesken. Mutta hän kirjoitti minulle vuoden sairasloman ja määräsi psykoosilääkkeitä, joita en kuitenkaan edes uskaltanut alkaa syömään. Ja enhän minä missään psykoosissa ollut, vaan kaikki ongelmani johtuivat Maarit Björkmanin psykologisesta väärinkäytöstä, vuosikausien kyttäämisestä ja poliisien seurannasta! Samalla Psykiatri leimasi minut narsistiseksi persoonaksi. Siis minut joka olin joutunut aivan selvien narsistien uhreiksi, narsistien jotka eivät kestäneet itseään lahjakkaampia ihmisiä.

                                                                         * * * * *

Yhtenä iltana menin kauppaan ja taas myymässä oli nuori naismyyjä nimeltään Lotta, joka oli jo kahdesti yrittänyt lavastaa minua syylliseksi tähän ”sylitanssi” syytteeseen, onnistumatta siinä kuitenkaan, yritti nyt vielä kolmannen kerran. Onneksi tiesin olla hyvin varovainen, olin katsonut kaupan kameravalvonnan tarkkaan jo aikaisempien yritysten jälkeen, joten tiesin kulkea koko ajan mahdollisimman hyvin kameroiden alla ja näin tämä Lotta ei onnistunut aikeissaan, vaikka kuinka yritti.

Seuraavana päivänä sanoin kauppiaalle tämän Lotan käyttäytymisestä ja kauppias uteli asiaa tarkemmin. Sanoin vain että Lotan käytös on poskettoman törkeää ja en voi kertoa muuta, koska se liittyy erääseen toiseen asiaan ja olen kirjoittamassa siitä kirjaa. Sanoin että kun saan kirjani valmiiksi, kaikki asiat selviävät siitä. Kauppias ja hänen muijansa yrittivät udella asiaa useita kertoja, mutta vastasin kirjassani tuovani asiat esille. Minua harmitti tämä asia suunnattomasti, koska jouduin tavallaan toimimaan samalla tavalla kuin mitä nämä osallistujat toimivat minua vastaan, enkä olisi halunnut toimia siten. Mutta tässä vaiheessa ei ollut muutakaan mahdollisuutta.

Tämän jälkeen kaupan Lotta ei yrittänyt enää kertaakaan, hän oli varmaan tajunnut minun tietävän sen mitä hän oli yrittänyt. Nyt jätin useita kertoja menemättä kauppaan, hänen ollessa kassalla. Samoin niinä kertoina kun hän oli kassalla ja en jaksanut lähteä lähikauppaa pidemmälle, suhtauduin häneen todella kylmäkiskoisesti. Huomasin miten tätä Lottaa harmitti ja hän varmasti oli pahoillaan yrityksistään. Samoin hän yritti aina olla todella kohtelias ja ystävällinen tämän jälkeen.

                                                                       * * * * *

Ajattelin myös erota Sosialidemokraattisesta puolueesta ja vaihtaa Perussuomalaisiin. Perussuomalaiset oli saanut 2011 vaaleissa jytkyn ja noussut maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, Perussuomalaiset olivat lisänneet kannatustaan 15% ja saaneet 34 lisäpaikkaa eduskuntaan. Kun taas demarit olivat hävinneet yli 30 000 ääntä ja kolme kansanedustajan paikkaa.

Olin kirjoittanut ahkerasti demareita vastaan ja Perussuomalaisten puolesta, useilla eri keskustelupalstoilla. Olin demareiden omallakin keskustelupalstalla tullut entistä suositummaksi ja monet demarit olivat kanssani samaa mieltä, kun kirjoittelin demareiden virallista linjaa vastaan. Samoin Helsingin sanomien ja Uuden suomen sivuilla jonne olin alkanut syksyllä kirjoittaa, olin alkanut saavuttaa yhä enemmän suosiota. Tosin hesarin palsta oli alkanut kuivua kokoon, palstaa oli huononnettu jo useita kertoja, vaikka sen keskustelupalsta oli ollut suomen paras ja suosituin. Oli täysin selvää että huononnukset oli tehty tahallaan, jotta vapaata keskustelua vaikeutettaisiin maan suurimman sanomalehden keskustelupalstalla!

Joka tapauksessa demareita vastaan kirjoittaminen oli entistä helpompaa, koska puolue oli kääntänyt takkinsa täydellisesti kevään vaalien jälkeen ja pettänyt äänestäjilleen antamansa lupaukset. Demareiden omilla sivuillakin tätä ihmeteltiin ja arvosteltiin kovasti, samoin kuin muillakin keskustelupalstoilla, joten suosioni palstoilla nousi koko ajan. Päätin että nyt oli aika jättää demaripuolue ja mennä Perussuomalaisten jäseneksi. Mielestäni Perussuomalaisilla oli hyvät agendat, joita he ajoivat ja uutena puolueena he saattaisivat muuttaa maatamme länsimaisen demokratian suuntaan. Nythän me elimme näennäisdemokraattisessa oikeusvaltion irvikuvamaassa! Demareiden ja muiden vanhojen puolueiden rakentama edustuksellinen demokratia, oli aivan järjetön järjestelmä ja tulisin tekemään kaikkeni uudistaakseni poliittista järjestelmäämme!

                                                                         * * * * *

Marraskuun lopulla Isä Mitroa, joka oli Ortodoksisen kirkon pappi ja päässyt SDP:n listoilta Euroopan parlamenttiin edustajaksi pari vuotta aikaisemmin 2009 äänikuninkaana, syytettiin seksuaalisesta ahdistelusta. Tämä tehtiin julkisesti valtakunnallisessa A-Studio ohjelmassa, siis julkisella rahalla pyöritetyssä ohjelmassa. Eikä tässäkään tapauksessa syytteitä yksilöity millään lailla, eikä näin Isä Mitrolle annettu minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua rehellisesti ja asianmukaisesti, julkisesti esitettyjä syytteitä vastaan. Hänelle ei kerrottu kuka tarkalleen ottaen häntä syytti ja mistä. Olin täysin varma jo etukäteen, että tässä tuhottiin Isä Mitron poliittinen ura, aivan kuten niiden kuuden mieskansanedustajan, jotka eivät olleet 2011 vaaleissa enää kyenneet uusimaan edustajanpaikkaansa, kolme vuotta aikaisemmin 2008 esitettyjen vastaavien syytteiden takia.

Tällaisesta Ihmis- ja Perusoikeuksien vastaisesta toiminnasta oli tullut entistä härskimpää ja naispoliitikot käyttivät toimintaa surutta miespoliitikkoja vastaan. Eikä kukaan puuttunut toimintaan. Aivan käsittämätöntä että tällalailla meidän maassamme voitiin tuhota miesten ammatilliset urat ja pilata heidän elämänsä, senhän tämä toiminta aivan varmasti teki. Tällainen jätti pysyvän leiman näiden miesten elämiin ja nyt tätä tehtiin yhteiskunnan verorahoilla pyöritettävässä ajankohtaisessa TV-ohjelmassa. Ilman että näiden ohjelmien tekijät joutuivat minkäänlaiseen vastuuseen. Näin sairaaksi maamme oli mennyt!

                                                                   VUOSI 2012

Useaan kertaan kun lapset kävivät kylässä, huomasin selvästi heidän epäluulonsa ja miten he selvästi tiesivät syytteistä ja yritin olla kuin en huomaisikaan asiaa. Johan oli törkeätä toimintaa, levitellä lapsillenikin minusta tehtyjä syytteitä, jotka minulta oli salattu ja joihin en ollut saanut edes vastata.

Huomasin myös netin kautta että Maarit Björkman oli tehnyt yhdessä jonkun toisen henkilön kanssa lastenterapiakirjan, siis minun ja lasteni kiusaaja, oli tehnyt lasten terapiaa käsittelevän kirjan. Tämä oli kerta kaikkiaan sairasta, mutta samalla se kertoi että Maarit Björkman oli täysin psykologian alan ammattilainen! Henkilö jonka ei pitäisi saada harjoittaa minkäänlaista psykologian alan ammattia tai opettajan työtä, törkeän psykologisen koulutuksen väärinkäytön takia. Mutta tässä maassa Presidentin suojeluksessa sai tällainenkin väärinkäyttäjä tehdä työtään ja vieläpä väärin perustein valtion rahoittamana. Koska Alfa-artinhan ei pitäisi edes olla valtion opintotukien piirissä, valheellisen vertaamisen takia kahteen viralliseen ja oikeasti ammattiin valmistavaan kouluun!

En tiennyt kuka oli levittänyt syytteet lapsilleni ja heidän äidilleen Sarille, mutta pidin tätä erittäin törkeänä. Sarillahan ne olivat olleet tiedossa edellisestä kesästä lähtien ja yhtenä päivänä minua alkoi vituttamaan niin paljon asia, että soitin hänelle. Kerroin koulun laittomista kokouksista ja niissä esitetyistä syytteistä ja miten ne oli salattu minulta, enkä ollut päässyt niihin vastaamaan. Sanoin että olen huomannut niin sinun kuin lastenkin tietävän nämä syytteet ja pyysin häntä viemään asian poliisille. Mutta Sari oli kuin ei olisi asiasta tietänytkään ja ei auttanut, näin mistään ei saa apua tällaisessa tilanteessa.

                                                                       * * * * *

Alkuvuodesta huomasin myös että Maarit Björkmanin mies Pentti Väliahdet oli julkiuskovainen ja kuului Kristilliseen Armo yhdistyksen kannattajajäseniin. Siis julkiuskovaisen miehen vaimo oli järjestänyt minua vastaan laittomia kokouksia ja kiusasi nyt lapsiani koska ei ollut suostunut palauttamaan oikeuksiani. Koska myös Pentti Väliahdet oli ollut meillä opettajana koulussa, ajattelin pyytää Maarit Björkmanilta oikeuksieni täydellistä palauttamista Armo yhdistyksen kautta. Varsinkin kun näin miten Pentti Väliahdet kirjoitti Armo yhdistyksen sivuilla, kun häneltä kysyttiin mitä hänelle sanoo sana armo! Olihan tuo nyt aivan järjettömän törkeätä, julkiuskovaisen miehen vaimo kiusaa toisten lapsia.

                                                Mitä sinulle sanoo sana armo?

Sana armo syntyy suvaitsevaisuudesta ja Jeesuksen esimerkki Jumalan suvaitsevaisuudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan on ollut minulle aina hyvin selvä asia. Meillähän on tuo jumalallinen armon lahja, mutta sitä ei saa käyttää väärin. Tietoisien väärien tekojen tekeminen on moraalitonta ja olen huomannut, että nimellisissä uskovissa piireissä käytetään tätä hyvinkin tietoisesti tulevien syntien anteeksi saamiseen, ja minä pidän tätä tekopyhänä ja häpeämättömänä hyväksikäyttönä. Meidän, täällä maan päällä, arkisessa elämässämme ja ihmisten keskellä, kannattaa aina kysyä itseltämme silloin, kun on valmis tuomitsemaan, että olenko minä oikea ja paras tuomari. Silloin, kun omassa elämässä menee hyvin, on helppo tuomita ja olla oikeassa. Silloin, kun menee hyvin, niin olemme vahvoilla, mutta juuri silloin meiltä vaaditaan eniten nöyryyttä ja inhimillistä viisautta.

Siinä pieni pätkä siitä miten lasketteli Pentti Väliahdet, julkiuskovainen, hienoja sanojaan Armo yhdistyksen sivuilla. Ja koska hänen sanansa koskettivat niin läheisesti omaakin asiaani, laadin perusteellisen oikeuksien pyyntöanomuksen, jossa otin esille tapahtuneet tosiasiat ja lähetin sen Armo Yhdistyksen johtajajäsenelle Timo Katolle.

Joidenkin viikkojen jälkeen sain Timo Katolta vastauksen, jossa sanottiin etteivät he voi auttaa asiassani. Näin en saanut oikeuksiani palautettua edes Kristillisen Armo yhdistyksen kautta, vaikka Maarit Björkmanin aviomies Pentti Väliahdet kuului yhdistyksen kannattajajäseniin. Tosin Suomi24 palstan kautta, tuli selvästi esille että Kautto oli ottanut asian esille Pentti Väliahteen kanssa, koska siellä valitettiin sitä miksi sotkin asioihin ulkopuolisia. Tämä valittaja oli selvästi Maarit Björkman ja pidin tätäkin aivan uskomattoman törkeänä, koska kukahan tähän oli ulkopuolisia oikein sotkenut. Nämä paskasyytteethän oli levitetty kaikille mahdollisille tahoilla, jopa lapsillenikin. Tosin eihän tuollaisella psykologista väärinkäyttöä harjoittavalla narsisti psykopaatilla, ollut kanttia katsoa asioita rehellisesti.

                                                                          * * * * *

Tammikuun lopulla sain Perussuomalaisilta kirjeen, minut oli hyväksytty puolueen jäseneksi. Samalla liityin Pitäjänmäen paikallisyhdistykseen, joka muutamien vuosien jälkeen muutettiin Länsi-Helsingin paikallisyhdistykseksi. Jo ensimmäisestä paikallisyhdistyksen kokouksesta lähtien, olin erittäin tyytyväinen puolueen vaihtoon. Tämän puolueen kokouksissa keskusteltiin avoimesti ja kuunneltiin jäsentenkin mielipiteitä. Toiminta erosi demareiden toiminnasta kuin yö ja päivä keskenään. Demareiden toiminta oli ikään kuin ylhäältä saneltua, kun taas Perussuomalaisten toiminta oli avoimen kirkasta, vapaampaa ja jäsenistöä kunnioittavampaa! En tosiaankaan olisi voinut olla tyytyväisempi. Samalla tutustuin yhdistyksemme muihin jäseniin, jotka erosivat demareiden paikallisyhdistyksen jäsenistöstä ikärakenteensa puolesta. Demareissa kaikki olivat olleet minua vanhempia, kun taas Perussuomalaisissa oli paljon eri ikäistä porukkaa, mikä oli vain hyväksi, ainakin omasta mielestäni!

Aloin myös tekemään puolueen eteen töitä, kävin ahkerasti kokouksissa ja olin mukana telttatapahtumissa ja tein itseäni tunnetuksi myös hyvänä Perussuomalaisena kirjoittajana Uuden Suomen sivuilla. Helsingin sanomien sivut olivat menneet niin surkeiksi että lopetin sinne kirjoittamisen. Samaan aikaan hesarin levikki pieneni ja tilaaja- ja lukijamäärät romahtivat. Olivat tehneet itselleen karhunpalveluksen, huonontamalla keskustelupalstansa. Koska jos se olisi ollut samanlainen kuin esimerkiksi 2007 vuonna, olisin saattanut jopa tilata lehden ja uskon että moni muukin ajatteli vastaavasti! Tosin oli vain hyvä että maassa ei ollut vain yhtä johtavaa lehteä, joka ohjaili kansalaisten mielipiteitä! Näin Uuden Suomen keskustelupalstasta tuli johtava keskustelupalsta maassamme, sinne kirjoittelivat monet nykyiset ja entiset poliitikotkin. Palsta oli jaettu kahteen osaan, Vapaavuoroon jossa keskusteltiin enemmän kulttuurista viihteestä, vapaa-ajasta ja urheilusta ja Puheenvuoroon jossa keskusteltiin pääasiassa politiikasta, ja yhteiskunnallisista asioista!

                                                                          * * * * *

Joskus Helmi-Maaliskuun vaihteessa sain ihottuman joka kutisi aivan älyttömästi ja yritin toista kuukautta hoitaa sitä itse, koska en halunnut mennä terveyskeskukseen. Olin saanut niin tarpeekseni koko julkisen sektorin toiminnasta. Huhtikuussa kutina paheni niin paljon että oli mentävä lääkäriin, koska en saanut nukuttua kunnolla ja mitkään apteekkista ostamani voiteet eivät tehonneet. Samoin keskittyminen työhön vaikeutui, eikä työnteosta tullut mitään, ei maalaamisesta eikä kirjan kirjoittamisesta, jolla alkoi jo olla kiire, jotta pääsisi keskittymään maalaamiseen. Tosin työmotivaationi oli jo pitkään ollut nollassa ja kun päänikin oli jotenkin rikki, pahensi ihottuma jo ennestäänkin tilannetta.

Lääkäri epäili syyhypunkkia ja määräsi siihen lääkkeen, samalla kaikki vaatteet piti pestä ja huonekalut sekä auto imuroida huolellisesti. Kuuden syyhykuurin jälkeen menin lääkäriin uudestaan, koska punkki ei lähtenyt millään ja nyt sain voiteen lisäksi pillerit, joiden jälkeen punkki lähti, mutta jätti pahan bakteeritulehduksen, jonka takia jouduin taas juoksemaan lääkärillä. Kolmannella kerralla lääkäri antoi penisiliinikuurin ja teki lähetteen ihotautilääkärille, jolle sain ajan syyskuuksi.

                                                                        * * * * *

Sepi R oli tilannut minulta muotokuvan kolmannestakin, vanhimmasta lapsestaan ja maaliskuun puolivälin paikkeilla sain sen valmiiksi ja Sepi oli todella tyytyväinen muotokuvaan. Nyt Sepi ei edes pyytänyt korjaamaan muotokuvasta mitään, vaan se oli kerralla valmis. Tämänkin muotokuvan tekniikaksi olin valinnut Akryylimaalit, kuten Sepin aikaisempienkin lapsien kohdalla. Myös teoksen koon piti olla sama, eli 30x45cm. Julkaisin teoksen Aukealla ja Harhakuvassa, Harhakuvassa en saanut kommentteja teoksesta lainkaan, mutta Aukealla sain valtavat kehut ja ihmettelyt teoksesta. Siellä ihmeteltiin teoksen pientä kokoa ja tarkkuutta, samoin kuin miten pienillä värieroilla teos oli maalattu! Olin itsekin teokseen todella tyytyväinen, samoin kuin siitä saatuihin kommentteihinkin ja totta kai se että tilaajakin oli erittäin tyytyväinen, oli tietenkin taiteilijalle parasta!

https://www.deviantart.com/markkalaitinen/art/Satu-2012-Size-30x45cm-823727491?ga_submit_new=10%3A1576527033

Kesäkuussa tuli EIT:n päätös Helsingin Taiteilijaseuran asiassa ja asiaa ei otettu käsiteltäväksi. Perusteluja ei mainittu lainkaan, päätös oli tehty yhden Tuomarin päätöksellä ja siinä katsottiin ettei valitukseni täyttänyt yleissopimuksen 34 ja 35 artiklan mukaisia tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä! Tämä oli aivan käsittämätöntä, koska olin selvästi joutunut ihmisoikeusrikoksen kohteeksi ja aloinkin selvittää mistä tämä saattaisi johtua? Hyvin äkkiä tuli netin kautta ilmi, että EIT:llä oli jonossa 15 000 valitusta ja he eivät kyenneet käsittelemään kaikki valituksia, joten he olivat alkaneet purkaa sumaa jättämällä valituksia tutkimatta.

Saattoi tosin olla niinkin että tämä oli EIT:lle liian iso pala purtavaksi, koska yhdessä maassa tehty EU päätös koskee jokaista EU-maata. Ja kun miettii Eurooppalaisia vanhoja kulttuurin ja taiteen kehtoja, Kreikkaa, Ranskaa, Italiaa, Englantia, Saksaa, Hollantia, Espanjaa ja monia muita maita. Niin näissäkin maissa suljetut taidejärjestöt olisivat olleet menneen talven lumia. Ja siellä sentään oli vanhoja erittäin arvostettuja taidealan järjestöjä, mitään järjestöjä sen kummemmin esille nostamatta. Mutta muutos olisi ollut valtava taidealalla koko Euroopan mittakaavassa.

                                                                       * * * * *

Kesällä oli Sanjan vuoro päästä ripille ja silloin huomasin Ullan, Sarin kaverin aivan selvästi tietävän syytteistä, aivan kuten Tainankin edellisenä vuonna, eli syytteet oli pyritty levittämään kaikille mahdollisille tahoille. Samoin nämä syytteet levisivät koko ajan laajemmalle ja missä tahansa kuljinkin, niin huomasin törmääväni niihin.

Kesällä kävi myös eräs todella mielenkiintoinen tapahtuma. Olin ajamassa Kaivokatua kesäisenä yönä ja jouduin pysähtymään liikennevaloihin. Vieressä olevalla raitiovaunupysäkillä satuin huomaamaan miten joku tumma maahanmuuttajamies ripitti kaunista vaaleaa naista. Joka oli syntyperältään mitä ilmeisemmin suomalainen, ainakin ihonväristä päätellen. Nainen istui pysäkin penkillä ja mies seisoi hänen edessään pitäen naista rinnuksista kiinni toisella kädellä ja toisella kädellä osoitteli naista sormella, antaen välillä avokämmenellä litsareita naiselle. Nainen oli pakokauhun vallassa ja hänen silmistään paistoi todellinen pelko, samalla kun hän etsi katseellaan apua ympäriltään.

Ajattelin ensin puuttua asiaan ja mennä väliin, olin jo avannut auton ovenkin hieman auki ja aukaissut turvavyön, mutta jokin sai minut laittamaan oven takaisin kiinni ja luopumaan ajatuksesta mennä väliin. Katsoin sattumalta taustapeiliin ja takanani oleva taksinkuljettajakin seurasi uteliaana tapahtumaa, muttei tehnyt mitään mennäkseen väliin. Saman tien valot vaihtuivat vihreiksi ja jatkoin autollani matkaa eteenpäin ja tullessani Kaisaniemenkadulle huomasin olevani todella tyytyväinen, etten ollut mennyt näkemääni riitaan väliin.

Eihän asia minulle kuulunut ja nainen oli varmaan saanut sitä mitä oli tilannutkin. Eihän naisetkaan puuttuneet naisten miehille tekemiin vääryyksiin, kuten Alfa-artin tapaus oli minulle karvaasti opettanut, niin miksipä minäkään puuttuisin miesten naisille tekemiin vääryyksiin? Eli laitetaan puuttumattomuus vääryyksiin kiertämään. Mitä enemmän ajattelin asiaa, sen tyytyväisemmäksi tulin, ja ainakaan rasistiksi minua ei voitu syyttää. Olin itse asiassa useita päiviä erittäin tyytyväinen, etten ollut puuttunut näkemääni vääryyteen tätä tuntematonta naista kohtaan. Kirjoitin jutun jopa Uuden suomen sivuille, vastatessani jonkun toisen blogiin, joka käsitteli väkivaltaa ja maahanmuuttajia!

                                                                        * * * * *

En ollut kertonut kenellekään EIT:n päätöksestä. Elokuun lopulla tuli Jone käymään ja otti asian esille, kysyi minulta suoraan asiasta ja kerroin hänelle miten asiat olivat ja miksi EIT ei todennäköisesti ollut tutkinut Helsingin taiteilijaseuran toimintaa, vaikka se selvästi oli Ihmis- ja Perusoikeuksien vastaista. Jone kuunteli kiinnostuneena ja vannotin häntä ettei hän kertoisi asiaa eteenpäin, koska en halunnut vielä asiaa julkisuuteen. Jone lupasikin olla kertomatta juttua kenellekään.

Tosin kerroin jutun tahallani Jonelle, koska minulla oli kutina että Jonekin oli jossain tekemisissä näiden entisten ”koulukaverieni” kanssa. Olin saanut tästä jo vuosia useita viitteitä ja nyt minulla oli mahdollisuus selvittää asia. Kaksi päivää Jonelle kertomisen jälkeen, asia otettiin esille Suomi24 palstalla ja minulle alettiin vittuilla asiasta. Nyt tiesin että Jonekin oli mukana tässä toiminnassa minua vastaan. Siis kaveri joka oli olevinaan hyvä ystäväni ja jonka olin tuntenut vuosikymmeniä. Tässä tämä elämän raadollisuus tuli esille erinomaisesti, silloin kun sinulla menee hyvin, kaikki haluavat olla kavereitasi, mutta kun sinulla menee huonommin ja sinua vastaan käydään törkeätä peliä, kääntävät vanhatkin kaverit sinulle selkänsä.

Tämä oli sinänsä todella härski temppu Jonelta, olin itse ollut hänen mukanaan kun hän oli mennyt selvittämään oman tyttönsä kiusaamista. Hänen tyttönsähän oli joutunut vaihtamaan jopa koulua kiusaamisen takia. Jone oli pyytänyt minut mukaansa, kun oli mennyt tapaamaan näitä kiusaajia Espooseen kauppakeskus Isoon Omenaan. Ja nyt Jone oli mukana minun ja lasteni kiusaamisessa. Nämä entiset ”koulukaverit” olivat saaneet psyykattua kaikki lähimmätkin kaverini mukaan tähän, sairailla syytteillään ja esittäen pelkäävänsä minua.

                                                                        * * * * *

Syyskuussa oli vihdoin ihotautilääkärin vastaanotto, koko kesä oli ollut yhtä helvettiä jatkuvan kutinan takia. Ainoa mikä auttoi kutinaan oli Sibicort kortisonivoide, jota joutui levittämään neljä-kahdeksan kertaa päivässä ja sen ansiosta olin saanut nukuttua neljän, viiden tunnin jaksoja. Töistä ei ollut tullut juuri mitään jatkuvan kutinan takia ja minua harmitti etten saanut aikaan mitään, mutta keskittyminen työhön oli kerta kaikkiaan mahdotonta.

Olin koko kesän käynyt uusimassa Fusicort voiteen reseptin, voiteen joka sisälsi antibioottia kortisonin lisäksi ja joka oli osoittautunut ainoaksi voiteeksi, joka ihottumaan auttoi edes jotenkin ja nyt lääkäri halusi minun lopettavan koko kortisonivoiteiden käytön. Olinhan useita kuukausia voidellut ihottuma-alueen aamuin illoin Fusicortilla, jonka päälle olin sivellyt paksun sibicort kerroksen, joka taas auttoi kutinaan. Nyt Ihotautilääkäri jolle minulla vihdoin oli aika, määräsi Rikkivoidetta ja uuden pidemmän antibioottikuurin.

Jo muutaman päivän päästä ihoni tuli kosketusaraksi rikkivoiteesta ja soitin Ihotautilääkärille ja sain uudestaan Fusicort reseptin. Marraskuuhun asti käytin taas kaksi kertaa päivässä Fusicorttia ja neljä-kahdeksan kertaa päivässä Sibicorttia ja siitä huolimatta ihottuma sen kun jatkui, eikä lähtenyt millään. Marraskuussa oli uusi aika ihotautilääkärille ja silloin Lääkäri kielsi ehdottomasti kortisonin käytön ja määräsi Protopic voiteen, joka salpasi elimistön puolustuskyvyn, vähän samalla tavalla kuin antihistamiinit. Samalla ihottumasta otettiin bakteerinäyte.

Protopic voidetta käytin neljä päivää, kunnes ihottuma alkoi taas pahentua ja kutista niin että oli pakko turvautua kortisoniin, onneksi minulla oli vielä Fusicorttia muutama tuubi jäljellä ja vaihdoin taas siihen ja Sibicorttiin. Muutaman viikon päästä Lääkäri soitti ja kertoi ettei ihonäytteestä löytynyt bakteeria ja epäili ihottuman johtuvan kannabiksen polttamisesta. Samalla hän antoi ohjeeksi yrittää Protopic voiteella uudelleen ja käyttää sitä ainakin viikon, jotta se alkaisi vaikuttaa. Lisäksi Lääkäri kirjoitti Fusicort reseptin ja Doxal nimistä rauhoittavaa lääkettä jonka piti auttaa kutinaan ja nukkumiseen.

Ihotautilääkärin soiton jälkeen aloin miettimään asiaa ja minua nauratti Lääkärin väite kannabiksen aiheuttamasta ihottumasta, jota pidin ihan hölynpölynä. Samoin etsin netistä tietoja Doxal lääkkeestä ja huomasin ettei missään mainittu sen olevan kutinalääke, vaan rauhoittava lääke joka aiheutti neljänneksi eniten kuolemantapauksia lääkekuolemista. En uskaltanut edes avata purkkia, saatikka että olisin alkanut niitä syömään. Nukkumisen apuna sitä käytettiin joillekin, vaikka kyse ei ollut varsinaisesta unilääkkeestä.

Aloin etsimään netistä tietoa ihottumien vaihtoehtohoidoista, mutten löytänyt mitään mikä olisi kiinnostanut niin paljon että olisin viitsinyt kokeilla. Ainoa mitä mietin kokeilevani, oli Pakurikääpä, ajattelin että jos sitä sekoittaisi perusvoiteeseen ja sivelisi ihottumakohdan sillä, auttaisikohan se mitään? Mutta koska minulla oli myös kynsisieni molemmissa isovarpaissa, johon minulla oli usean kuukauden penisilliinikuuri, eikä Pakurikääpää saanut käyttää penisilliinikuurin kanssa samaan aikaan ja luovuin tästä. Vaikka en uskonut sen voiteessa iholla häiritsevän penisilliinin vaikutusta, otin kuitenkin varman päälle ja ajattelin kokeilla sitä vasta muutaman kuukauden päästä, kun yli puolen vuoden penisilliinikuuri kynsisieneen olisi loppunut.

                                                                        * * * * *

Keväästä syksyyn minulle oli tullut häirintäpuheluita useammastakin tuntemattomasta numerosta, tiesin sen koska puhelimeni rekisteröi erikseen jokaisen tuntemattoman numeron ja niitä tuli ainakin neljästä eri numerosta. Yksi näistä oli erikoinen, numero oli tuntematon ja kun siihen vastasi, ei sieltä puhuttu mitään ja soiton jälkeen soitosta ei jäänyt jälkiä puhelimeeni. Normaalisti tuntemattomasta jää aika ja päivämäärä näkymään ja jos samasta tuntemattomasta tuli useampi puhelu, puhelimeni rekisteröi senkin. Mutta näistä soitoista ei jäänyt mitään jälkiä ja jos niihin ei vastannut, huomasi hälytyksen loppuessa, että puhelimen näppäinlukko oli pois päältä. Soittaja siis pääsi puhelimeeni jotenkin sisään, avaamaan näppäinlukon.

Kolme muuta häirikkösoittoa tuli eri numeroista ja muutamissa niistä minulle haistateltiin ja joissain ei puhuttu mitään. Näitä jatkui muutamia kuukausia ja sitten ne vähenivät, niin että vain kahdesta tuntemattomasta numerosta soitettiin edelleen. Siitä mistä ei jäänyt jälkiä ja toisesta mistä jäi normaalit tuntemattoman soittajan tiedot näkyville. Ajattelin että kun tämä toinen tuntematon soittaja pääsi sisään puhelimeeni avaamalla näppäinlukon, pystyikö hän laskuttaa minua omista puheluistaan?

                                                                        * * * * *

Syksyllä Arska ja kumppanit alkoivat kutsua minua pilkkanimellä -myrkky Make-, he kertoivat pihan juoruämmien keksineen nimen minulle. Arvasin heti Miljan olleen asialla ja ajattelinkin antaa heti paikalla takaisin. Yhtenä iltana kun Arskalla oli useita kavereitani istumassa iltaa ja ryyppäämässä ja nimitys otettiin taas esille, sanoin että voinhan minäkin alkaa keksimään näitä pilkkanimiä pihan juoruämmille. Otinkin esille nimen -mielialalääke Miljan- ja -tissi Tuijan-, Miljan mielialalääkkeiden syömisen ja Tuijan olemattomien rintojen takia. Koko porukka alkoi nauramaan valtavaan ääneen ja kun näiden juoruämmien pilkkanimet levisivät heidän korviinsa, loppui minun pilkkanimittämiseni saman tien. Tämä oli loistava esimerkki siitä että kun minä saan tietää kuka minua selkään puukottaa ja mustamaalaa, ja saan rehellisen tilaisuuden puolustautua, niin yhtäkkiä käykin niin, ettei tämä enää halunnutkaan selkään puukottaa ja mustamaalata minua.

Jos olisin kouluaikana saanut vastaavan tilaisuuden puolustautua Elisan, Raunin ja Sadun esittämiin julkisiin syytteisiin, olisi asiassa käynyt aivan vastaavalla tavalla. Ja tokihan nämä ”koulukaverit” ja koulun opettajat olivat sen tienneet, olinhan laittanut satoja kertoja koko luokan opettajia myöten hiljaiseksi nasevilla kommenteillani, kun jotkut olivat alkaneet ryppyilemään minulle suullisesti.

                                                                         * * * * *

Marraskuussa oli taas Psykiatrin aika ja nyt otin aivan toisenlaisen suhtautumisen hänen juttuihinsa. Hän kyseli olinko käyttänyt hänen minulle määräämää psykoosilääkettä ja vastasin etten ollut, koska katsoin ettei minun ongelmani johtuneet mistään muusta kuin rikollisesta systeemistä, joka ei tutkinut minua vastaan tehtyjä rikoksia, eikä noudattanut minun Ihmis- ja Perusoikeuksiani. Ja näin ollen en kaipaa mitään lääkitystä, vain omia oikeuksiani.

Huomasin miten Psykiatri hermostui selvästi, hänhän ei tykännyt ollenkaan systeemin arvostelemisesta, saihan hän systeemiltä palkkansa. Mutta jatkoin ja kysyin, mitä mieltä hän ammattimiehenä on sellaisesta toiminnasta minkä kohteeksi olin joutunut Alfa-Artissa? Eli mikä on sen toiminnan tarkoitus, jossa minua vastaan järjestetään laittomia kokouksia ja niissä esitetään törkeitä syytteitä minua kohtaan? Ja minulle annetaan tiedoksi että tällaiset kokoukset on järjestetty, muttei anneta tilaisuutta mitenkään puolustautua, eikä tietää mistä on syytetty tai kuka on syyttänyt?

Psykiatri katsoi minua kummissaan ja vaivaantuneena kysymästäni, ja selvästi ajatteli kysymystäni ja mietti miten voisi olla vastaamatta. Eihän hän voinut vastata, koska tiesi aivan varmasti, mikä oli ollut alusta lähtien Maarit Björkmanin tarkoitus ja olisi joutunut sen paljastamaan. Kun vastausta ei alkanut kuulumaan, kysyin uudelleen. Mikä oli hänen, psykologian alan ammattilaisen mielipide toiminnan tarkoituksesta? Kun vastausta ei vieläkään kuulunut, vaan Psykiatri oli entistä vaivaantuneemman oloinen, vastasin hänelle itse. Sanoin että netistä saa nykyään kaikki tiedot kyseisen toiminnan tarkoituksesta ja sen tarkoitus on ollut ilman muuta tuhota minun ammatillinen urani ja pilata elämäni, sekä aiheuttaa minulle vakavia psykologisia ongelmia. Sekä myös pahimmassa tapauksessa ajaa minut itsemurhaan.

Jatkoin vielä että kyseessä on ammattimiehen tekemä murhayritys ja sen tekee murhayritykseksi Maarit Björkmanin psykologinen taideterapeutin koulutus. Kyseessä on ikään kuin aivan vastaava teko, kuin koulutettu taistelulajien ammattilainen käyttäisi taitojaan yrittääkseen murhata toisen ihmisen. Ja kyseessä oli ilman muuta aivan kuin koulutettu taistelulajien ammattilainen, ei tavallinen ihminen joka hätäpäissään tai vahingossa yrittää tappaa toisen ihmisen. Juuri Maarit Björkmanin psykologinen taideterapeutin koulutus teki siitä vastaavan jutun, eli saadun koulutuksen käyttäminen toisen ihmisen vahingoittamiseen tahallisessa ja suunnitelmallisessa tarkoituksessa!

Nyt Psykiatri meni entistä vaivautuneemmaksi ja yritti vaihtaa keskustelunaihetta, koska aihe oli liian arka. Ajattelin lisätä hieman painetta eräällä toisella jutulla. Kerroin hänelle Jonelta kuulemani jutun. Jonehan ajoi kilpaa rata-autoilla ja hän oli menettänyt korttinsa ja sitä myöten kilpailulisenssinsä. Mutta tarkkana miehenä Jone oli huomannut että 16-vuotiaana voi saada kilpailulisenssin ja vain 18-vuotta täyttäneiltä vaaditaan ajokortti kilpailulisenssin saamiseen. Näin hän teki kyselyn asiasta ja vetosi Yhdenvertaisuuslakiin. Pian tämän jälkeen käytäntöjä muutettiin ja kilpailulisenssin saamiseen ei enää tarvinnut ajokorttia täysi-ikäisiltäkään. Ja näin Jone sai takaisin kilpailulisenssinsä, vaikka oli menettänyt ajokorttinsa ja pääsi ajamaan kilpaa.

Psykiatri kuunteli huvittuneena kertomustani, kunnes jatkoin että siinä nähdään miten erilaisia ovat yksityisen sektorin ja julkisen sektorin toimintatavat. Yksityisellä sektorilla toimintatavat muutetaan heti noudattamaan Yhdenvertaisuuslain ja maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeussopimusten vaatimia käytäntöjä. Mutta Taidealalla jota rahoitetaan julkisella rahalla, ei tarvitse muuttaa mitään
käytäntöjä, vaikka ne olisivat kuinka lakien ja sopimusten vastaisia. Nyt Psykiatri alkoi taas vaivaantua silminnähden entistäkin enemmän ja hänestä näkyi ettei hän taaskaan halunnut keskustelun menevän ollenkaan tähän suuntaan, eikä varsinkaan halunnut ottaa osaa enää keskusteluun! Psykiatrihan sai palkkansa systeemiltä, eikä tietenkään halunnut ottaa kantaa järjestelmää vastaan, varsinkin kun nämä haastattelut nauhoitettiin aivan varmasti.

Kerroin hänelle myös kirjani olevan valmistumassa ja hän kiinnostui kovasti. Kyseli onko minulla kustantajaa, vai aionko ottaa omakustanteen? Vastasin että tottakai lähetän sen jokaiselle kustantajalle ja jos ei muuta, niin otan omakustanteen, mutta julkaisematta en jätä. Jatkoin myös että tulen julkisesti syyttämään Maarit Björkmania valta-aseman väärinkäyttämisestä ja psykologisesta murhayrityksestä, järjestämänsä laittoman kokouksen perusteella ja kaikkia kokouksiin osallistuneita salaliitosta. Sekä meidän entistä Presidenttiämme Tarja Halosta murhayrityksen suojelemisesta, sekä maamme poliisia ja muita viranomaisia pitkäaikaisesta vainosta, syrjinnästä ja työn estämisestä, joka myös täyttää täysin murhayrityksen tunnusmerkit. Kerroin myös että minulla on vahvat perustelut ja argumentit asioiden puolesta, enkä minä pelkää minkäänlaisia sanktioita valtiomme taholta. Kerroin myös lähettäväni kirjani YK:lle, Amnestylle ja kaikille kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille joiden kuuluu valvoa ihmisoikeuksien toteutumista maassamme.

Psykiatri meni entistä enemmän vaivautuneeksi ja käänsi puheen eläkeasiaani, jonka käsittely oli kestänyt jo yli määräajan. Olin ollut vaadittavat vuoden päivät sairaslomalla ja sen jälkeen asia oli luvattu käsitellä kahdessa kuukaudessa ja nyt oli kulunut jo yli kolme kuukautta, eikä asiasta ollut kuulunut mitään. Kerroin Psykiatrille mistä itse epäilin eläkeasian viivästymisen johtuvan, siitä että kirjoitan kirjaa ja sen kirjoittamista seurataan, koska jokaiseen tietokoneeseen voidaan murtautua ulkoapäin, niin ettei sitä huomaa kuin sellainen, joka tietää miten tietokone toimii. Kerroin hänelle että minulla on selvät viitteet tietokoneeni seurannasta, kuten myös senkin koneen, jolla alun perin kirjoitin kirjaa ja jota en ikinä ollut käyttänyt internetissä. Jotenkin he pääsevät siihenkin sisään ja siksi olenkin nyt kirjoittanut koneella jolla käyn myös netissä. Sanoin myös etteivät halua tehdä eläkepäätöksiä ja antaa minulle täyttä vapautta toimia ammatissani, koska pelkäävät että minusta saattaisi tulla maailmankuulu ja tietävät etten pidä suutani kiinni törkeästä kohtelusta, jonka kohteeksi viranomaisten puolelta olin joutunut.

Psykiatri kuunteli taas vaivautuneena ja selvästi mietti asiaa. Sovimme uusintatapaamisen joulukuulle ja hän jatkoi sairaslomaani tapaamiseen asti. Mietti että kyllä eläkepäätöksen silloin olisi pitänyt jo tulla. Samalla hän mietti eri vaihtoehtoja, oli päätös sitten kielteinen tai myönteinen. Kerroin hänelle että Työvoimatoimiston virkailija oli puhunut kielteisestä päätöksestä ja että sitten täytyy keksiä minulle joku kurssi tai 9 euron pakkotyö. Sanoin Psykiatrille että minä opiskelin neljä vuotta Taidemaalarin ammattiin, enkä missään tapauksessa lähde mihinkään valtion tarjoamaan koulutukseen tai pakkotyöhön. Minä olen Taidemaalari ja valtio joka minut koulutti ammattiin, estää minua toimimasta ammatissani. Mutta minä en aio antaa periksi, joku järkevä ratkaisu asiaan on saatava ja minun kohdallani eläke on ainoa järkevä vaihtoehto. Silloin saan maalata ja järjestää näyttelyitä ja jos tienaan liikaa, myös valtio hyötyy ratkaisusta maksaminani verotuloina.

                                                                       * * * * *

Yhtenä iltana kutina oli taas valtava jatkuvasta rasvaamisesta huolimatta ja mietin epätoivoisena mitä tekisin. Olin lukenut netissä artikkelin ruokasoodasta, jota pidettiin jonain luonnon syöpälääkkeenä. Aivan sattumalta kiinnostuin jutusta ja tutkin asiaa tarkemmin. Jossakin huomasin että ruokasoodaa neuvottiin käyttämään myös ihottumien hoitoon, sitä suositeltiin laitettavaksi kylpyveden sekaan ja olemaan kylvyssä muutamia tunteja. Koska minulla ei ollut kylpyammetta, mietin mitä voisin tehdä ja sain idean sekoittaa ruokasoodaa kosteusvoiteeseen ja kokeilla sitä siten.

Minulla ei ollut kotona ruokasoodaa, enkä jaksanut lähteä sitä myöhään illalla ostamaan, mutta löysin kaapista Samariinia ja koska siinä on 60% ruokasoodaa, joten sekoitin sitä kosteusvoiteeseen. Voide turposi monikymmenkertaiseksi ja sivelin sen iholle ihottumakohtiin. Muutaman tunnin päästä tuntui ettei voiteesta ole mitään apua ja koska oli ilta ja minua väsytti, ajattelin mennä nukkumaan. Pyyhin talouspaperilla voiteen pois ja laitoin kortisonia tilalle, jotta saisin nukuttua kutinalta.

Aamulla herätessäni oli olo jotenkin oudon virkeä, katsoin kelloa, olin pitkästä aikaa nukkunut yli kymmenen tuntia yhteen menoon. Samalla huomasin ettei minua kutittanut ollenkaan, vaikka maaliskuun jälkeen olin joka aamu herännyt valtavaan kutinaan, itse asiassa olin herännyt jopa keskellä yötä rasvaamaan itseäni. Joinakin öinä herätessäni valtavaan kutinaan, olin ollut niin väsynyt, etten ollut jaksanut kunnolla nousta rasvaamaan ihottumaa. Makasin vain väsyneenä puoliunessa ja kärsin kutinasta, kunnes oli pakko nousta rasvaamaan, jotta pystyi jatkamaan unia. Noin kymmeneen kuukauteen olin saanut ensimmäisen kerran nukuttua täydet yöunet, heräämättä kertaakaan yön aikana kutinaan!

Menin suihkuun ja ihmettelin ettei senkään jälkeen ihoa kutittanut lainkaan. Näin jätin ihon pitkästä aikaa rasvaamatta kokonaan ja ajattelin rasvata vasta kun on pakko. Kyllä sen iholla huomasi, ettei se ollut lähellekään kunnossa ja kutina muistuttikin ihottumasta aika-ajoin, mutta niin pahaksi ei mennyt että olisi pitänyt rasvata. Toisen rasvaamattoman päivän iltana kutina taas paheni niin että jotain piti tehdä ja kortisonien tai Protopicin sijaan, sekoitin taas Samarin pussin perusvoiteeseen ja sivelin sillä ihottumakohdat ja nyt jätin voiteen yöksi ja sain taas nukuttua loistavasti, jo kolmannen yön pitkästä aikaa.

Jo ensimmäisen Samarin-perusvoiteen laittamisen jälkeen olin alkanut miettiä asiaa ja alkanut todella menettää uskoani jo viralliseen lääketieteeseenkin, lähes kaikkeen muuhun viralliseenhan usko jo oli mennyt. Siis jos Samarin-perusvoidesekoitus oli todella syy ihottumani kutinan loppumiseen, niin eikö virallisella lääketieteellä muka ollut tietoakaan asiasta? Vai oliko hoito liian halpa ja kaikkien saatavilla liian helposti, eikä näin tuottaisi valtavia voittoja lääketehtaille kun ruokasoodaa ei voinut patentoida ja siksikö näitä kalliita kortisonivoiteita tehtailtiin? Tosin oli minulla joskus ollut pientä ihottumaa, joka oli kortisonilla lähtenyt pois, joten kyllä sekin ainakin joihinkin ihottumiin auttoi.

Samarin oli kuitenkin liian karkeata iholle jatkuvasti käytettynä ja kävin kaupassa ostamassa ruokasoodaa, jolla korvasin samariinin. Ruokasooda ei turvonnut perusvoiteen seassa samalla tavalla kuin samariini, mutta teho oli vielä parempi kuin samariinilla, eikä se ärsyttänyt ihoa kuten karkea samariini. Ja muutaman viikon päästä ihottuma oli lähes poissa. Ainoa missä sitä vielä oli jäljellä, oli vasen pakara jossa oli noin peukalon pään kokoinen, suunnilleen puoli senttiä syvä avokraateri, joka oli tullut raapimisen seurauksena!

Tähän kraateriin lääkäri oli määrännyt sidelaastarin, jonka alle piti laittaa Prontosan liuosta, joka poistaisi kraaterissa olevan karstan. Haava ei kuitenkaan alkanut mitenkään parantua, vaikka käytin sitä lääkärin ohjeiden mukaan useita viikkoja, ja nyt päätin kokeilla vaihtaa siteen alle ruokasoodan ja perusvoiteen sekoitusta. Valkoinen karsta haavan päältä häipyi muutamassa päivässä ja haava alkoi parantua!

Tiesin heti että nyt minulla saattaisi olla miljoonabisnes tiedossa, voide oli osoittautunut niin tehokkaaksi että sitä oli vaikea uskoa, mutta omat tulokseni puhuivat kyllä puolestaan. Siis kaikki lääketehtaiden voiteet oli melkein kokeiltu, eikä mikään ollut auttanut, ja miten nopeasti ihottuma olikaan lähtenyt itse sekoittamallani voiteella. Tällaisen voiteen kun saisi markkinoille, niin olisin varmaan miljonääri muutamassa vuodessa!

                                                                          * * * * *

Joulukuussa tämä minun vainoamiseni oli taas yltynyt Suomi24 palstalla, kuten aina kun juhlapyhät olivat tulossa. Minua vitutti suunnattomasti tämä toiminta, koska se selvästi tuli edelleen niin Rovaniemeläisen kuin ”koulukaverienikin” toimista, ja vaikka olin tehnyt asiasta jo vuosikausia ilmoituksia poliisille, ei poliisi tehnyt mitään lopettaakseen minun vainoamistani ja perättömistä asioista syyttelemistäni palstalla. Eipä tietenkään, koska poliisihan oli mukana tässä minun vainoamisessani, ollut alusta lähtien. Jättänyt alusta lähtien todisteista huolimatta asiat tutkimatta ja siksi tätä sai jatkaa, ja olihan tällä toiminnalla oikein maamme entisen Presidentin suostumus, hänhän se näitä suojeli, oli suojellut alusta lähtien.

Joulun ja Uudenvuoden välissä ajattelin iskeä vähän takaisin ja sain idean tehdä joulupukkivideon. Laitoin joulupukin asun päälle ja aloin kuvaamaan miten toruin maamme entistä Presidenttiä lastenkiusaajien suojelijaksi. Pyysin videolla häntä lopettamaan lastenkiusaajien suojelemisen välittömästi ja uhkasin viedä hänelle ensi jouluna lahjaksi pumpattavan seksinuken, saman minkä olin Jönniltä saanut. Mainitsin vielä videolla että Presidentti voi sitten mennä kiusaamaan tätä nukkea näiden suojelemiensa kiusaajakaveriensa kanssa, niin ei tarvitse vainota yhtä taiteilijaa ja kiusata hänen lapsiaan. Julkaisin videon nimellä ”Oikeudeton” youtubessa, samalla nimellä olin kirjoitellut Suomi24 kuvataidepalstalla.

https://www.youtube.com/watch?v=lEGd3Dp72p8

                                                                  VUOSI 2013

Heti 1.1.2013 julkaisin joulupukkivideon ja linkitin sen Suomi24 palstalle, jossa se sai aikaan valtavan hälyn ja nyt vainoamiseni vasta kiihtyi. Mutta ei se mitään, sainpahan vähän antaa takaisin näille vuosikausia minua vainonneille ja varsinkin heitä suojelevalle entiselle presidentin paskalle.

Tammikuussa otin ihottumavoiteeni takia yhteyttä Valviraan, Tukesiin, Sosiaali- ja terveysministeriöön, Patentti- ja rekisterihallitukseen ja Fimeaan. Kyselin apua voiteeni markkinoille saamiseksi, mutta kuten aina kun kyselet jotain neuvoja valtion virkamiehiltä, ei sieltä mitään neuvoja saa, sen sijaan sinua pomputetaan virastosta toiseen ja kukaan virkailija mistään virastosta ei neuvo sinua missään asiassa. Ei vaikka kyseessä olisi hyvin todennäköinen miljoonabisnes! Ja niin kauan sinua pomputetaan kun jaksat yrittää selvittää asiaa, joten ei auttanut kuin lopettaa soittelu virastoihin, ei sieltä mitään apua mihinkään saanut. Kyllä yhteiskunnalla rahaa riittää yhden taiteilijan vuosikausien vainoamiseen ja aivan sairaaseen seuraamiseen, sekä työn estämiseen kaikin keinoin, muttei apua silloin kun kyseessä saattaisi olla miljoonabisnes! No tämä yhteiskunta oli mennyt niin sairaaksi, ettei mitään rajaa.

                                                                       * * * * *

Helmikuussa oli taas Taidemaalariliiton jäsenhaku ja päätin hakea jäseneksi. Minullehan oli monta vuotta sanottu että hae uudelleen jäsenyyttä, siten ne asiat korjattaisiin eikä valittamalla. Tätä minulle oltiin sanottu taideliikkeissä olevien myyjien taholta, jotka kuuluivat viralliselle taidekentälle ja myös Suomi24 palstalla tätä oltiin ehdotettu. En kuitenkaan ollut viitsinyt hakea jäsenyyttä uudelleen ennen kuin vasta nyt.

                                                                         * * * * *

Alkuvuodesta olin vihdoin saanut valtavalla ponnistuksella kirjani siihen vaiheeseen, että lähes kaikki tärkeimmät tapahtumat tulivat siinä ilmi. Eräänä iltana sain vain tarpeekseni, soitin Tabulle ja vein kirjani hänelle luettavaksi, sekä pyysin häntä palauttamaan kirjan, kun hän olisi lukenut sen.

Seuraavalla viikolla olin yhtenä päivänä kotona, kun postiluukku kolahti omituisen äänekkäästi. Menin katsomaan postiani ja huomasin Tabun tuoneen kirjani takaisin. Tabu oli ilmeisesti aika nolona tai suuttunut kirjastani, koska olinhan kirjoittanut hänen ja Eijankin osuudet asiaan, mutta minua asia ei haitannut, saivat mielestäni juuri sen minkä ansaitsivatkin ja eihän minulle ollut annettu muuta mahdollisuutta, edes jotenkin päästä koko jutusta irti!

Huomasin miten kirjani alkoi leviämään, Tabu ja Eija olivat varmaan skannanneet kirjani tietokoneelleen ja laittaneet sen jakeluun. Siis sen sijaan että Tabu ja Eija, joista Tabun olin tuntenut lähes neljäkymmentä vuotta ja Eijankin useita vuosikymmeniä, olisivat palauttaneet oikeuteni ja kertoneet täsmällisesti mistä minua oli syytetty ja antaneet vastausoikeuden syytteisiin, niin he laittoivat kirjani jakoon! He siis siinäkin tilanteessa jossa tiesivät mitä oli tapahtunut ja minkälaisen kohtelun kohteeksi olin joutunut, menivät näiden minua vastaan toimivien puolelle! Johan oli raukkamaista porukkaa! Mutta tätähän tämä oli, meidän maan kateus ja kyttäyskulttuuri, pelkäsivät niin toisen menestystä ja omaa surkeuttaan, että eivät tässäkään tilanteessa rohjenneet palauttaa reilusti oikeuksiani.

                                                                         * * * * *

Seuraavaksi vein kirjani Sarille, lasteni äidille luettavaksi. Koska minua oli alkanut vituttaa aivan mielettömän rankasti minua vastaan tehtyjen syytteiden levittäminen lapsillenikin ja halusin niin Sarin kuin lapsienikin saavan tietää totuuden asioista.

Kun Sari oli palauttanut kirjani, vein sen luettavaksi ravintola Hugossa töissä olevalle Katjalle, tälle joka oli ollut aikaisemmin töissä Cafe Siltavoudissa, Anen synttäreiden aikaan. Menin eräänä päivänä juttelemaan hänen kanssaan ja kerroin minun kirjoittaneen kirjan, jonka halusin hänen lukevan. Katja katsoi minua ihmeissään, eikä varmaan oikein tiennyt mitä tarkoitin, koska minähän en ollut hänen kanssaan kuin puolituttu. Sain kuitenkin sovittua päivän jolloin vein hänelle kirjani ja annoin samalla puhelinnumeroni ja sovimme hänen soittavan minulle kun oli kirjan lukenut, jotta voisin hakea sen pois!

Noin viikon päästä Katja soitti ja seuraavana päivänä hain kirjani pois Gallerian ravintola Hugosta, kun Katjalla oli työvuoro. Katja katseli minua ihmeissään ja hämmentyneenä, eikä suostunut puhumaan mitään, vaikka kyselin mitä hän oli kirjasta pitänyt. Kirja oli varmaan ollut hänelle aikamoinen yllätys, koska siinä otettiin yllättäen esille Anen syntymäpäivillä tapahtuneet asiat, jotka liittyivät häneen. No minulle pääasia oli että olin vienyt kirjani hänelle luettavaksi ja lähdin kirja kainalossa takaisin kotiini.

                                                                         * * * * *

Joitakin viikkoja sen jälkeen kun olin ottanut yhteyttä Valviraan ja muihin virastoihin ihottumavoiteeni tiimoilta, juttelin Jussi K:n kanssa puhelimessa. Jussi K oli saanut reilu vuosi aikaisemmin erittäin pahan ihottuman kuitulaastista ja kertoi miten mikään ei auttanut. Hänelläkin oli uniongelmia valtavan kutinan takia ja hänkin oli kokeillut kaikki mahdolliset voiteet joita ihotautilääkäri oli hänelle määrännyt. No kerroin hänelle oman tarinani ihottumastani ja myös voiteen reseptin. Jussi K innostui niin kovasti että lähti saman tien hakemaan apteekista perusvoidetta ja kaupasta ruokasoodaa.

Seuraavana päivänä hän soitti minulle ja kiitti minua maasta taivaaseen, hän oli nukkunut yli kymmenen tunnin yöunet pitkään aikaan. Ja nyt minua alkoi harmittamaan tämä virastojen kohtelu, kyllä kai nyt jostain virastosta saisi tällaisen voiteen markkinoille saamiseen apua.

Seuraavalla viikolla aloitin uuden soittokierroksen samoihin virastoihin kuin aikaisemminkin ja yhtä huonolla tuloksella. Niin sosiaali- ja terveysministeriö, Fimea, Tukes, Valvira kuin Patentti- ja rekisterihallituksessa ei ikinä ollut paikalla ketään joka osaisi neuvoa muuta kuin toiselle henkilölle tai toiseen virastoon, jossa taas tehtiin sama ja ohjattiin eteenpäin. Kunnes kierros oli taas tehty ja ohjattiin sille henkilölle jolle ensimmäisenä olin soittanut. Ja yleensä ohjattiin aina ensin sellaiselle henkilölle joka ei koskaan ollut juuri sinä päivänä paikalla ja ennen kuin täysi kierros oli kierretty, meni toista viikkoa!

Minua harmitti todella paljon näiden virastojen henkilökunnan suhtautumiset ja se ettei mistään saanut tällaiseen asiaan neuvoja. Olin aivan varma että kyseessä olisi miljoonabisnes, mutta kun yksikään virasto tai virkailija jonka tehtäviin asian eteenpäin viemisen neuvominen olisi kuulunut, ei
kerta kaikkiaan kyennyt tekemään työtään. Samanlaisia näköjään kaikki valtion virkamiehet, kyllä kaiken mahdollisen kiusan kykenivät tekemään, mutta kun apua pitäisi saada johonkin järkevään ja tärkeään, niin silloin ei näistä tyypeistä kyllä ollut mihinkään.

Mietin asiaa useita viikkoja ja vitutus vain kasvoi. Tämä valtio oli kyllä jotain sellaista, mitä ei pahimmissakaan painajaisunissa voinut kuvitella. Vuosikausien seuraaminen, ihmisoikeuksien vieminen, syrjintä, työntekemisen estäminen kyttääminen, vakoileminen, kaikenlainen mahdollinen kiusaaminen ja piinaaminen julkisen vallan taholta, ja sitten vielä tämä, oli kyllä saanut ainakin minun silmäni aukeamaan tämän valtion suhteen.

                                                                        * * * * *

Olin jo etukäteen ennen toista soittokierrosta virastoihin miettinyt, että jos en saa apua voidesekoituksen markkinoille saamiseen, niin julkaisen reseptin internetissä kaikkien vapaasti saatavaksi. Katsotaan sitten miten käy ja juteltuani muutamien ystävieni kanssa, päätin julkaista reseptin netissä. Minulla oli Blogi Uuden Suomen sivuilla ja maaliskuun loppupuolella julkaisin tarinani kokonaan blogikirjoituksena. 

Seuraavien viikkojen aikana kirjoitus sai valtavan suosion ja nousin yhdeksi Uuden Suomen kärkiblogistiksi. Seinäjokelainen harrastelijakirjoittaja Timo Ekman, joka oli seurannut palstan kävijämääriä kyseli omassa blogikirjoituksessaan, mikä oli syynä siihen että 2013 viikolla 14 Uuden Suomen kävijämäärät nousivat 87%. Jotkut vastanneet pitivät tätä minun ansionani ja Ekman itsekin sanoi, ettei viitsinyt nostaa minua blogissaan esille, vaikka oli itsekin sitä mieltä että juuri minun kirjoitukseni ansiota oli palstan lukijamäärien huikea kasvu.

                                                                        * * * * *

Maaliskuun alussa oli Sepi R:n 50v. juhlat ja samalla Sepi meni naimisiin uuden naisystävänsä kanssa, joka oli poliisi ja jota en tuntenut ollenkaan. Juhlissa sattui mielenkiintoinen tapaus. Jani K oli vetänyt valtavan kännin, en ollut koskaan nähnyt häntä vastaavassa tilassa. Ollessamme röökillä juhlapaikan röökipaikalla joka oli portaikossa, tuli Jani ovesta röökipaikalle ja kaatui suoraan portaikkoon ja pyöri pitkät portaat seuraavalle tasanteelle. Nyt meitä lähti useita auttamaan Jania, joka meinasi mennä seuraavatkin portaat samalla tavalla alas ja estimme Janin menemisen portaita pitkin ja Janin tyttöystävä Annika talutti hänet hissiin.

Seuraavana päivänä Jani oli saanut käsityksen, että hän oli pilannut koko Sepin häät käytöksellään ja hän kertoi jälkeenpäin miten kammottava olo hänellä oli ollut. Hän oli yrittänyt soittaa alkuviikosta Sepille ja pyytää anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Kun Sepi ei ollut vastannut puhelimeen, oli Jani mennyt entistä enemmän paniikkiin. Ajatteli että Sepi ei vastaa siksi, koska hän oli suuttunut Janille kun Jani oli pilannut hääjuhlat. Todellisuudessa Janihan ei ollut mitenkään pilannut juhlia, vaan jäänyt vain itse siihen kuvitelmaan, joka aiheutti hänelle totaalisen paniikin.

Olin huomannut miten kirjani oli levinnyt myös Janille ja kun hän kertoi jutun minulle, hän selvästi kertoi sen siksi koska ymmärsi minkälaiseen tilanteeseen minut oli jätetty kouluaikana. Minuthan oli jätetty löysään hirteen roikkumaan, ilman minkäänlaista mahdollisuuttakaan puolustautua tai saada edes tietää mistä oli syytetty, ja näitä syytteitä oltiin saatu minun kohdallani levittää kymmenen vuotta lähipiirilleni, jopa lapsilleni. Ja näihin syytteisiin oli yritetty saada vaikka miten vahvistusta, ja jos en olisi tiennyt ainakin osaa näistä syytteistä, olisi peli ollut täydellinen. Minut olisi tietämättäni leimattu erittäin härskisti, kuten oli ollut tarkoituskin. Toiminnan tarkoitushan ei ollut ollutkaan syyttää minua mistään, vaan tuhota minun taiteilijanurani, joka oli onnistunutkin erinomaisesti ja pilata minun elämäni, joka sekin oli onnistunut kuten oli suunniteltu ja yritetty vielä ajaa minut itsemurhaan. Samalla tämä oli tehnyt minusta pitkälti työkyvyttömän. Ja tämä koko toiminta oli tehty julkisen sektorin toimijoiden taholta, Presidentin suojelemana.

Vaihtoehtoinen tarkoitus oli saada minut tekemään jotain väkivaltaista epätoivoissani, jotta olisivat silloin päässeet sanomaan, että heidän pelkonsa olivat aiheellisia. Tokihan Björkman psykologian ammattilaisena jo kokouksia järjestäessään, tiesi aivan hyvin mikä oli toiminnan tarkoitus. Eli hänen puoleltaan kyse oli selvästä murhayrityksestä, tahallaan ja tarkoituksella tehdystä murhayrityksestä, Ja minä olin kaikin keinoin yrittänyt yli kymmenen vuotta päästä pois löysästä hirrestä, jossa Björkman oli minua roikottanut. Mutta hän ei ollut suostunut lopettamaan millään keinolla minun piinaamistani ja päästämään pois löysästä hirrestä.

Kun Jani oli kaatunut Sepin häissä rappusista alas, oli hänen tyttöystävänsä Annika alkanut ripittää häntä, koska Jani oli vetänyt itsensä kuntoon jossa ei pysynyt edes jaloillaan. Nyt Jani oli alkanut syyttämään kaikkien paikalla olijoiden kuullen, että minä olisin antanut hänelle jotakin ja että hänen kuntonsa oli jotenkin minun syytäni. Tästä juttelimme joitakin päiviä juhlien jälkeen erään kaverin kanssa, joka oli ollut paikalla, ja hänkin ihmetteli miten aikuinen äijä syytteli muita siitä, että itse oli vetänyt itsensä tuollaiseen kuntoon!

Olin tehnyt kymmenisen vahvaa marisätkää juhliin ja kävimme joidenkin kanssa polttelemassa niitä illan mittaan ja Janikin oli ollut mukana. Mutta Janilla oli ollut omat sätkät mukana, jotka olivat hasista ja miedompia kuin minun sätkäni ja hän ei ollut poltellut minun tupakoitani. Silti hän oli kehdannut laittaa minun syykseni oman kuntonsa. Janin tyttöystävä Annika oli uskonut Jania ja katsellut minua hyvin kieroon, kun Jani oli minua syytellyt ja tämä kieroon katsominen jatkui pitkään! Minä taas olin tullut allergiseksi tällaisille perättömille syytteille minua kohtaan. Jumalauta aikuinen nelikymppinen mies syyttelee minua turhasta, aivan kuin Alfa-artin muijat!

                                                                         * * * * *

Sepin häissä sattui myös toinen mielenkiintoinen tapahtuma. Rami V oli tarjoilemassa tilaisuudessa, joidenkin muiden tarjoilijoiden kanssa. Laulaminen ei ollut elättänyt Ramia Tangoprinssiydestä huolimatta ja hän teki omalla firmalla tarjoilijan töitä. Nyt huomasin miten nämä syytteet oli 100%:n varmuudella levitetty myös näille tarjoilijoille, jotka Ramin kanssa tekivät töitä. He tuijottelivat minua kuin halpaa makkaraa ja tunsin oloni tosi kiusalliseksi. Illan mittaan minua alkoi vituttamaan näistä tarjoilijoista nuorimman naisen kyttääminen ja oli lähellä etten mennyt sanomaan siitä hänelle. Onneksi maltoin mieleni, koska pienessä kännissä olisin varmasti sanonut hänelle asiasta todella nasevasti.

Joitakin päiviä myöhemmin asia varmistui. Olin käymässä Ramin kanssa hänen kotonaan, hänhän asui Mikan S:n kanssa kimpassa. Yhtäkkiä Rami otti puheeksi kun hän oli Seinäjoella ollut näyttelemässä -Kaunis Veera- näytelmää Maria Lundin kanssa ja kertoi miten oli aina näytelmän lähikohtauksessa hieronut muniaan Mariaan ja Maria oli käynyt tosi kuumana. Rami siis kertoi suoraan tietävänsä minua vastaan esitetyt syytteet ja ymmärtävänsä toimintani. Siis jumalauta Rami myös uskoi oikopäätä syytteet tosiksi ja tämä kertoi miten helppoa ihmisiä oli huijata. Eihän sellaista juttua edes voinut kertoa, ettei joku urpo siihen uskonut, oli se sitten ihan mitä tahansa. Rami kuitenkin mainitsi että Maria oli ottanut Ramin jutun huumorilla ja he olivat hyviä ystäviä, soittelivat aina välillä keskenään ja vaihtoivat kuulumisia. Tämä kuitenkin kertoi, että nämä syytteet oli pyritty levittämään niin laajalti kuin mahdollista ja kaikille tutuilleni! Tokihan nämä ”koulukaverit” tiesivät että tunsin Ramin, koska olin kertonut heille tämän ”sikataiteilijan” jutun.

                                                                      * * * * *

Olin saanut helmikuun loppupuolella taas hylkäävän päätöksen Taidemaalariliiton hakumenettelyssä ja tajusin että syrjintäni jatkuu loputtomiin. Minua oltiin siis vuosikausia pyydetty hakemaan uudelleen ja sanottu että aikaisempi 2005 vuoden syrjintä korjataan siten, eikä valittamalla. Tätä oltiin hoettu näiden taideliikkeiden myyjien taholta, jotka kuuluivat taiteen virallisiin piireihin, kuten myös Suomi24 palstalla, mutta kyseessä oli taas kerran vain vedätys. Minut piti saada hakemaan uudestaan, jotta aikaisempi haku, jossa minua oli selvästi ja todistetusti syrjitty, saatiin tavallaan mitätöidyksi. Kyseessä oli jatkettu kiusaaminen, työn estäminen ja jatkettu ammatillinen syrjintä.

Koska kyseessä oli myös maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeuksien vastainen toiminta, sekä myös maamme Yhdenvertaisuuslain, Perustuslain ja EU:n Perusoikeuskirjan vastainen toiminta. Kävin tekemässä asiasta rikosilmoituksen, joka tietenkin taas kerran jätettiin tutkimatta. No soitin Oikeusasiamiehelle pyytääkseni neuvoa, miten asiassa pitäisi edetä. Minua neuvottiin tuomaan asia heille käsittelyyn, mutta tätä en halunnut tehdä, koska aikaisemmat päätökset kertoivat ettei Oikeusasiamies tässä maassa tutkinut mitään viranomaisrikollisuutta. Oikeusasiamiehen toimistosta
kuitenkin luvattiin lähettää minulle kantelulomake.

Saatuani lomakkeen, siinä oli liite jota ei aikaisemmin 2005 Taidemaalariliiton ja 2010 Helsingin taiteilijaseuran kohdalla annetuissa vastaavissa lomakkeissa ollut ollut. Siinä sanottiin ettei Oikeusasiamiehen tehtäviin kuulu aatteellisten yhdistysten valvonta ja Taidemaalariliitto ja Helsingin taiteilijaseura olivat aatteellisia yhdistyksiä, samoin kuin kaikki muutkin ammattijärjestöt ja jopa poliittiset puolueet. Tämä tieto oli minulle aivan uusi, vaikka olin tehnyt vastaavan kantelun jo kaksi kertaa. Juttu oli ilmeisesti lisätty jälkikäteen jotenkin salaa, koska se ei myöskään perustunut lakiin. Tämä Oikeusasiamiehen liite oli hyvin erikoinen, ammatillinen järjestäytyminen oli Ihmis- ja Perusoikeus, Perustuslaillinen oikeus ja mainittiin myös Euroopan unionin Perusoikeuskirjassa ja maamme Yhdenvertaisuuslaissa. Mutta koska nämä ammattijärjestöt olivat meidän maassamme aatteellisia yhdistyksiä, ei Oikeusasiamiehen muka kuulunut valvoa niitä! Tämä oli ristiriidassa Oikeusasiamiehen tehtävien kanssa, koska Oikeusasiamiehen tehtäviin kuului valvoa Ihmis- ja Perusoikeuksien toteutumista.

Otin yhteyttä Oikeusministeriöön ja pyysin sieltä neuvoja miten jatkan asiassa eteenpäin. Ensin sieltä ei meinannut mitenkään saada mitään neuvoja, mutta yllätys yllätys, muutamien soittojen jälkeen neuvottiin ottamaan yhteyttä Oikeusaputoimistoon. Ja tilasinkin ajan Oikeusaputoimiston asianajaja Jaakko Pankakoskelle ja pyysin häneltä neuvoja. Vein liiton jäsenhaun paperit hänelle ja liitteeksi maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset sekä Yhdenvertaisuuslain, Perustuslain ja EU:n Perusoikeuskirjan pykälät hänelle perusteluiksi asiani oikeellisuudesta. Pankakoski sanoi perehtyvänsä asiaan ja ottavansa sitten yhteyttä.

Jonkun ajan päästä Pankakoski soitti ja sanoi ettei hän lähde ajamaan asiaa eteenpäin, koska ei usko jutun voittamiseen. Yritin saada hänet kertomaan mihin lakiin hän perustaa väitteensä, ettei asiaa voisi muka voittaa. Mutta hän ei halunnut perustella asiaa lailla, vaan sanoi edelleen ettei usko asian voittamiseen oikeudessa. Minua alkoi naurattamaan ja sanoin hänelle että kyllähän hänen lakimiehenä pitäisi pystyä perustelemaan asia lakipykälin, mutta ilmeisesti tämänkin valtion instanssin tehtävänä, ei olekaan se mitä julkisesti mainitaan, vaan täysin päinvastainen. Näiden instanssien tarkoitus oli, ettei kansalainen missään tapauksessa tällaisessa tilanteessa saisi oikeuksiaan. En antanut periksi, vaan vaadin kirjallisena syyt miksi hän ei lähtenyt asiaa ajamaan ja perustelut lakipykälinä. Pankakoski kertoi lähettävänsä ne jälkeenpäin perusteluineen.

Muutamien päivien päästä Pankakoskelta tuli kirje jossa hän kieltäytyy antamasta mitään laajempaa juridista selvitystä kirjallisessa muodossa, on kuulemma suullisesti selvittänyt asian. Mutta koska halusin vastauksen kirjallisena hän selvittää asian ja kertoo syyt.

  1. Olen ottanut tutkittavakseni mitä asiassasi on tehtävissä. Olen päätynyt siihen, että taidemaalariliitto voi pätevästi kieltäytyä hyväksymästä sinua jäsenekseksi. Tämän vuoksi en näe aihetta ryhtyä asiassa mihinkään enempiin toimenpiteisiin.
  1. Näkemyksemme siitä mitä asiassa pitäisi tehdä ja mikä asiassa on oikein ovat niin kaukana toisistaan, että välillämme on luottamuspula. Tämän vuoksi on täysin tarkoituksetonta edes yrittää jatkaa tehtävän hoitamista.
Siis näillä perusteilla Pankakoski kieltäytyi ajamasta asiaani, mutta ei kyennyt perustelemaan kieltäytymistään millään lakipykälillä, kuten olisi kuulunut. Eipä tietenkään, koska ei kyennyt kumoamaan Yhdenvertaisuuslain, Perustuslain ja maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeussopimuksien sekä EU:n Perusoikeuskirjan pykäliä. Tällaisia olivat Oikeusaputoimiston asianajajat, joiden ammattitaitoon joutuvat huonoimmassa osassa olevat kansalaiset turvautumaan. Pankakoski ei myöskään suostunut neuvomaan, miten itse saisin ajettua asiaa eteenpäin. Nämä valtion asianajajat, tekevät niinkuin valtio haluaa. Eivät he ole turvaamassa kansalaisten oikeudensaantia, vaan estämässä sitä ja varmistamassa ettei kansalainen saa oikeutta.

Jälkeenpäin luin jutun josta kävi ilmi, miksei Eduskunnan Oikeusasiamies halunnut tutkia näitä aatteellisia yhdistyksiä, vaikka mitään laillista estettä ei tähän ollutkaan. Nämä aatteelliset yhdistykset joita oli hyvin erilaisia, olivat mukana maamme rakenteellisessa korruptiossa. Joistakin näistä jaettiin
rahaa puolueille ja poliittiseen toimintaan. Eli jos Eduskunnan oikeusasiamies olisi puuttunut yhden aatteellisen yhdistyksen toimintaan, olisi se joutunut puuttumaan kaikkien tarvittaessa. Siksi Oikeusasiamiehen minulle antamiin papereihin oli lisätty tämä, ettei Oikeusasiamiehen tehtäviin kuulunut aatteellisten yhdistysten asioiden tutkinta, vaikka niiden käytännöt olivatkin lakien ja sopimusten vastaisia, eikä Oikeusasiamiehen lausunto perustunut mihinkään lakiin. Vaikka viranomaistoiminnan oli aina perustuttava lakiiin.

                                                                          * * * * *



Joskus Huhtikuussa sain idean viedä keskeneräisen kirjani Tarja Haloselle luettavaksi, ajattelin että ehkäpä saisin siten oikeuteni palautettua ja voisin vihdoin saada asiat kuntoon. Samalla ajattelin Halosen korjaavan todistettavan syrjinnän 2005 taidemaalariliiton jäsenhaussa, koska asiastahan oli selvät todisteet, jos vain liiton jäsenhaku avattaisiin ja asia tutkittaisiin. Mietin miten voisin kirjani hänelle toimittaa, en halunnut lähettää sitä sähköpostina, joten piti miettiä lähetänkö sen postipakettina vai minä?




Eräänä päivänä pakkasin tulostetun version kainaloon ja lähdin ajamaan autollani Halosen toimistolle. Jätin auton parkkiin, menin sisäänkäynnille ja kokeilin ovea. Ovi oli lukossa mutta vieressä oli hissi, jonka ovi aukesi nappia painamalla. Menin hissiin ja huomasin että kerrokset aukesivat avaimilla, enkä olisi päässyt kai yhteenkään kerrokseen. Ajattelin poistua hissistä ja huomasin etten päässytkään hissistä pois, ovi ei suostunut aukeamaan.




Yritin moneen kertaan painaa napista josta ovi aukeaa, mutta ovi ei auennut. Onneksi hississä oli tarra missä oli numero johon voi soittaa jos hississä oli ongelmia. Soitin numeroon ja sieltä kerrottiin lähetettävän apua. Odotellessani yritin tietenkin itsekin päästä hissistä pois ja kokeilin mukanani olevilla avaimilla vääntää hissin jumittunutta ovea ja yllätyksekseni ovi aukesi jopa yllättävän helposti.


Juuri kun astuin hissistä ulos, tuli hissin avaaja vastaan vartijan virkapuku päällään ja kerroinkin hänelle hissin ongelmista ja miten pääsin ulos. Nyt kaveri kyseli mihin olin menossa ja kerroin yrittäneeni viedä postia Tarja Haloselle. No kaveri tarjoutui päästämään minut hissiin ja aukaisi avaimella hissin kerroslukon ja näin pääsin hissistä oikeassa kerroksessa ulos.

Hissistä ulos astuessani, oli koko kerros täynnä tyhjiä toimistohuoneita, tai oli niissä jäljellä jotain romua ja toimistokalusteita. Mutta ketään ei ollut sisällä, vaikka kiersin kaikki huoneet. Tilat olivat joitakin demareiden tiloja ja aivan kuin muutto pois olisi kesken. No ei löytynyt ketään ja en uskaltanut enää astua hissiin, jotta en olisi jäänyt uudelleen jumiin sinne, joten menin porraskäytävään ovesta ja lähdin astelemaan rappusia alaspäin.

Kerrosta alempana oli Tarja Halosen toimisto ja koputin oveen, mutta ketään ei tullut avaamaan ja ajattelin lähteä jatkamaan alaspäin. Oven vieressä oli kuitenkin valtava postilaatikko ja laitoin kirjani sinne ja lähdin alaspäin. Ajattelin että nyt se ainakin menee perille.

Ulko-ovesta ulos astuessani kävi aivan uskomaton juttu, näin Halosen kävelevän vastaan ja vastaavan samalla puhelimeen. Hän katsoi minua säikähtäen, selvästi tuntistaen minut, pysähtyi ja kääntyi ympäri selin minuun, hetken seisoin hänen takanaan ja mietin pitäisikö potkaista nahjusta persuksiin ja pyytää oikeuksia, mutta päätin jättää tekemättä ja jatkoin matkaani tien yli autolle. Olinhan tehnyt mitä olin tullut tekemäänkin ja nyt kirja varmasti meni perille. Halonen vilkaisi peloissaan perääni ja livahti rapunovesta äkkiä sisälle, ja jälkeensä vielä varmisti että ovi tuli kunnolla kiinni.

Minua nauratti, Halosta oli varmaan varoitettu puhelimella minusta, samoin kuin kansanedustaja Irina Krohnia Ikeassa joitakin vuosia aikaisemmin, ja mietinkin järjestettiinkö tilanne jotenkin tahallaan ja katsottiin miten reagoisin. Saattoi jopa olla, että minun haluttiinkin vahingoittavan Halosta ja siksi häntä varoitettiin vasta viime tingassa. Olin päässyt näin lähelle itse pääpirua ja olisihan juttu ollut aikamoinen, jos olisin potkaissut häntä persuksiin ja nimenomaan persuksiin, eikä liian kovaa, vaan ikäänkuin isällisesti, niin kuin isien voisi kuvitella potkaisevansa nahjuspoikiansa, ja pyytänyt oikeutta. Vähän harmitti, juttuhan olisi ollut aivan loistava, olisi siitä sitten saanut sanktioksi mitä tahansa. No tilanne oli ollut ja mennyt, ei voinut enää mitään, mutta kirja ainakin oli mennyt perille, mikä oli päätarkoitus.

Toisaalta tuollaista puolustuskyvyttömien ja lastenkiusaajien suojelijaa, olisi voinut kurittaa vähän kovemminkin. Vaikka kysessä olikin maamme entinen Presidentti. Tosiasiassahan Presidenttimme suojeli murhayrityksen tekijää ja oli kaikin keinoin estänyt kouluasioiden tutkinnan. Ja jos tuollaiseen oikein Presidentin virkaan nousseella, ei ollut kanttia lopettaa touhujansa ja palauttaa yhden ihmisen oikeuksia, niin aika ressukka piti olla. No eihän Halosella mitään johtajuutta koskaan ollut ollutkaan, eikä häntä olisi ikinä valittu maamme Presidentiksi, jos hänen Stasi yhteytensä olisi julkistettu aikanaan!

Nyt alkoi myös näkymään, mihin jamaan hän maamme jätti ja kuinka karmaiseva tulee olemaan hänen perintönsä tälle maalle. Lähes kaikki valtion yritykset, kansallisvaranto ja luonnonvarat myyty pilkkahinnalla, ja muiden maiden velkojen takauksina olivat varmaan vielä jäljellä olevatkin luonnonvarat ja kansallisvarallisuus. Voi hitto kun ihmiset oikeasti heräävät todellisuuteen jonakin kauniina päivänä. Tosin tämä kansa alkoi näyttämään niiltä sadun hölmöläisiltä, joista kouluissa meidän aikanamme kerrottiin satuja. Ehkäpä siksi ne sadut oltiin kouluissa lopetettukin, jotta kansalaiset eivät tajuaisi minkälaisia hölmöläisiä tosiasiassa olivatkaan!

Mutta sen minkä Halonen sai taas aikaan, oli se että poliisi alotti taas jatkuvan näkyvän seurannan minua kohtaan. Eli sen sijaan että Halonen maan Presidenttinä, olisi reilusti palauttanut yhden ihmisen oikeudet, päästänyt tämän piinasta ja antanut samat mahdollisuudet ja edellytykset toimia ammatissaan, kuin muillakin alan toimijoilla oli, niin laittoikin taas viranomaiset jatkamaan vainoamistani. Ei riittänyt reilu kymmenen vuotta, piti vieläkin jatkaa. Tämän myös varmistin moneen kertaan ja kyllä, jatkuva seuranta päällä. Minun ongelmani oli ollut alusta lähtien se, että olen liian tarkka ja huomaan tämän seurannan, vaikka eivät he nyt yrittäneet edes salata seuraamistaan. Koska olin tehnyt tästä seuraamisesta useita rikosilmoituksia vuosien varrella, oli tämä erittäin törkeätä, tämä oli ikäänkuin jatkettua henkistä psyykkaamista ja murhayritystä minua kohtaan maamme entisen Presidentin Tarja Halosen ja valtion taholta!

Samoin nyt alkoi todisteiden systemaattinen hävittäminen, ensin huomasin miten Rovaniemeläisen taiteilijan aloittama viestiketju Suomi24:llä, jossa hän syytti minua teosteni väärentämisestä ja joka oli yksi palstan luetuimpia, katosi kuin tuhkatuuleen. Vaikka oli ollut esillä toukokuusta 2007, eli yli kuusi vuotta. Ja ihan varmasti Rovaniemeläinenkin oli yrittänyt ketjua poistaa, koska mainitsin siinä hänen nimensä ja kerroin hänen syyttelevän minua turhaan. Samoin huomasin miten Aukean sivu jossa -Kansallisteatteri Helsinki- teosta syytettiin väärennökseksi, katosi minun nimelläni tehdystä googlen hausta, vaikka oli ollut etusivun osumien joukossa ensimmäisiä vuosikausia. Tosin sen jälkeen kun kirjoitin tätä osaa kirjasta, Aukean google osuma palasi entiselleen jonkin ajan päästä. Myös useita muita viestejä joissa minua vainottiin, katosi Suomi24 palstalta ja useissa ketjuissa minun puolustautumisviestini jätettiin jäljelle ja yritettiin näin saada asiat näyttämään erilaiselta, kuin ne todellisuudessa olivat. 

                                                                         * * * * *

Huhtikuun loppupuolella julkaisin ihottumavoidekirjoitukseni Bloggerissa Englanninkielisenä versiona, eräs ystäväni Luis Gonzalez oli kääntänyt kirjoituksen Englanniksi. Pian tämän jälkeen Uuden Suomen ihottumablogiini tulivat Maria M ja Enni K, kaksi Tamperelaista neitoa pelaamaan ovelaa peliä. Enni K:lla oli myös blogi Bloggerissa ja hän oli tehnyt vastakirjoituksen blogiinsa jossa väitti koko ihottumavoiteeni olevan keksitty ja ettei se toimisi lainkaan. Ensin Maria M oli linkittänyt Uuden Suomen Blogiini tämän Enni K:n blogitekstin ja kun olin poistanut sen, tuli Enni K itse ottamaan esille miten poistan blogistani linkit hänen blogiinsa. Enni väitti että olen huijari enkä kestä sitä että hän paljastaa tosiasiat ihottumavoiteen toimimattomuudesta.

Vastasin Ennille, että hän on myynyt koko Bloggerin bloginsa täyteen mainoksia, enkä anna hänen rahastaa blogillaan linkittämällä sitä minun blogiini, koska olen itse jakanut ihottumajuttuni ilmaiseksi. Jatkoin että metsästätkö netissä suosittuja blogeja, joihin voit linkittää omaa blogiasi ja näin kerätää tuloja itsellesi? Koska Enni oli kertonut tehneensä vastajuttunsa ihottumakirjoitukseen myös Facebookkiin, pyysin häntä laittamaan linkin sinne. Halusin näin kokeilla olinko oikeassa hänen rahastusyrityksestään ja koska Enni ei koskaan laittanut linkkiä Facebookissa olevaan juttuunsa, oli asia selvä, hän oli ollut vain yrittämässä hankkia tuloja hyvin ovelasti minun suositun juttuni kustannuksella.

                                                                      * * * * *

Olin useista syistä laittanut kirjani Tabulle luettavaksi ja eräs syy oli nähdä ketkä jatkoivat tätä toimintaa, ja varsinkin koska olin jättänyt kymmeniä henkilöitä, jotka asiaan olivat osallistuneet, pois kirjasta. Cafe Picnikiin jossa tämä naapurirapussa oleva tyttö oli töissä, oli tullut jotenkin tutunoloinen nainen töihin. Tämä nainen oli ollut aikaisemmin joinakin kertoina samaan aikaan kanssani lähikaupassa asiakkaana ja olin huomannut hänen katselevan minua erittäin uteliaana. Olin joskus miettinyt missä olin nähnyt hänet aikaisemmin ja minulle tuli mieleen Hakaniemessä oleva taidekauppa, aivan kuin hän olisi joskus vuosia sitten ollut siellä töissä. En tosin ollut asiasta aivan varma, saattoi olla että muistin väärinkin, mutta jossain olin aivan varmasti aikaisemminkin hänet tavannut.

Nyt tämä nainen vasta kyttäämisen aloitti ja minua alkoi vituttamaan joka kerta liikekeskuksessa käydessäni vaikkapa laskuja maksamassa, sieltä hän kyttäsi herkeämättä Cafe Picnikin tiskin takaa. Aivan kuten tämä naapurirapussa asuva Tanja oli tehnyt aikaisemmin. Joka oli kuitenkin lopettanut, kirjani leviämisen jälkeen. Tämä oli vielä niin huvittavaa, tällä nyt kyttäämään alkaneella naisella oli ollut pieni poika aina mukana kaupassa ja olin nähnyt hänet miehensäkin kanssa joskus ja nyt kaikista huvittavinta oli että nainen oli raskaana. Alkusyksystä nainen jäi varmaan äitiyslomalle ja olin erittäin tyytyväinen, koska nyt oli mukavampaa käydä Picnikissä ostamassa täytettyjä sämpylöitä, joita aina silloin tällöin kävin ostamassa. Tosin viimeaikoina entistä harvemmin, näiden työntekijöiden kyttäämisen takia.

                                                                         * * * * *

Olin jättänyt kirjasta pois myös Ellin ja Tabun ja Eijan nuorimman tytön Sirun, pääasiassa siksi koska näitä nuoria tyttöjähän oli helppo psyykata ja pelotella, eikä heillä vielä ollut kykyä nähdä toiminnan tarkoitusta. Elli, veljeni Ossin ja juoruämmä Miljan tyttö, oli myös ovelasti mukana pelissä minua vastaan. Tyttö oli aivan yhtä tyhmä kuin äitinsä ja kuvitteli olevansa niin ovela, etten huomaisi asiaa.

Joitakin vuosia aikaisemmin, olin talvella katsonut lämpömittaria olohuoneeni ikkunasta. Minulla oli lämpömittari ikkunan ulkopuolella keskikarmissa, se oli siten että jouduin katsomaan mittaria oikealta ja vähän kurottamaan jotta näin lämpötilan. Kun olin katsonut mittarinlukeman, huomasin Ellin kävelevän mäkeä ylös ja katsovan suoraan minua, käännyin pois ikkunasta kunnes tajusin, että olin unohtanut mittarin lukeman ja samantien menin uudestaan ikkunaan ja kurkotin katsomaan mittaria. Nyt huomasin Ellin katselevan edelleen ikkunani suuntaan ja seuraavina viikkoina tulin huomaamaan miten Elli oli alkanut myös levitellä näitä syytteitä ja lietsomaan mukaan Tabun, Jullin ja Kartsan tyttöjä. Tämän jälkeen avasin ikkunan ja käänsin lämpömittarin siten että näin mittarinlukeman raottamalla verhoja keskikarmin kohdalta. Talon remontin jälkeen ikkunoiden vaihtuessa, ostin toisenlaisen mittarin, jonka lukemat näin sisäpuolelta.

Jo kuolleen kaverini Jullin tytön olin huomannut kyttäävän minua ja olevan mukana jutussa. Tämä se vasta huvittava juttu oli, tyttö oli itse kovien huumeiden käyttäjä ja hänen lapsensakin oli huostaanotettu, ja lapsen isä istui kai vankilassa. Olin jo kauan sitten huomannut, että juuri ne joiden omassa elämässä oli ongelmia, olivat kovimpia toiminnan jatkajia. Sen sijaan että korjaisivat oman elämänsä, niin yrittävät vain katkerina haitata muiden elämää ja saada sen samaan tilaan kuin omansa. Helpompi oli ilmeisesti yrittää hoitaa muiden asioita kuin omiaan tai sai omiin ongelmiinsa helpotusta, leimaamalla muita?

Alkukesästä veljeni Ossi kutsui minut kylään, Ossin luokse olivat tulossa myös äitini ja Ossin tytär Elli, samoin paikalla oli Ossin poika Juuso, koska hän asui Ossin kanssa kahdestaan. Arvelin heti että tässä oli joku koira haudattuna, jonka arvelin liittyvän Elliin. No uteliaana menin paikalle ja juttelimme perheasioita ja huomasin miten tarkkaan Ossi ja Juuso katselivat minua aina kun vilkaisinkin Elliin. Tajusin heti mikä oli meneillään, Elli yritti nyt vuorostaan saada minut leimattua ties miksikä. No jonkun ajan päästä lähdin pois ja jätin muut keskustelemaan keskenään. Juuri tämän olin halunnut nähdäkin. Juttu Ellin toiminnasta tuli aivan selväksi tämän jälkeen, koska ennen tätä tapaamista, oli Elli vuosikausia aina minut nähdessään moikannut aina ylileveästi ja hymyillyt kuin naantalin aurinko, ikäänkuin olisi ollut minun maailman paras kaverini. Mutta tämän tapaamisen jälkeen hän lopetti jopa minulle moikkaamisen kokonaan! Tämä oli paras todiste siitä että Elli oli täysillä mukana pelissä minua vastaan ja yrittänyt saada veljeni Ossinkin mukaan. Elli oli oppinut äitinsä metkut ja käyttäytymistavat ja tottakai yritti leimata minut miksi tahansa, koska hänen äitinsähän oli johtanut pihapiirissämme tätä juorujen ja syytteiden levittämistä minusta. Minua tämä asia nauratti ja vitutti samaan aikaan, nauratti koska tiesin tasan tarkkaan missä mentiin ja vitutti sen takia koska tähän asiaan joka oli koulussa alkanut, oli sotkettu entistä enemmän sukulaisiani!

                                                                        * * * * *

Kesän aikana tajusin ettei Haloselta mitään oikeuksien palauttamista saa, ainoa mitä tältä Stasin entiseltä agentilta ja maanpetturilta sai, oli taas jatkuva viranomaisseuranta ja todisteiden hävittäminen. No minä otin yhteyttä YK:hon ja Amnestyyn, joiden tehtävänä on huolehtia ihmisoikeuksista maailmanlaajuisesti ja kyselin heiltä neuvoja asiaani. YK:lla ei suomessa ollut muuta toimintaa kuin rahankeräys ja jotta olisin saanut asiani heidän tietoonsa, olisi minun pitänyt kääntää kirjani englanniksi ja lähettää se Sveitsiin. Amnestyn kanssa sovin että vien kirjani heille luettavaksi ja sieltä luvattiin olla yhteydessä, mutta muutaman kuukauden päästä kun mitään ei alkanut kuulua, ajattelin ettei sieltäkään mitään apua asiaan saa, Nämä kaikki instanssit oli näköjään tehty vain määrättyjen ryhmien oikeuksia ajamaan, ei tavallisen ihmisen, joka omassa kotimaassaan on joutunut yli kymmenen vuoden ajan valtion vainon ja presidentin suojeleman murhayrityksen kohteeksi. Kai meidän maa osti nämä tahot hiljaisiksi?

                                                                         * * * * *

Heinäkuussa olin käymässä Itäkeskuksessa, Puotilan vanhalla ostoskeskuksella yhden toisen asian tiimoilta, en kuitenkaan löytänyt mitä etsin, mutta huomasin pyöräliikkeen, jota en ollut aikaisemmin huomannut ja liikkeen ulkopuolella oli sähköpyörämainos. No ajattelin mennä koeajamaan pyörää ja astuin liikkeeseen sisään. Nuori miesmyyjä tuntui jotenkin tutulta ja huomasin että hän varmasti tiesi kuka olin, vaikka itse en muistanut mistä hän tuntui niin tutulta.

Jutellessani hänen kanssaan minulla oli oikea käsi osittain housuntaskussa ja auton avain etusormen ympärillä, jota pyörittelin taskussa. Nyt huomasin myyjän katsovan oikeaa kättäni ja ilmeen hänen kasvoillaan muuttuvan ilkikuriseksi. Samantien nostin käteni taskusta ja jatkoin avaimen pyörittelyä sormessa ja näin miten myyjä häkeltyi ja jäi selvästi miettimään asiaa. Hänhän tajusi samantien etten ollut voinut niin äkkiä pujottaa avaimia sormeeni ja että olin pyörittänytkin avaimiani taskussani. Yritin itse olla kuin en olisi tajunnut koko asiaa ja uskoisin ettei kaveri tajunnut miten olin saanut hänet paljastumaan. Samalla hänen suhtautumisensa muuttui asiallisemmaksi ja otinkin pyörän koeajoon. Ajaessani mietin asiaa, enkä kertakaikkiaan keksinyt miksi kaveri näytti niin tutulta, mutta minä en erehtynyt, kaveri oli varmasti tiennyt kuka olin. No palautin pyörän ja kiitin koeajosta, ja mielessäni myös siitä että hän oli näinkin selvästi näyttänyt tienneensä nämä minua vastaan esitetyt syytteet. Tämä kertoi sen minkälaista peli minua vastaan oli, jopa tuntemattomienkin puolelta.

                                                                         * * * * *

Se mitä olin huomannut kesän aikana, niin nämä asiaan osallistuneet pihani juoruämmät, yrittivät olla kuin eivät olisi mukamas mihinkään syyllistyneet. Vaikka jokainen pihan asukas tiesi minkälaista peliä he olivat minua vastaan pelanneet. Aloin pitämään näitä pihan juoruämmiä täydellisenä paskasakkina ja vieläpä hyvin hölmönä paskasakkina. Milja joka johti koko toimintaa, oli aina ollut kateellinen minulle. Tätä maata voitaisiinkin alkaa kutsua kateellisten hölmöläisten maaksi, kyllä se vanha kansa tiesi totuuden niin suomalaisten kateudesta kuin hölmöläisyydestäkin ja nämä yhdistämällä saadaan -Kateellisten hölmöläisten maa-!

Ja kun ajattelee tätä meidän virkavaltaamme, niin siellä varmaan ovat ne kaikista hölmöimmät hölmöläiset. Olin juuri lukenut jutun, miten Yhdysvalloissa oli kaveri hakenut poliisikouluun ja hänen pääsynsä oli evätty liian ison älykkyysosamäärän takia. Joten mietin onkohan meilläkin joku vastaava rajoite poliisin uralle? Ainakin siltä näin äkkiä katsoen näyttäisi! Pitäähän tuossa nyt olla äärimmäisen tyhmä, kun yhtä taiteilijaa vakoilee vuosikausia, joka vain juoksuttaa heitä ympäri kyliä. Mitähän mahtoivatkaan etsiä, sitä lahjakkuuttako, mistä se muodostuu? Siksihän minut olivat kohteeksi ottaneetkin. Etsivät sitä mitä itsellä ei ollut ja mitä rahalla ei voi ostaa, sitä mitä kaikki haluavat, mutta vain harvat omistavat. Sitä jota ei voi ryöstää väkivalloin, kiristää tai lahjoa itselleen millään keinoin. Mutta kateellisena sen voi kyllä tuhota viemällä vapaus ja oikeudet, aivan kuten minulle nyt oli käynyt!

                                                                          * * * * *

Eräs vanha ystäväni Jouni S oli eronnut muijastaan ja ryyppäsi Arskalla päivittäin ja koska hänellä oli moposkootteri, pyysin häneltä sitä lainaksi muutamaksi päiväksi. Halusin kokeilla miten intensiivistä tämä seurantani oli ja oliko siitä mahdollista päästä jotenkin edes hetkeksi eroon? Jouni lainasi skootteriaan minulle ja kävin ostamassa uuden takin Itiksestä. Takki oli vain hiukan erilainen, kuin minulla oli aina ollut päällä, pyöriessäni Laaksossa ja Mäntymäen kentällä, näissä seksuaalivähemmistöjen paikoissa. Takin väri oli harmaa, kun entinen oli ollut musta. Halusin kokeilla tunnistettaisiinko minut miten hyvin uudessa erilaisessa takissani ja missä vaiheessa poliisit huomaisivat minun lainanneen Jounin skootteria?

Alkusyksystä keskellä viikkoa eräänä iltana ajoin skootterin Uimastadionin edessä olevaan polkupyöräparkkiin ja lähdin kävellen Urheilustadionin vieressä olevan parkkipaikan kallioille kävelemään, aivan kuten olin tehnyt jo vuosikausia. Tiesin että paikka oli täynnä kameroita ja valvonta todella tiukkaa tällä alueella ja siksi kokeilu oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Ensimmäisen kerran jälkeen poliisit eivät vielä tajunneet minun pyörivän paikassa, eivätkä toisenkaan kerran jälkeen, mutta kolmantena iltana ja yönä he jo tajusivat skootteritemppuni ja olivat koko ajan perässäni kävellessäni täällä seksuaalivähemmistöjen alueella. Vaikka en enää pitkään aikaan ollut pitänyt näitä housuja jalassa, joista oli takamuksen kohta leikattu pois! Ja pyörin vartavasten siksi näillä seksuaalivähemmistöjen alueilla, koska seuranta oli niin paljon helpompi huomata ja sitä pääsi seuraamaan erinomaisesti.

Seuraavana päivänä olin iltamyöhään Tanella ja Annelilla kylässä ja kun tulin kotiin, huomasin heti että kotonani oli taas kerran käyty ja eteisen naulakossa olevat vaatteet oli pengottu aivan selvästi. Mietin asiaa pitkään ja tulin tulokseen että poliiseilla oli vaaterekisteri, jossa heillä oli ylhäällä kaikki seurattavan käytössä olevat vaatteet. Olivat muutamaksi päiväksi hämääntyneet, kun olin ostanut uuden takin ja lainannut skootterin ja olivat ilmeisesti nyt tulleet kuvaamaan uuden takkini, jotta heidän olisi helppo tunnistaa minut sen avulla, jos naamaani ei saatu kameravalvontaan. Tämä uusi takkinihan, kuten vanha musta takkikaan ei ollut päälläni kovin usein, muuten kuin käydessäni juuri näissä seksuaalivähemmistöjen paikoissa juoksuttamassa poliiseja ja tarkkailemassa heidän seurantaansa. Eikä se näin ollen ollut mukana sinä iltana Tanen ja Annelin luona ollessani kylässä!

                                                                        * * * * *

Syyskuussa kävin Hakaniemen taideliikkeessa Hämeentiellä ja ajoin kuten yleensäkin, autoni jalkakäytävälle parkkiin liikkeen eteen. Mennessäni liikkeeseen sisään huomasin heti asiakkaina olevan muutaman naishenkilön. Nuorempi tyttö osti tarvikkeita varmaan johonkin kouluun ja vanhemmassa naisasiakkaassa huomasin heti jotain tuttua. Vaikka en kyennytkään saamaan päähäni kuka hän oli, niin tiesin hänen olevan näitä virallisen taidemaailman toimijoita ja asia varmistui hänen huomatessaan minut. Hän jäi tuijottamaan minua hetkeksi hieman pidempään, mikä paljasti hänen tunnistaneen minut, itse olin tullut ostamaan vain yhden värituubin ja kävelin jo kassalle päin, kun tämä vanhempi naisasiakas todella röyhkeästi kiilasi edelleni kassalle maksamaan ja poistui liikkeestä.

Tiesin heti mitä oli tulossa, hidastelin tahallani kassalla ja heitin huulta liikkeen omistajalle. Todellakin tiesin etukäteen, että tämä vanhempi nainen oli odottamassa minua ulkopuolella ja varmaan halusi tietää mihin suuntaan menen tai millä liikun ja siksi hidastelin liikkeessä tahallaan jotta varmistuisin asiasta. Astuessani sieltä ulos, oli nainen aivan kuten olin aavistanut, seisomassa kadulla seinän vieressä odottamassa minua. Olin aivan kuin en huomaisikaan ja kävelin autooni, joka oli jalkakäytävällä. Kun nainen näki tämän, huomasin miten kiire hänelle tuli kaivaa käsilaukkua ja tiesin jo etukäteen hänen etsivän joko kynää ja paperia tai kännykkää, jotta saisi rekisterikilpeni ylös. Asia varmistui kun ajoin kadulle ja katsoin peilistä, nainen katseli takaa ja kirjoitti paperille jotain! Tämäkin oli hauska juttu ja kertoi minkälaista peliä minua vastaan jatkuvasti pelattiin virallisella taidekentällä ja kuinka siihen jatkuvasti osallistui lisää henkilöitä, joita en edes tuntenut. En tiedä mitä näillä autoni kilpien tiedoilla tehtiin, mutta olinhan joutunut jatkuvan ilkivallan kohteeksi ja
varmaan näillä oli yhteyttä siihen, saihan kilven perusteella osoitteeni selville. Tämä tapaus myös todisti sen miten minut oli demonisoitu virallisille taidekentän toimijoille.

                                                                         * * * * *

Suomi24:llä jatkuva vainoamiseni ja syyttelemiseni vain jatkui, joku oli aloittanut ketjun Helsingin taiteilijaseuran talousongelmista ja täma ketjun aloitus laitettiin minun syykseni, ja samalla näin haluttiin lisää seuran taiteilijoita mukaan tähän peliin minua vastaan. Ja kyllä niitä tulikin, valtava joukko noita virallisen taidekentän toimijoita tuli ketjuun kirjoittelemaan ja syyttelemään taas minua vaikka mistä, jopa seuransa ongelmista. Tein taas poliisille ilmoituksen näistä perättömistä syytteistä, kuten olin tehnyt jo yli kuusi vuotta, vaikka eivät ne mihinkään ikinä olleet johtaneet. Minuahan sai poliisinkin mielestä varmasti vainota ihan miten paljon tahansa ja syytellä ihan mistä tahansa, olivathan he vainonneet minua itsekin jo pitkään. Eikä minulla tietenkään saisi poliisin mielestä olla minkäänlaisia oikeuksia puolustautua, eipä tietenkään. Mutta käsittämätöntä, seitsemättä vuotta jatkuvaa vainoamista, valheellisia väitteitä ja vääriä syytteitä vaikka mistä, eikä lopu millään, ei sitten millään. Eikä kukaan viranomainen puuttunut asiaan mitenkään, lukuisista yrityksistäni huolimatta.Ja jos kouluajat laskettiin mukaan, oli toiminta minua vastaan kestänyt jo noin 12 vuotta!

                                                                         * * * * *

Minullahan olisi ollut useita tilaustöitä jonossa, jos olisin halunnut ja kyennyt niitä tekemään. Mutta kun en tosiaankaan ollut työkykyinen. Keksin kaiken maailman verukkeet, jotta en ottaisi niitä vastaan. Eikä tilausteosten tekeminen vie taiteilijaa eteenpäin, koska minun aikomukseni oli ehdottomasti tuotteistaa teokseni, eli myydä kuvaa erilaisissa päivittäistavaroissa. Olihan taidepalstoilla näistä minun ideateoksistani, useat kommentoijat sanoneet miten hienoja julisteita niistä saisi tai miten hyvin esimerkiksi maapallokäsikranaatin kuva sopisi laukkuun tai vastaavaan tuotteeseen ja juuri tämä olikin minun tarkoitukseni, myydä kuvaa eri tuotteissa. Kirjan kirjoittaminen sujui jotenkin, tosin hyvin hitaasti ja ajattelin etten varmaan saa sitäkään ikinä valmiiksi, koska pääni oli oikeasti jotenkin hajonnut, pitkäaikainen toiminta minua vastaan oli vienyt työkyvyn lähes totaalisesti.


Oli äärimmäisen turhauttavaa kun tiesi ettei kyvyissä mitään vikaa ollut ja toinen toistaan parempia maalausideoitakin pursusi päässä. Mutta motivaatio ja into tehdä työtä oli kadoksissa, yli kymmenen vuotta jatkuneen kirjassa kerrotun systemaattisen ja järjestelmällisen minua vastaan suunnatun törkeän toiminnan seurauksena. Kyllä minä maalata osasin ja vielä huomattavasti paremmin kuin muut, sekä ideani olivat huippuluokkaa, vaikka itse sanonkin, ja olen varma että jossakin hamassa tulevaisuudessa joitakin teoksiani tullaan ihmettelemään oikein urakalla. Aivan kuten Leonardon Mona Lisaa, miten ihmeessä joku on kyennyt tekemään sellaisia


käsityönä. Olihan noita joitakin teoksiani väitetty nettitaidepalstoilla yli viisi vuotta väärennöksiksi, tietokoneella tai piirtoheittimen avulla tehdyiksi ja näitä väitteitä esittäviä on ollut kymmeniä. Olihan Suomi 24:llä väitetty yhden teoksiani tietokoneella tehdyiksi väittäjistä olevan oikein -Alaston kriitikko-, eli maamme tunnetuin taidekriitikko Otso Kantokorpi. Juuri tämähän oli ollut se syy, miksi tämä toiminta minua vastaan yleensä edes aloitettiin, lähes heti kun jouduin tämän paskamaan virallisen taidekentän toimijoiden kanssa tekemisiin. Pelko toisen paremmuudesta on kauhea ja siksi pitää tehdä kaikkensa jotta voisi peilistä katsoen näyttää tasavertaiselta, tässä tasapäistävien keskinkertaisuuksien maassa.



                                                                          * * * * *




Kesän lopulla Jani P joka oli ostanut T-paitojani ja tykkäsi niistä kovasti, kertoi hauskan tarinan. Hän oli ollut festareilla minun kuvallinen T-paitani päällään, jossa oli kuva -Elämä saapuu planeetta maahan- teoksesta. Joku festareilla oleva kaveri oli nähnyt paidan hänen päällään ja ihastunut siihen. Hän oli halunnut hinnalla millä hyvänsä paidan itselleen ja he olivatkin päätyneet kauppaan, jossa Jani oli saanut kolme kertaa enemmän rahaa paidasta, kuin mitä oli minulle maksanut siitä ja vielä Gantin hihallisen paidan kaupan päälle. Jani kertoikin iloisena tapahtuneen minulle ja minua nauratti.


Olin myös hiukan aikaisemmin tilannut Ifolorilta pienen erän kuvallisia teemukeja, ne olivat olleet kesän aikana tarjouksessa. Vaikka silloinkin hinta oli ollut liian korkea jotta niitä olisi voinut viedä johonkin myytäväksi, mutta juuri ja juuri itse niitä pystyi myymään niille jotka halusivat tukea taiteellista toimintaani. Eivät ne paljon itselle jättäneet, mutta olihan taas uusi myyntiartikkeli. Jani P oli ostanut niitäkin minulta, koska hän tykkäsi todella näistä ideateoksistani. Kerran hän oli kysynyt, miltä se tuntuu kun saa tuollaisen hyvän idean? Hän oli ollut todella kiinnostunut juuri siitä minkälainen tunne huippuidean saamisesta tulee? Vaikeahan sitä tunnetta oli selittää, kun tietää keksineensä jotain aivan ainutlaatuista, mutta kyllä se aivan uskomaton oli.

                                                                        * * * * *

Syyskuun lopulla Peugeottini katsastus oli menossa umpeen, eikä sitä kannattanut enää katsastaa. Koska vikojen korjaaminen olisi maksanut enemmän, kuin vastaavan auton hankkiminen. Olin ostanut sen lähes pari vuotta aikaisemmin 450:llä eurolla ja minua oli onnistanut. Monet olivat ihmetelleet miten sain auton niin halvalla?

No nyt ajattelin ostaa niin halvan ja huonon auton, ettei kenenkään tarvitsisi olla kateellinen, tosin eipä paljon muuhun ollut varaakaan. Ostinkin 1996 mallin Ford Fiestan ja muutaman päivän päästä tuli Tabu sanomaan katkerana, että pojat ostivat sinulle sitten auton. Olin myynyt T-paitoja, teemukeja, kehystettyjä printtejä teoksistani ja postikortteja sen verran, sekä säästänyt muusta pienestä kaupankäynnistä saamiani rahoja, siten että pystyin auton ostamaan. Mutta tämä nahjus oli kateellinen siitäkin. Eikä siinä mitään jos Tabu itsekin olisi ollut edes vähänkin ahkera tai yritteliäs ja tehnyt jotakin saadakseen itselleen jotakin. Mutta kaveri, joka ei koskaan ollut yrittänyt yhtään mitään muuta, kuin elää muijansa Eijan kustannuksella, niin tällaiselta kaverilta tuo kateus oli mielestäni liikaa.

Tabuhan oli ollut Anella töissä kesällä veljensä Kaikan kanssa ja kun Ane oli antanut Kaikalle kenkää, koska hän ei ollut suoriutunut töistään, oli Tabukin ottanut lopputilin. Tabu oli yrittänyt saada Anen kirjoittamaan lapun työn vähentymisen takia annetusta lopputilistä ja vedonnut vanhaan kaveruuteen. Mutta Anea oli vituttanut Tabun itse töistä pois jäänti niin paljon, ettei ollut suostunut siihen. Ja näin Ane oli kirjoittanut työtodistukseen itse otetun lopputilin ja Tabu joutui näin työttömyys korvauksen suhteen karenssiin, joka varmaan vitutti. Nyt hänellä ei ollut niitäkään tuloja. Tabu oli ristitty ”Mocca Joeksi”, koska oli jatkuvasti halunnut mennä vain kahville ja kysellyt koko ajan, mennäänkö jo mocalle, mikä tarkoitti kahville menemistä!

Tabuhan oli joitakin vuosia aikaisemmin ollut myös eräällä toisella kaverillani Jukkiksella töissä veljensä Kaikan kanssa. Jukkis oli lähtenyt lomalle ja jättänyt heidät jollekin omakotityömaalle tekemään joitakin hommia. Tullessaan lomalta oli työn teettäjä, omakotitalon asukas kutsunut Jukkiksen puheilleen ja alkanut moittia toisen työntekijät seisomisesta. Hän ei ollut kuulemma tehnyt koko aikana mitään, vain komennellut tätä toista duunaria ja seisoskellut kädet taskuissa.

Ensin Jukkiskin oli luullut että Tabu oli se joka teki töitä ja Kaikka se lusmu, mutta kun talon asukas oli kertonut tämän lusmun tuntomerkit, oli Jukkis yllättynyt täysin, lusmu olikin ollut Tabu. Omakotitalon asukas ei halunnut maksaa Tabun tunneista mitään, oli sanonut ettei hänen seisomisesta kuuluisi mitään maksaa. Jukkis antoi Tabulle saman tien kenkää ja maksoi omistaan Tabun liksan, koska ei ollut voinut laskuttaa Tabun tunneista!

Tabu oli myös Jallulle kertonut joitakin armeijan juttujaan ja esitellyt hänelle sotilaspassiaan. Jallun kertoessa juttua minulle, minua alkoi naurattamaan, koska Tabuhan oli tullut maitojunalla armeijasta kesken kaiken pois. Useita kertoja Jallun käydessä kylässä kotonani, hän otti asian puheeksi. Jallu oli varma että Tabu oli käynyt armeijan ja minä nauroin joka kerta. Koska samaan aikaan Tabun kanssa oli armeijaan lähtenyt useita kavereita jotka tunsin. Tabu ja eräs Bönde olivat vittuilleet Akille, joka lähti samaan aikaan heidän kanssaan armeijaan vapaaehtoisena 17 vanhana, ettei Aki kestäisi armeijaa, vaan tulisi maitojunalla pois kesken kaiken. Mutta olikin käynyt niin että Aki oli käynyt armeijan alusta loppuun ja nämä kaksi, Tabu ja Bönde olivat molemmat tulleetkin itse maitojunalla kesken pois. Tokihan tämä varmaan harmitti Tabua nyt vanhempana ja hän yritti esittää sellaisille jotka eivät tienneet totuutta, kuten Jallulle, että olisi käynyt armeijan alusta loppuun.

Tabulla oli aseita ja hän oli kertonut Jallulle myös hurjia metsästysreissuja, joissa oli muka ollut mukana. Me ketkä tiesimme paremmin, tiesimme ettei Tabu ollut varmaan koskaan edes käynyt metsällä. Oli varmaan lukenut joistain erälehdistä metsästystarinoita, joita sitten kertoi Jallulle eteenpäin omina stooreinaan. Monesti nauroimme näille jutuille pihan kundien kanssa ja mietimme olikohan Tabu koskaan edes ampunut aseillaan?

                                                                         * * * * *

Syys- lokakuun aikana sattui eräs hyvin mielenkiintoinen juttu. Olin käynyt tupakalla parvekkeellani jo joitakin vuosia ja lopettanut sisällä polttamisen. Koska minulla oli tuhkakuppina lasipurkki tai pullo, jossa ei ollut kantta tai korkkia. Olin usein sadeilmoilla pudottanut tulipään tupakastani parvekkeen alapuolella olevalle hiekkatielle, jottei tupakka jäisi käryämään parvekkeelle. Yhtenä päivänä näin Miljan kävelevän kotiinsa ja katselevan parvekkeelleni, samaan aikaan pudotin tulipään tupakastani maahan. Huomasin miten Milja jäi oikein tuijottamaan tekemääni juttua.

Nyt huomasin miten parvekkeeni oikealla puolella olevalle entiselle lasten päiväkodin pihalle, joka nykyisin toimi koiratarhana, tuli joku kyttäämään aina kun tulin parvekkeelle tupakalle. Tarkastin asian moneen kertaan ja olin aivan varma että tämä koiratarhasta kyttäävä vakoili juuri minua. Koska oli syksy ja pimeä, en tunnistanut henkilöä, mutta olin useasti varmistanut, että tämä tyyppi tuli heti pihalle koiratarhan rakennuksesta, kun minä tulin tupakalle parvekkeelle. Eli sadan prosentin varmuudella tämä henkilö kyttäsi minun tapakalla käyntiäni ja olin varma että Miljan ansiosta!

Muutaman kerran sadeilmalla pudotin taas tulipään tupakastani parvekkeen alla olevalle tielle ja nyt heti kun menin sisälle asuntooni, tämä koirapuistossa oleva vakoilija tuli samantien etsimään jotakin maasta parvekkeeni alapuolella olevalta hiekkatieltä. Seurasin toimintaa huvittuneena ikkunastani ja nyt tunnistin tämän yhdeksi huoltomieheksemme, jonka nimeä en tiennyt. Koska hän ei yleensä ollut juuri meidän taloillamme huoltomiehenä, mutta toki samassa taloyhtiössä. Olin varma että Milja oli tehnyt isännöitsijälle ilmoituksen, siitä että heittelen tupakannatsoja parvekkeeltani, siltähän se varmasti pidemmältä katsoen näytti, kun tulipää putosi parvekkeen alapuolella olevalle tielle. Ja juuri tätä tupakannatsaa tämä huoltomies oli tullut etsimään.

Tämä huoltomies kyttäsi muutaman viikon minua koiratarhasta ja sitten yhtäkkiä kyttääminen loppui. Tästä muutaman viikon päästä, käveli Milja taas kotiinsa samalla kun olin tupakalla ja huomasin ettei hän mennytkään kotirappuunsa, vaan jäi ovelasti puiden taakse seuraamaan ja vakoilemaan minun tupakalla oloani. Heti kun olin mennyt sisälle asuntooni siirryin ikkunan luokse ja huomasin miten Milja pujahti puiden takaa kotirappuunsa. Tämä varmisti minulle Miljan olevan tämän kyttäämisen aiheuttaja. Milja oli jäänyt niin katkeraksi minulle, tämä katkeruus oli varmaan vuosikausia vanhaa, hän vain ei ollut voinut näyttää sitä niin selvästi, ollessaan veljeni Ossin kanssa. 

Koska tämä Miljan toiminta oli johtanut toimenpiteeseen, eli huoltomies oli laitettu kyttäämään ja vakoilemaan minua Miljan ilmoituksen perusteella, oli minulla oikeus lain mukaan saada tietää kuka tämän kyttäämisen oli aiheuttanut! Mietin asiaa muutaman viikon ja soitin Isännöitsijälle ja tiedustelin asiaa. Kerroin hänelle että kun toiminta oli johtanut toimenpiteeseen, eli minun kyttäämiseeni, oli minulla oikeus saada tietää kenen johdosta kyttääminen tehtiin! Isännöitsijä kiisti koko tapauksen ja väitti ettei hän ketään kyttääjää ollut laittanut, eikä minusta mitään ilmoituksia oltu tehty. Isännöitsijä siis rikkoi törkeästi lakia ja polki minun oikeuksiani! Tämä koko maa oli täynnä nimettömiä ilmiantoja, niin taloyhtiön Isännöitsijät, koulujen opettajat, poliisit, kuin muutkin viranomaiset Presidentistä puhumattakaan osallistuivat tällaiseen kiusaamistoimintaan näiden nimettömien ilmiantojen pohjalta! Minua tällainen toiminta ällötti, varsinkin kun oman lapsensa aivot pihalle juonut pihan pahin juoruämmä, teki tällaista toimintaa jota Isännöitsijä vielä suojelee!

Samalla tämä oli äärimmäisen törkeää eräällä toisellakin tavalla. Elisa Lindsted oli Alfa-artissa tehnyt samaa ja yrittänyt vielä lavastaa minut ties mihin syylliseksi, jutussa jossa Veera oli pelastanut minut tullessaan koulun takahuoneeseen sattumalta. Aivan samalla lailla Milja voisi yrittää esittää vaikka että olisin hyökännyt väkivaltaisesti hänen kimppuunsa, kun hän kävisi esimerkiksi yläkerrassani asuvan Tuijan luona ja sattuisimme samaan aikaan rappukäytävään. Kun Isännöitsijä esti minulta minun lakisääteiset oikeuteni ja tiedon Miljan tekemästä väärästä ilmoituksesta, niin jos edellä mainittu tapaus sattuisi, olisi ollut ensiarvoisen tärkeätä että tällaiset nimettömät väärät ilmoitukset olisivat olleet tiedossa! Näin isännöitsijän lakien rikkominen oli äärimmäisen törkeätä toimintaa!

Tämä ei muuten ollut edes ensimmäinen kerta, kun täältä koirapuistosta minua vakoiltiin parveketupakointini takia. Jo muutamia vuosia aikaisemmin oli käynyt syksyllä aivan vastaava juttu, joka myös kesti muutaman viikon mittaisen ajan. Tästä myös tiesivät Arska, Opri, pihan puliukot ja jotkut muut kaverini ja he naureskelivat minulle salaa asian suhteen. Tällainen tämä kiusaajavaltio ja sen kansa olivat, edes kaverit eivät kertoneet minulle asiasta, vaikka tiesivät hyvin että minua kytättiin. Tosin tämän juoppolauman kanssa halusinkin olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Mutta tämä kertoi hyvin minkälaisessa valtiossa elin, pikkukiusaajien maassa, jossa kaikki pelaavat toisiaan vastaan selän takana ja esittävät edestäpäin olevansa niin kavereita! Sitähän tämä oli ollut jo vuosikausia!

                                                                       * * * * *

Lokakuussa sattui mielenkiintoinen tapaus. Silminnäkijä ohjelma otti esille ravintoloissa tapahtuvan etnisen syrjinnän ja laittoi salakuvaajat kuvaamaan kun ulkomaalaiset yrittivät sisälle keskustan ravintoloihin. Samaan aikaan kun ulkomaalaisia ei päästetty sisään joihinkin ravintoloihin, pääsi muutama suomalainen ravintoloihin sisälle ja tästä nousi valtava kohu. Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet halusi poliisin tutkivan asian, vedoten Yhdenvertaisuuslakiin jonka pitäisi estää erilailla kohteleminen. Asia oli mielenkiintoinen, koska yksityisillä ravintoloilla oli lain mukaan oikeus valita itse asiakkaansa ja estää ihan kenen tahansa pääsy asiakkaaksi.

Nyt siis haluttiin Yhdenvertaisuuslain koskevan yksityistä yritystoimintaa, joka oli mielestäni aivan posketonta. Varsinkin kun ajattelee ettei yhteiskunnallista ja julkista tehtävää hoitavien taidealan ammattijärjestöjen, tarvinnut noudattaa tätä samaa Yhdenvertaisuuslakia. Tämä kertoi miten mielivaltaisesti maassamme eliitti tulkitsee lakeja ja Biaudet kuului siihen etuoikeutettuun eliittiin, jolla oli valta tulkita lakeja mielivaltaisesti. Onhan virallinen taidekenttä ja siellä toimivat ammattijärjestöt, jotka hoitavat yhteiskunnallista ja julkista tehtävää, aivan toinen juttu kuin yksityisten ravintoloiden yksittäistapaukset. Näiden taidealan järjestöjen toimintahan oli merkittävää yhteiskunnallista ja julkista toimintaa, ja näiden jos joidenkin olisi pitänyt noudattaa Yhdenvertaisuuslakia ja maamme solmimia Ihmis- ja Perusoikeussopimuksia sekä EU:n Perusoikeuskirjassa määriteltyjä oikeuksia.

                                                                         * * * * *

Nyt sain myös viitteitä siitä että minut on valtion taholta leimattu julkisuushakuiseksi narsistiksi, kun ei onnistuttu leimaamaan psykoosissa olevaksi sairaaksi kuvittelijaksi, niin alettiin leimata julkisuushakuiseksi narsistiksi. No tätä samaahan oli Suomi24 palstalla tehty jo vuosikausia näiden ”luokkakavereiden” toimesta. Vaikka minähän olin aivan selvästi psykopaattinarsistien uhri, kaikki merkit viittasivat tähän. Nyt myös tajusin miten tärkeätä oli, etten ollut alkanut syömään Psykiatrin antamia psyykelääkkeitä, koska silloinhan olisin tavallaan antanut hyväksynnän lääkärin diagnoosille. Tajusin myös miten ovelaa ja härskiä peliä valtio pelasi, jos olisin suostunut syömään psyykelääkkeitä, minulla olisi ollut paremmat mahdollisuudet päästä eläkkeelle, tämähän oli kerrottu suoraan lääkärin suulla. Samalla valtio olisi saanut hyvän syyn saada kirjani kertomuksen näyttämään kuvitteelliselta. Mutta kun en suostunut, niin kiusaamiseni eläkeasiassa vain jatkui. Tai olisinko kyennyt edes kirjoittamaan koko kirjaa psyykelääkkeiden vaikutuksen alaisena, vieläpä aivan turhien psyykelääkkeiden?

                                                                         * * * * *

Lokakuussa minulla oli taas aivan uuden sosiaalityöntekijän aika työvoimatoimiston eläkeselvitykseen. Selitin hänelle saman minkä olin selittänyt muillekin, täytän 51 vuotta noin kuukauden päästä ja jokainen ihminen ymmärtää, ettei minulle löydy järkevää työpaikkaa. Ja työttömänä en saa toimia mitenkään ammatissani, en järjestää taidenäyttelyitä enkä tehdä mitään muutakaan järkevää, koska siitä rangaistaan heti. Joten ainoa järkevä mahdollisuus nykyisen systeemin puitteissa on päästää minut eläkkeelle, koska silloin saisin toimia ammatissani ja jos tienaisin eläkkeellä liikaa, siitäkin olisi vain hyötyä valtiolle, kasvaneina verotuloina. Kerroin pitäväni koko eläke pelleilyä kiusaamisena valtion taholta, systemaattisena ja järjestelmällisenä kiusaamisena, jolla estetään tahallaan minun ammatinharjoittamiseni ja elämäni rakentaminen, ja tätä on tehty jo vuosikausia.

Nainen ymmärsi asian, mutta sanoi ettei hän voi ketään eläkkeelle päästää. Vastasin, että teitä vastaavia virkailijoita on pilvin pimein ja jokainen teistä ymmärtää asian, kun sen järkevästi selitän, mutta kukaan teistä ei voi tehdä mitään. Ainoa mitä te teette, on se että saatte palkkanne tästä kiusaamisesta, te saatte rakentaa omaa elämäänne kiusaamalla muita vuosikausia. Kerroin myös kirjoittavani kirjaa tästä paskamaasta, jonka julkisen sektorin ainoa tehtävä on kiusata kansalaisia ja estää heiltä kaikki järkevä tekeminen, ilman että samalla työllistää satoja virkamiehiä.

Kyselin hänen koulutustaan, montako vuotta hän on opiskellut ja mitä. Nainen vastasi varovaisesti lukeneensa valtiotiedettä yliopistossa, muttei ollut valmistunut mihinkään. Kun uudelleen kyselin montako vuotta hän oli yliopistossa opiskellut, hän ei suostunut kertomaan. Minua alkoikin naurattamaan, korkeakoulutettu ammattikiusaaja, joka ei koskaan ollut valmistunut mihinkään ja joka varmaan oli viettänyt liikaakin vuosia yliopistossa, koska ei suostunut edes kertomaan niiden määrää.

                                                                         * * * * *

Marraskuun 15 oli syntymäpäiväni -täytin 51 vuotta- ja samana päivänä vangittiin Helsingin huumepoliisin päällikkö Jari Aarnio, joka varmasti oli yksi minun seurannastani alunalkaen vastannut poliisijohtaja. Koska seurantahan oli alkanut 2001 syksyllä marihuanan kasvattamisesta epäiltynä. Nyt Aarnio oli itse epäiltynä miljoonien arvoisten kannabishuumeiden salakuljetukseen osallistumisesta ja myynnistä. Minua asia nauratti, joitakin vuosia aikaisemminhan 2007-2008 aikoihin Aarniota oli epäilty kymmenien kilojen heroiinikaupoista, mutta tästä hän oli päässyt kuin koira veräjästä. Asiaa ei oltu edes kunnolla tutkittu, kuten poliisin tekemiä rikoksia ei yleisestikään maassamme tutkittu asianmukaisesti!

Toinen erikoinen juttu oli Taidemaalariliiton pääsihteerin Terhi Aaltosen kuolema, hän oli menehtynyt syntymäpäivänäni. Sama Aaltonen joka oli ollut liiton lakimiehenä 2005, kun jouduin perusteellisen syrjinnän, Perustuslain, Yhdenvertaisuuslain, maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeuksien ja Euroopan unionin Perusoikeuskirjan vastaisen toiminnan kohteeksi. Kyseessä oli varmasti joku karman laki, koska niin Aarnion kuin Aaltosen tapaukset sattuivat syntymäpäivänäni!

                                                                         * * * * *

Marraskuun loppupuolella olin pizzeriassa syömässä kebabia, kun samalla lukiessani hesaria huomasin miten Tarja Halonen oli samana iltana Kallion Kirkossa esiintymässä ja tilaisuus alkoi kello 18:00. Ajattelin että tuohan olisi hyvä tilaisuus viedä tuo joululahjani hänelle, joka vielä oli viemättä. Mutta koska kello oli jo melkein viisi, eikä minulla ollut tiedossa kuvaajaa jutulle, niin piti odottaa seuraavaa tilaisuutta.

Soitin pizzeriasta Jaki K:lle erään toisen asian tiimoilta ja tein tällit hänen kanssaan Pakilan Teboilille. Juttelimme hetken ja kerroin miten olin huomannut Halosen esiintyvän kirkossa samana iltana ja kerroin, että olisin vienyt lahjani hänelle, jos olisin huomannut ilmoituksen aikaisemmin. Jani sanoi että eihän kello ole vielä puoli kuuttakaan ja jos haluat hän voi tulla kuvaamaan homman, kyllä me sinne keretään.

No ei muuta kuin kodin kautta, Joulupukin kamat, videokamera ja Halosen lahja kassiin ja menoksi. Sovimme että Jani menee edeltä Kirkkoon johtavaan puistoon ja kuvaa kun joulupukki tulee puhaltamaan puistoon lahjan valmiiksi ja menee Kirkkoon viemään sen Haloselle hänen puheensa aikana.

No vedin pukinkamat päälle kulman takana paikassa johon jätin autoni ja kävelin kirkon edustalla olevaan puistoon puhaltamaan nukkea valmiiksi. Muutama koiran ulkoiluttaja katseli kiinnostuneena mitä se Joulupukki touhuaa ja huomatessaan mitä, he tulivat uteliaina lähemmäksi katselemaan, tosin eivät liian lähelle koska huomasivat Janin kuvaavan. Nuken ollessa valmis, sovimme Janin kanssa että hän menee etukäteen Kirkkoon sisälle ja kuvaa kun tulen itse sinne Joulupukin asussa ja nukke kainalossa.

Odottelin hetken jotta Jani pääsisi hyvälle kuvauspaikalle Kirkon sisällä ja menin kirkon ovelle, avasin oven ja astuin sisään. Jouduin eräänlaiseen aulaan ja edessä olivat toiset ovet jonka takana Kirkkosali oli jo täynnä kuulijoita jotka odottelivat Halosen puhetta. Avasin toisetkin ovet ja olin astumassa sisään, kun ovella seisovat mies ja kaksi naista halusivat estää sisälle menemiseni. Takariveissä päät kääntyivät ja olin varmaan aikamoisen huvittava näky Joulupukin asussa ja pumpattava mamumallin seksinukke kainalossa.

Nyt ovella seisonut mies sanoi etten voi mennä sisälle ja ihmettelin tätä kovasti, minähän olin Joulupukki joka oli tuomassa lahjaa maamme entiselle Presidentille, miten joku kehtaakin estää Joulupukin pääsyn kirkkoon tuomaan lahjaa. Joka tapauksessa menemiseni estettiin ja mies sulki jälkimmäiset ovet ja tuli aulaan juttelemaan ja kyselemään, mitä oikein olin aikonut tehdä. Kerroin että olen tuomassa lahjaa puolustuskyvyttömien ja lastenkiusaajien suojelijalle Tarja Haloselle. Miestä nauratti aivan vietävästi ja hän yritti kovasti pitää pokeria, onnistumatta kuitenkaan kovinkaan hyvin. Aikamme neuvoteltuamme, jouduin poistumaan kirkosta. Mennessäni kirkon toisistakin ovista ulos puistoon odottamaan Jania, huomasin miten ovella seisonut mies katseli minua pitkään kirkon oven ikkunoista.

Jani tuli hetken päästä ulos ja nauroimme yhdessä jutulle, Jani sanoi että ovella seisonut mies oli kuvannut kännykällään minua oven ikkunasta ja minua nauratti entistä enemmän. No lahja jäi viemättä ja homma epäonnistui, ei auttanut muuta kuin tyhjentää nukke, riisua pukin vaatteet ja lähteä kotiin. Olimme Janin kanssa molemmat omilla autoillamme liikkeellä ja puolivälissä kotimatkaa soitin hänelle, koska olin miettinyt matkalla miten homma olisi pitänyt hoitaa. Nukkehan olisi pitänyt laittaa joulupukin säkkiin puhallettuna ja ottaa kaikkien edessä esille vasta kun Halonen alkaisi esiintyä ja antaa se hänelle. Samalla kertoa koko kirkkoväelle, miksi pukki lahjan toi. Harmitti kun ei ollut tullut kiireen vuoksi suunniteltua juttua kunnolla.

                                                                         * * * * *

Vähän ennen Joulukuun puoliväliä olin koko päivän todella vaivalloisesti kirjoittanut tätä kirjaani, niin paljon vitutti kirjan kirjoittaminen. Illalla kirjoittamisen jälkeen ajattelin taas tätä oikeudenhakuani, samalla kun luin suomi24:n vainoamisviestejä, alkoi yhtäkkiä rintaani puristaa, aivan kuin paino olisi pudonnut vasemman rinnan päälle. Odottelin jonkun aikaa, eikä kipu lakannut, vaan paheni ja säteili vasemman käden kyynärpäähän asti. Tiesin heti oireista että nyt oli sydämessä jotain vikaa. Odottelin noin puoli tuntia ja kun kipu ei helpottanut vaan paheni sietämättömäksi, lähdin autolla ajamaan kohti Töölön sairaalaan. Päästyäni Tuusulan moottoritien alkupäähän josta alkaa Mäkelänkatu, kaikki oireet hävisivät aivan yhtäkkiä kuin ne olivat alkaneetkin ja hetken jo ajattelin kääntyä takaisin kotiini. Päätin kuitenkin mennä näyttämään itseäni Töölön sairaalaan, niin kovat olivat rinta- ja käsivarsikipu olleet. Päästyäni Velodroomin kohdalle kivut palasivat entistä rajumpina ja olin todella tyytyväinen koska olin päättänyt jatkaa matkaani kohti Töölön sairaalaa. Sieltä minut passitettiin Marian sairaalaan, koska Töölön sairaala oli ensiapupoliklinikka. Minua kehotettiin menemään Mariaan taksilla, mutta ajoin omalla autolla.

Kävellessäni Marian sairaalaan sisään huomasin yhden henkilön odottelevan ilmoittautumisluukun kohdalla, kun kaksi henkilökuntaan kuuluvaa jutteli keskenään, aivan kuin eivät olisi edes huomanneetkaan tätä asiakasta. Aikaisemmat kokemukseni Mariasta olivat kammottavia ja olin aivan varma, ettei täältä hoitoa saanut, vaan tulisin kuolemaan tai saamaan jonkun loppuiän vamman ennen apua. Ensin menin odottelemaan jo odottavan miehen taakse, mutta kun henkilökunta ei tästä huolimatta noteerannut meitä kumpaakaan ja rintakipu oli yltynyt valtavaksi niin menin istumaan tuoleille jotka olivat hiukan kauempana.
Mietin että onhan nyt perkele, minulla oli lappu mukana Töölöstä, joka minun olisi pitänyt päästä näyttämään, mutta kun en kerta kaikkiaan jaksanut odotella seisten, kun jonossakin oli yksi ennen minua. Istuessani olin varmaan aika surkean näköinen, toinen henkilökuntaan kuuluvista varmaan näki sen ja tuli kysymään mikä minua vaivaa. Annoin hänelle lapun joka Töölöstä oli annettu mukaan ja luettuaan sen hänelle tuli valtava kiire. Anteeksi pyydellen hän ohjasi minut saman tien ensiapuun, jossa minut laitettiin sänkyyn makaamaan ja tiputukseen. Sain myös nitrosuihkeen joka auttoi rintakipuun.

Jonkun ajan päästä rintakipu taas yltyi ja sain toisen suihkeen nitroa ja joitakin pillereitä. Nyt minulle kutsuttiin ambulanssi ja minua lähdettiin viemään Meilahden sairaalaan. Käsittämätöntä, olisinhan itse voinut ajaa Töölöstä suoraan Meilahteen, matkakin olisi ollut lyhyempi ja hoitoakin olisi saanut nopeammin. No pääasia että asia oli kuitenkin hoidossa ja olonikin oli jo huomattavasti parempi, varmaan sen takia koska tippaan oli laitettu morfiinia. Vasta ambulanssissa sain kuulla että olin saanut sydäninfarktin, olin ollut täysin oikeassa oireideni suhteen ja kiitin itseäni siitä että olin lähtenyt niinkin nopeasti sairaalaan.

Valvoin lähes koko yön ja vasta aamuyön tunteina sain nukuttua muutaman tunnin. Seuraavana päivänä minulle tehtiin varjoainekuvaus sydämeen, kun vasemmalta puolelta ei löytynyt tukosta, lääkäri sanoi että tukos joka oireet aiheutti on sitten oikealla puolella. Katsoessaan oikean puolen, lääkäri ihmetteli kun sielläkään ei ollut tukosta, joku muu siis oli aiheuttanut infarktin. Tiesin heti mikä, valtava vuosikausien stressi, joka oli aiheutettu tahallaan valtion taholta laittomilla toimilla. Vuosikausien Ihmis- ja Perusoikeusrikkomuksilla, laittomilla seuraamisilla, ammatillisella syrjinnällä, Maarit Björkmanin murhayrityksellä, vainoamisella ja kiusaamisilla.

Ja jos vielä aikaisemmin oli joku epäily, ettei muka kyseessä ollut murhayritys Maarit Björkmanin puolelta, niin nyt asia oli aivan varma. Björkmanin aloittama oikeuksieni vieminen, joka oli johtanut sydänkohtaukseeni, oli aivan selvä murhayritys, jota Björkman ei myöskään kaikista yrityksistäni
huolimatta ollut lopettanut, vaikka olin pyytänyt jo yli kymmenen vuotta. Oikeuksiani ei oltu myöskään palautettu Halosen toimesta, eikä Amnestystäkään kuulunut mitään, samanlaisia instituutionaalisia huijareita kaikki. Ilmiselvästi kyseessä Amnestyn kohdalla oli instanssista jota käytetään vain poliittisiin tarkoituksiin ja päämääriin, verukkeina tietenkin ihmis- ja perusoikeudet. Mutta kun oikeasti pitäisi tehdä työtä, jonka itselleen on tehtäväkseen ottanut, niin sitä ei kyetä tekemään. Samanlaista paskaa kaikki, niin poliisit, maan viranomaiset ja ylimmät laillisuusvalvojat, kuin entinen Presidenttikin ja nämä järjestöt.

Minut oli siirretty Meilahden upouuteen Kolmiosairaalaan ja täytyy sanoa että hoito oli erittäin hyvää ja mietinkin, että valtion mätäpaiseet eivät vielä olleet päässeet kokonaan terveydenhoitoa pilaamaan. Vaikka kai senkin eteen oli jo tehty paljon poliittisilta tahoilta? Onneksi sentään henkilökunta oli säästynyt poliittiselta mädättämiseltä ja hoiti hommansa erinomaisesti, johonkin sentään vielä voi luottaa tässäkin paskamaassa.

                                                                         * * * * *

Seuraavalla viikolla pääsin sairaalasta ja ajattelin että joku keino täytyy olla lopettaa Maarit Björkmanin kiusaaminen ja saada oikeuteni palautettua. Olin kuitenkin pyytänyt jo kaikilta tahoilta oikeuksieni palauttamista turhaan ja mietin oliko tosiaan niin, että vain oman käden oikeudella saisin oikeuteni takaisin? Siis syyllistymällä sellaisen tekoon, että asiat tutkittaisiin alusta lähtien ja oikeuteni palautettaisiin. Mietin asiaa kovasti ja yhtäkkiä sain idean pyytää maamme Evankelis-Luterilaisen kirkon päämieheltä oikeuksiani, vaikka kirkon maailmanlaajuiselta päämieheltä jos tarve vaati.

Olin itse kuulunut kirkkoon yli viisikymmentä vuotta ja Maarit Björkmanin aviomies Pentti Väliahdethan oli julkiuskovainen, siis julkitekouskovainen. Koska olinhan pyytänyt jo Kristillisen Armo yhdistyksen kautta häneltäkin oikeuksieni palauttamista joitakin vuosia sitten, saamatta niitä, vaikka Väliahdet oli yhdistyksen kannattajajäsen. Samoin tieto siitä että näiden kiusaajien suojelija Tarja Halonenkin esiintyi kirkossa kuin paraskin uskovainen, vaikka oli todellisuudessa vain puolustuskyvyttömien ja lastenkiusaajien suojelija, sai minut harkitsemaan entistä enemmän tätäkin vaihtoehtoa ja mitä enemmän asiaa ajattelin, sen enemmän tulin tulokseen, että yritän vielä kerran.

Jospa kirkolla olisi auktoriteettia puuttua yli kymmenen vuoden kiusaamiseen, piinaamiseen ja lopettaa murhayritykseni vetoamalla näihin ihmisiin, jotta he palauttaisivat oikeuteni täysimääräisinä. Ja tätä ei pitänyt enää pyytää Ev.lut kirkon kotimaan johtajalta, vaan kirkon maailmanjohtajalta, koska en enää uskonut minkään instanssin palauttavan oikeuksiani kotimaassa. Tässä maassa kaikki olivat samaa roskasakkia, entisestä Presidentistä lähtien. Jos minä olisin kansakunnan Presidentti ja minulta joku tulisi pyytämään itsensä ja lastensa kiusaamisen lopettamista ja ihmis- ja perusoikeuksiaan, niin minä Presidenttinä olisin tehnyt kaikkeni asioiden eteen, mutta ei tuollaisella nyhveröllä kuin Halonen, ollut koskaan ollut sitä oikeaa auktoriteettia maan johtajaksi ja minun tapaukseni todisti tämän erinomaisesti.

Muutaman päivän päästä sairaalasta päästyäni otin puhelimella yhteyttä kirkkohallitukseen ja minut käännettiin henkilön nimeltä Pekka Rehumäen juttusille. Selitin hänelle asiani ja kerroin pyytäväni Ev.lut kirkon maailmanlaajuiselta päämieheltä apua, jotta saisin asiani vihdoin kuntoon. Kello oli jotain puoliapäiviä ja Rehumäki halusi minun soittavan neljän jälkeen uudestaan, hän oli kuulemma pahassa paikassa.

Noin puoli viiden jälkeen soitin uudelleen ja vastaaja ilmoitti puhelimen menevän vartin yli neljä automaattiselle vastaajalle. Alkoi siis sama pyöritys kuin Halosen kanssa muutama vuosi aikaisemmin, kun yritin puhelimessa pyytää häneltä apua. Halosen toimistostahan oli jätetty vastaamatta kokonaan puheluihini ja sähköposteihinikaan ei vastattu. Mietin, että tässäkö nyt nähtiin kirkon parissa työskentelevien oikea moraali, silloin kun ihmisellä on oikeasti hätä, ei silloin kirkostakaan saa muka apua.

                                                                           * * * * *

Suomi24:llä jatkui vainoamiseni ja turhasta syyttelyni, joka kerta kun joku arvosteli virallista taiteen kenttää tai joitakin siellä olevia taiteilijoita, asia laitettiin minun syykseni. Joku oli aloittanut ketjun Anna Tuorista, joka oli palkittu virallisen puolen taiteilija ja jonka menestystä ihmeteltiin kovin sanoin ketjussa. No tämäkin laitettiin minun syykseni ja mainittiinpa minut kutsumanimeltäkin, jonka perusteella kaikki palstaa lukevat tiesivät ketä sillä tarkoitettiin. Ja kun olin jo vuosia poistattanut näitä vääriä väitteitä ja ilmoittanut kaikki nämä poliisille, niin nyt en poistattanut enää ainuttakaan valheellisia väitteitä sisältänyttä viestiä, nyt ne saivat jäädä kaikkien nähtäväksi ja julkisiksi todisteiksi. Koska poliisi ei ollut tutkinut näitä perättömiä väitteitä ja suoranaisia syytteitä, vaikka niitä oli tehty vuosikausia ja erittäin törkeästi minut nimeltä mainiten, niin mitäpä niitä poliisille ilmoittamaan. Jätetään viestit julkisiksi, kyllä ne tarvittaessa sieltä löytyisivät. Vaikka olihan niistä törkeimpiä poisteltu sen jälkeen kun Haloselle olin kirjani vienyt luettavaksi. Otin kuitenkin viestin jälleen talteen omalle koneelleni, samoin kun olin ottanut niitä jo lähes 70 sivua talteen.

Nämä Suomi24 kuvataidepalstan vainoajat olivat aivan selvästi entisiä ”luokkakavereitani”, koska he olivat jo vuosia ottaneet aina esille CV:n ja vittuilivat tästä minulle. Minultahan valtio oli omilla toimillaan estänyt CV:n kasvattamisen ja antanut heille tähän mahdollisuuden. Minulta oli estetty ammatillinen järjestäytyminen Ihmis- ja Perusoikeuksien vastaisesti ja taidenäyttelytoiminta, ja tämän nämä tiesivät hyvin. Eli kun eivät kyenneet teoksillaan kilpailemaan, niin CV:llä kilpailivat ja kiusasivat minua nimimerkkiensä suojasta tällä tavoin. Aivan sairasta että kulttuurialalla voidaan estää minulta uran tekeminen ja antaa näille minua vastaan laittomasti toimineille, siihen oikein virallinen mahdollisuus valtion taholta!

                                                                         * * * * *

Tietokoneeni käyttöä ja kirjani kirjoittamista seurattiin, sen huomasi aina kun avasi tietokoneen. Jo pitkään oli tietokoneeni avautunut, ei vain kahteen, vaan kolmeen kertaan kun avasin koneeni. No tämän valtion toimintahan oli jo pitkään ollut aivan sairasta ja pahemmaksi taisi vain mennä. Kohtahan koko yhteiskuntajärjestelmämme romahtaisi, enkä ihmettelisi sitä yhtään. Silloin kun tosiosaajilta ja huippulahjakkuuksilta viedään mahdollisuudet, kuten minulta, ja ne mahdollisuudet annetaan keskinkertaisuuksille, ei mikään kansakunta pärjää pitkään.


Muutama päivä sen jälkeen kun olin päässyt sairaalasta sattui mielenkiintoinen tapaus. Löysin pienen kultakorun makuuhuoneeni lattialta, kyseessä oli pieni juutalaisten kuusisakarainen Daavidin tähti ja ihmettelin mistä koru oli joutunut lattialleni, koska muutama päivä ennen sairaalaan joutumistani, olin imuroinut lattiat. Soitin veljelleni Ossille koska hän oli ainoa joka oli käynyt kotonani ollessani sairaalassa, koska oli tuonut minulle sieltä tavaroita. Kysyin oliko koru hänen, vaikka jo etukäteen tiesin, ettei koru varmasti ollut Ossin ja hän varmistikin asian.




Soitin myös lapsilleni ja kysyin olisiko heiltä hävinnyt löytämäni koru, mutta he vastasivat jo sen minkä tiesinkin, koru ei ollut heidänkään. Ja miten se olisikaan joutunut lattialleni, ollessani sairaalassa kun vain veljeni Ossi oli käynyt


kotonani sillä aikaa? Eli koru oli ilmestynyt kotini lattialle ollessani sairaalassa, mitään muuta mahdollisuutta ei ollut.



                                                                        * * * * *

Seuraavana päivänä soitin uudelleen Kirkkohallitukseen samalle Pekka Rehumäelle. Juttelin nyt uudestaan hänen kanssaan ja hän oli todella pahoillaan että puhelu oli mennyt vastaajaan, sanoi ettei itse ollut tätä tiennyt. Jotenkin minulle tuli tunne että Rehumäki oli asiassa vilpitön ja oli oikeasti pahoillaan. No selitin asiani hänelle ja sovimme että koska hän lähti jouluksi matkalle, veisin kirjani hänelle luettavaksi tammikuun 8:n päivän jälkeen, kun hän palaisi matkalta. Oli todella hienoa huomata että kirkko ei toiminut samoin kuin entinen Presidenttimme, eli yrittänyt laistaa koko jutusta siten kuin Halonen, jättämällä vastaamatta puheluihini ja sähköposteihini. Kirkolla oli sentään vielä moraali edes jotenkin tallella. Tiesin että kirkon piirissä työskenteli todella pyyteettömiä ja hyviä ihmisiä, ja minua oli todella harmittanut että tuollaiset Pentti Väliahteet käyttivät kirkkoa hyväkseen, leikkimällä tosiuskovaista. Samoin kuin sekin että tuollainen lastenkiusaajien suojelija Halonen oli ollut kirkossa puhumassa ja näin käytti kirkkoa myöskin täysin hyväkseen, ilman minkäänlaista kunnioitusta kirkon perinteisiä arvoja kohtaan.

                                                                         * * * * *

Samana päivänä kävin K-kauppa Mustassa Pekassa joka oli Käpylän juna-aseman läheisyydessä. Astuessani kauppaan sisään ja kävellessäni kaupan käytävää pitkin, tuli vastaan verovirkailija Rauni Hulke, tämä Alfa-artin tavaroideni näpistelijä ja yksi näistä valittajista. Huomatessaan minut hän meni erittäin vaivaantuneen näköiseksi, kävelin häntä vastaan ja otin naamalleni mahdollisimman halveksittavan ilmeen, eihän tuollainen nimettömänä valittaja, näpistelijä ja lastenkiusaaja muuta ansainnutkaan. Sanomatta sanaakaan kävelin hänen ohitseen ja menin kauppaan sisään ostoksille.

Matkalla kotiin mietin puhkaistaisiinko autoni renkaat taas seuraavana yönä. Joitakin vuosia aikaisemmin olin nähnyt Raunin Käpylän Shellillä ja silloikin tein aivan saman, en sanonut hänelle sanaakaan mutta katselin mahdollisimman halveksittavasti häntä. Seuraavana aamuna oli autoni rengas puhkaistu ja sama tapahtui muutamia päiviä myöhemmin uudestaan. Eikä tämä varmasti ollut sattuma. Vaikka en asiaa pystynyt todistamaakaan, olin varma että Rauni oli järjestänyt renkaideni puhkomisen. Tiesin että nyt minun pitäisi valvoa koko yö ja ottaa Rauni kiinni mikäli sama toistuisi ja minua harmitti. Koska sydänvaivaisena en kyennyt valvomaan koko yötä, vaan piti todellakin nukkua ja levätä. No ei siinä mitään, jos taas kävisi sama, niin ainakin tiesin kuka oli asialla. Mutta yllätyksekseni autoni renkaat olivat ehjät vielä seuraavana aamuna ja vielä seuraavan viikonlopunkin jälkeen. Rauni ei siis tällä kertaa ollut saanut ketään niitä puhkomaan, eikä itsekään ollut tullut tätä tekemään.

                                                                        * * * * * 

Facebookissa Jonen tyttö Tuua oli kaverini ja yhtenä päivänä hän linkitti Iltalehden uutisen kiusaamisesta, siinä kerrottiin miten kiusaamisen kohteeksi joutuneen tilanne vain paheni vuosien myötä, jos asiaa ei selvitetty kiusaajien kanssa perusteellisesti ja kiusaamista lopetettu. Hänelle tämä kiusaaminen oli jättänyt pysyvät arvet ja Haije hänen äitinsä kertoikin epätoivoisena tehneensä kaikkensa auttaakseen tyttöä. Mutta koska asiaa ei ollut kunnolla selvitetty näiden kiusaajien kanssa, oli Jonen tytölle jäänyt siitä ikuinen trauma, joka vain paheni vuosien myötä.

Iltalehden jutun mukaan asiaa oli tutkittu perusteellisesti jenkeissä ja kiusaamiseen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti ja lopettaa kiusaaminen, ennen kuin se jättää ikuiset arvet kiusattavaan. Minun tapauksessani asiasta oli ollut alusta lähtien todisteet poliisilla, mutta poliisi suojeli näitä kiusaajia, samoin kuin maamme Presidenttikin ja tätä oli siksi saatu jatkaa yli kymmenen vuotta.

                                                                       * * * * *

Mietin usein, että jos oikeuteni olisi palautettu silloin kun ensimmäisiä kertoja olin niitä pyytänyt palautettaviksi, niin olisin jo vuosikausia käyttänyt aikani maalaamiseen ja työni tekemiseen, eikä minun olisi tarvinnut aloittaa koko yhteiskunnallista kirjoittelua. Mutta ei siinäkään mitään, jos peliä käytiin tällä lailla, niin odotetaan saataisiinko koko demaripuolue kaadettua ajan kanssa. Minusta oli tullut erittäin hyvä kirjoittaja ja useasti kun kirjoittelin blogiani tai vastineita muiden blogeihin Uudessa Suomessa, sain koko ketjun eniten suosituksia. Samalla minusta oli tullut eräänlainen sankari ihottumavoidekeksintöni ansiosta ja jotkut ihottumiinsa avun saaneet ja varsinkin lastensa ihottumiin avun saaneet, pitivät minua jopa taivaan lahjana.

Olin saanut ihottumavoidekirjoitukselleni jo lähes 28 000 jakoa Facebookin kautta ja Louisin englanniksi kääntämää versiota oli luettu jo 38:ssa eri maassa, vaikka lukijoita oli murto-osa suomenkieliseen versioon verrattuna. Mutta koskaanhan ei tiedä, miten tämä alkaisi vetää vielä tulevaisuudessa, jutustahan saattoi tulla ajan kanssa vaikka kuinka iso, tai sitten juttu saattoi kuivua kokonaan, tätähän ei voinut tietää. Pääasia minulle oli kuitenkin että mahdollisimman moni saisi avun ihottumiinsa, koska itse tiesin miten helvetillisiä ne voivat olla.

                                                                       * * * * *

Joulun Aatonaattona olimme Arskan kanssa Malmilla asioilla ja seisoimme kauppakeskuksen ala-aulassa odottelemassa kaveria joka meidän piti tavata. Huomasin viereisessä rapussa asuvan Tanjan äidin istumassa penkillä ja tuijottamassa minua. Tanja oli tämä Cafe Picnikissä töissä ollut nuori tyttö, josta olin kirjoittanut aikaisemminkin asian tiimoilta. Kirja oli levinnyt siis hänen äidilleenkin.

Hetken päästä huomasin miten minulle täysin vieras mies, tuli hänen luokseen ja ilmeisesti Tanjan äiti oli odottanut juuri häntä penkillä istuessaan. Nyt huomasin sivusta miten heidän keskustelunsa siirtyi minuun ja mies kuunteli kiinnostuneena Tanjan äidin sanomisia. Katsoessani tätä miestä hetken päästä, huomasin miten hän katseli minua kummissaan. Näitä vastaavia tilanteita sattui tämän tästä eri paikoissa, eri henkilöiden tekeminä, ja tiesin ettei tämä lopu koskaan. Vasta sitten kun Maarit Björkman ottaa asiasta täyden julkisen vastuun ja palauttaa oikeuteni täysimääräisinä takaisin, vasta sitten tämä oli mahdollista lopettaa. Mutta Maarit Björkman halusi kiusata minua loputtomiin, niin ettei minulla tulisi koskaan olemaan mahdollisuutta päästä asiasta irti. Tämän hän teki myös tahallaan, psykologista koulutustaan hyväksikäyttäen.

                                                                         * * * * *

Muutama päivä ennen jouluaattoa aloitettiin Suomi24 kuvataidepalstalla toinen ketju Anna Tuorista ja nyt vainoamiseni jatkui taas, vain hiukan ovelammin, nyt ei mainittu nimeäni, mutta otettiin esille miten sama henkilö olisi aloittanut molemmat Tuoria käsittelevät ketjut ja kun ensimmäisessä ketjussa oli selvästi mainittu kutsumanimeni, oli kyseessä taas aivan selvät perättömät väitteet. Tällä toiminnalla yritettiin jälleen kerran saada muitakin virallisen taidekentän toimijoita minua vastaan.

Suomi24:llä vainoamiseni jatkui joulun jälkeen entistä kiivaampana, tieto sydänkohtauksestani oli siis levinnyt ja siksi tätä jatkettiin entistä enemmän. Nyt alkoi tulla useita viestejä päivittäin, joissa minua syyteltiin aiheettomasti. Joku oli aloittanut Taidemaalari Olli Marttilasta ketjun ja haukkui häntä kovasti, ja minut leimattiin tässäkin ketjussa aloittajaksi, ei aivan suoraan, mutta riittävän tunnistettavasti, jotta palstaa seuranneet tiesivät tarkalleen ketä tarkoitettiin.

Nyt päätin että tulen tekemään kaikkeni, jotta asia saataisiin tutkittua. Tiesin että minun oli kirjoitettava kirjani valmiiksi ja tehtävä sen perusteella poliisille tutkintapyyntö. Koska Suomi24 kuvataidepalstalla oli myös tänä seitsemän vuoden ajojahtini ja vainoamiseni aikana selvät todisteet myös koulussa pidetyistä laittomista kokouksista, vaikka näitä viestejä olikin poisteltu, enkä ollut ottanut niitä ylös.

                                                                     VUOSI 2014

Näissä Suomi24 palstan vainoamisissa oli vuosien ajan tullut esille yksi seikka ylitse muiden, niissä otettiin useasti esille kaupankäyntini, kuten nytkin. Siellä vinoiltiin minulle myymättömistä paidoista ja teoksista, oltiin todella tyytyväisiä kun kaupankäyntiäni oltiin kyetty estämään ja haittaamaan. Tähänhän oltiin pyritty kouluajoista lähtien. Juuri tämän takiahan Elisa oli syytteitään esittänytkin, kateuttaan ja jotta saisi haitattua kaupankäyntiäni ja siksi myöskään oikeuksiani ei oltu palautettu. Kaupankäynnin suhteenhan asia olisi alkanut pikkuhiljaa korjaantua, jos Maarit Björkman olisi ottanut täyden julkisen vastuun tekemisistään ja palauttanut oikeuteni täysimääräisinä. Näillä entisillä ”koulukavereillani” oli virallisen taidemaailman tuki ja suhteet takana ja heidän teoksiaan ostettiin julkisella rahalla.

Olin todella tyytyväinen kirjaani, vaikka se ei valmis vielä ollutkaan. Siitähän kävi ilmi tosiasiat, olin joutunut systemaattisen ja järjestelmällisen valtion kiusaamisen ja vainoamisen kohteeksi. Mikäli ajautuisin väkivalloin lopettamaan kiusaamiseni, olisi minulla kirjani todisteena siitä että olin yrittänyt lopettaa kiusaamiseni ja vainoamiseni kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta koska sitä tehtiin virallisen taidemaailman toimijoiden tahoilta ja suojeltiin presidentin toimesta, ei sitä lopetettu. Tiesin myös että tarina joka taidehistoriaamme jäisi asiasta, oli ennennäkemätön, koska minähän olin joutunut tähän osaan lahjakkuuteni takia, joka oli niin paljon ylitse muiden ja tästäkin oli selvät todisteet olemassa. Tiesin että monet taiteilijat olivat joutuneet vastaavan kohteeksi historian saatossa, mutta kukaan ei ollut yrittänyt lopettaa sitä niin kuin minä, eli kaikin mahdollisin keinoin!

                                                                        * * * * *

Nyt joku oli Suomi24 kuvataidepalstalla nostanut Johanna Oraksesta vuonna 2005 aloitetun viestiketjun ensimmäiseksi ja aloittanut haukkumaan Orasta ketjussa ja nämäkin haukut laitettiin minun syykseni. Tutkiessani ketjua, huomasin miten siellä oli minusta tehtyjä perättömiä väitteitä myös aikaisemmin tehtyinä. Eräskin viesti oli kirjoitettu Jouluaattona 2011, tätä vainoamistahan tehtiin kaikkina vuodenpäivinä, jouluisin, uutenavuotena, juhannuksena, ihan kaikkina, juhlapyhinäkin!

Samalla laitoin merkille mielenkiintoisen asian, ketju oli aloitettu 2005 ja kerännyt 3 900 lukijaa. Kun taas minusta Vierelän Touko-Kesäkuussa 2007 aloittama ketju, joka oli poistettu presidentti Haloselle toimittamani kirjan jälkeen, oli ollut kerännyt yli 12 000 lukijaa, eli yli kolme kertaa enemmän kuin Orasta koskeva ketju. Ja Johanna Oras oli sentään kuuluisa ja tunnettu taiteilija jopa maailmalla!

Presidentille toimittamani kirja ei poistanut vainoamistani palstalla, vaikka poistikin sen viestiketjun joka oli tehnyt minut ylivoimaisena taiteilijana tunnetuksi. Mutta kuinka raukkamainen tällainen Presidentti onkaan? Ensin yrittää kaikin keinoin estää kansalaisen avunpyynnöt oikeuksiensa puolesta, jättämällä vastaamatta puheluihin ja sähköposteihin, joilla kansalainen yrittää vain saada oikeutta ja vainoamisensa loppumaan, ja antaa jatkaa kansalaisen vainoamista. Ja sitten kun kansalainen vie kirjansa hänelle, niin ainoat asiat jotka kykenee tekemään, on poistaa viestiketju joka on saman kansalaisen tehnyt tunnetuksi aivan ylivoimaisena taiteilijana. Samoin kuin järjestää taas yötä päiväinen seuranta oikeutta pyytävää kansalaista kohtaan ja jatkaa oikeutta hakevan kansalaisen vainoamista valtion taholta tällä lailla. Tällaisen vallan väärinkäyttäjän täytyy olla sanoinkuvaamattoman raukkamainen! Mutta mitäpä muutakaan tuollaiselta maanpetturilta ja Stasin entiseltä agentilta oli odotettavissakaan!

Ja kun ajattelee tätä minun nyt kaiken kaikkiaan yli kaksitoista vuotta kestänyttä vainoamistani, jota Suomi24 kuvataidepalstalla on tehty noin seitsemän vuotta, niin ei edes pahimpia murhamiehiä tai lastenraiskaajia vainota tällä lailla. Tämä on kerta kaikkiaan sairasta, eikä tätä ole lopetettu millään keinolla, vaikka kaikki todisteet niin laittomista kokouksista kuin tästä vainostakin olivat olleet alusta lähtien poliiseilla ja löytyivät Suomi24 kuvataidepalstaltakin. Osa näistä viesteistä oli tosin poistettu, mutta jos ne haluttaisiin tutkia, niin aivan varmasti ne löytyisivät ylläpitäjän arkistoista. Väitetäänhän että kaikki nettiin laitettu, pysyy siellä myös ikuisesti!

                                                                          * * * * *

Tammikuun puolenvälin jälkeen minulla oli aika Fysioterapeutille ja hän kyseli kovasti mistä sydänkohtaukseni johtui. Kerroin hänelle yli kymmenen vuotisesta stressistä joka minua oli vaivannut ja hän halusi kuulla asiasta enemmän. Aloitin tarinani alusta, käsieni leikkaamisista ja presidentille ostetusta printistä ja miten se oli johtanut huijarikouluun opiskelemaan, jonka Kela maksoi. Ja miten opettajat olivat alkaneet joidenkin oppilaiden kanssa, jotka he ennestään tunsivat, savustamaan minua koulusta ulos. Koska olin tullut kouluun oikeasti valmistumaan ammattiin ja saamaan tutkinnon.

Kertoessani juttua kiihdyin ja Fysioterapeutti huomasi tämän ja pyysi rauhoittumaan, etten saisi uudestaan sydänkohtausta. Koska olin kertonut kirjoittavani asiasta kirjaa, hän sanoi senkin ilmeisesti saavan minut kiihdyksiin, koska joudun käymään asioita läpi. Näinhän tämä asia oli ja olinhan saanut sydänkohtauksenkin samana päivänä kun ahkerasti olin kirjaa kirjoittanut, ja vielä joutunut useita kertoja saman päivän aikana vainoamisen kohteeksi Suomi24 palstalla.

Mutta ei pelkästään kirjan kirjoittaminen saanut minua kiihtymään, vaan joka ilta olin mennyt yhdentoista vuoden ajan nukkumaan nämä syytteet niskassani ja joka aamu olin herännyt samat syytteet niskassani. Lähes joka yö useiden vuosien ajan, olin myös herännyt miettimään asiaa keskellä yötä muutaman tunnin ajaksi ja jatkanut sitten unia.

Frankille eräälle vanhalle ystävälleni, oli tehty pallolaajennus yli vuosi aikaisemmin. Jutellessani hänen kanssaan puhelimessa, hän ihmetteli kun kerroin sydämeni oireilevan lähes päivittäin. Hänellä itsellään ei ollut pallolaajennuksen jälkeen ollut minkäänlaisia oireita. Ajattelin asiaa ja totta kai hänellä ei ollut ollut kipuja, koska hänellähän vika oli ollut elimellinen ja kun ahtaumat oli korjattu pallolaajennuksella, kivut olivat loppuneet. Minulla taas kyseessä oli stressin aiheuttama infarkti, jolle ei löytynyt elimellistä vikaa ja kun tätä stressitekijää ei poistettu, olivat sydänoireet lähes päivittäistä.

                                                                          * * * * *

Neuvostoliitossahan oli aikoinaan kaikki kirjoituskoneet olleet rekisteröityjä ja kalkkeerauspaperin myynti oli kielletty tavallisille kansalaisille, jottei valtion vastaisia totuuksia voinut kirjoittaa kuin käsin ja paperin kerrallaan. Näin estettiin kansalaisten valtion virallisten totuuksien vastainen kirjoittelu ja totuuden paljastaminen. Mutta nythän tilanne oli vähän vastaava tietokoneaikakaudella, kaikki mitä tietokoneellasi kirjoitat, on reaaliaikaisena viranomaisten tiedossa. Nyt kirjoitukset voi julkaista internetissä, mutta viranomaisilla on tieto mitä julkaiset ja he voivat etukäteen suunnitella vastavetonsa. Vaikka miten pitäisit tietokoneesi pois internetistä, niin tietokoneeseen pääsi murtautumaan ulkoapäin.

Joitakin vuosia aikaisemmin olin huomannut myös erikoisen jutun. Minulla oli videokamera joka otti pienelle mini DV kasetille kuvatun filmin ja yhtäkkiä ei netistä enää löytynytkään ohjelmaa jolla videon olisi voinut convertoitua muotoon, jolla sen olisi voinut netissä julkaista. Sen takia olin viimeisiin maalausvideoihini joutunut ostamaan uuden videokameran. Kameran jossa oli muistikortti ja johon mitä ilmeisemmin pystyi ulkoapäin murtautumaan ja saamaan tietoon mitä kuvasin. Olinhan jo muutamia vuosia aikaisemmin lukenut, että kaikkiin laitteisiin missä on muistikortti, voitiin murtautua ulkoapäin. Tällaista oli valvonta nykyään, eivätkä ihmiset olleet tietoisia, miten heitä valvottiin totalitarisen törkeästi.

Tämä koko kirjani oli myös eräällä tavalla yhteiskuntamme tutkimista, miten se toimii tällaisissa tilanteissa. Eduskunta ja virkamiehet käyttävät valtavasti aikaa ja rahaa lakien säätämiseen ja silti kenenkään ja varsinkaan poliisin, muiden viranomaisten tai julkista tehtävää hoitavien, ei tarvinnut noudattaa mitään lakeja. Omassa tapauksessani olin joutunut törkeän petoksen, setsemäntoista ihmisen salaliiton, psykologisen murhayrityksen, ammatillisen syrjinnän, väärien syytteiden ja vuosikausien piinaamisen, kiusaamisen ja vainoamisen kohteeksi. Ja kaikkiin näihin voidaan puuttua viranomaisten taholta, mutta sen puuttumisen sijaan, oli poliisi itsekin osallistunut tähän toimintaan minua vastaan. Poliisin toimintahan täytti myös täysin murhayrityksen tunnusmerkit. Olin tehnyt kaikki mahdolliset lopettamisyritykset heidän seuraamisensa lopettamiseksi jo 2005, mutta siitä huolimatta he vain jatkoivat vuosikausia senkin jälkeen ja näyttivät tahallaan seurantansa vielä minulle!

                                                                          * * * * *

Helmikuun alkupuolella minulla oli myös aika taas työvoimatoimiston sosiaaliohjaajan luokse työvoimatoimistoon ja nyt piti täyttää uusi sairaspäivärahahakemus. Minulle oli määrätty tällä kertaa Fysioterapeutin toimesta vuoden sairasloma ja uuden Psykiatrin toimesta minut oli tällä kertaa leimattu harhaluuloisuushäiriöiseksi, somaattisen tilan omaavaksi ja minulla oli laaja-alainen persoonallisuus problematiikka, dystymia ja kannabiksen haitallista käyttöä, vaikka kannabiksen polttamisenhan olin jo lopettanut sydänkohtauksen jälkeen, eli pari kuukautta aikaisemmin. Persoonallisuusproblematiikka painottuu nyt narsistisiin ja epävakaisiin piirteisiin, tutkittava kuvaa itseään maalarina, keksijänä ja suosittuna bloggaajana.

Voi jumalauta, siis minulla oli kaksi tiliä Youtubessa ja maalausvideoitani oli tällä kirjoitushetkellä 2014 alkuvuodesta, toiselta tililtä katsottu 87 eri maassa Youtuben tilaston mukaan ja toisenkin tilin videoita 58 eri maassa. Samoin minun maalauksiani oli väitetty väärennöksiksi yli viiden vuoden ajan, kaikilla suomalaisilla nettitaidepalstoilla joilla olin niitä julkaissut. Samoin minua oli kutsuttu neroksi maalauksieni ja niiden ideoiden takia jo useita vuosia. Uuden suomen blogini keksimästäni ihottumavoiteesta, oli saanut yli 30 000 jakoa Facebookissa ja sen englanninkielistä versiota Bloggerissa oli luettu 44:ssa eri maassa. Olin yksi Uuden suomen suosituimmista kirjoittajista, mihin tahansa ketjuun kirjoitin vastineita, ne olivat poikkeuksetta eniten suositeltujen joukossa. Samoin olin täysin selvästi joutunut psykopaattisten narsistien uhriksi, jotka valta-asemallaan olivat kiusanneet ja piinanneet minua yli kymmenen vuotta. Ja jotka vallallaan olivat myös yrittäneet leimata minua vuosikausia vaikka miksi. Siten ettei minulla ollut ollut edes mahdollisuutta puolustautua heidän leimaamiseltaan.

Eli jos tämä valtio ja sen julkisen sektorin työntekijät jotain osasivat, niin leimata ihmisen. Sen he osasivat, leimata, vainota ja kiusata vuosikausia. Minultahan oli estetty taidenäyttelyiden pitäminen ja muutenkin ammatissani toimiminen, perusturvan menettämisen uhalla. Olin ollut Jussi O:lla viimeksi töissä 2008 syksyllä ja siitä lähtien olin yrittänyt saada jonkinlaisen mahdollisuuden saada toimia ammatissani, ilman perusturvan menettämisen pelkoa. Siis yritin nyt kuudetta vuotta saada jonkinlaisen järkevän mahdollisuuden toimia ammatissani, ilman perusturvan menettämisen uhkaa, saamatta sitä. Vain eläkkeelle pääseminen antaisi vapauden saada toimia ammatissani edes jotenkin ja tätä ei haluttu myöntää. Tiesivät että saattaisin eläkkeen turvin muuttaa ulkomaille ja kun siellä saisin itselleni työrauhan ilman jatkuvaa viranomaisten vainoharhaista seurantaa ja kiusaamista, minusta saattaisi tulla maailmankuulu. Olihan minulla jos jollain, tähän kaikki edellytykset, vaikka itse sanonkin!

Tämä työni estäminen oli täysin käsittämätön juttu, koska se oli myös maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeuksien vastaista. Toiminta oli esimerkiksi Euroopan Unionin Perusoikeuskirjan vastainen.

Euroopan Unionin Perusoikeuskirja

15 Artikla

Ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä

1. Jokaisella on oikeus tehdä työtä ja harjoittaa vapaasti valitsemaansa tai hyväksymäänsä ammattia.

Eli valtiolla ei pitäisi olla mitään oikeutta estää minun työntekoani valitsemallani ammatilla ja olihan valtio itse kouluttanut minut uudelleenkoulutuksena Taidemaalarin ammattiin. Mutta siitä huolimatta ammatinharjoittamiseni estettiin, perusturvan menettämisen uhalla. Työttömänä en saanut pitää taidenäyttelyitä, vaikka en edes myisi näyttelyssä mitään. Enkä edes maalata niin, että viranomaisemme tiesivät asiasta, koska silloin he voisivat viedä perusturvani.

Mutta lähibaarissa tai puistossa saisin istua vaikka joka päivä, vetää itseni mihin kuntoon tahansa, kenenkään puuttumatta asiaan. Tähän oikein kannustettiin, koska se työllisti viranomaisia ja julkisen sektorin työntekijöitä. Mutta jos olisin saanut toimia ammatissani edes jotenkin, niin jo vuosikausia olisin ollut työllistämättä kaikenlaisia Psykiatreja, poliiseja, eri viranomaisia ja lukuisia muita kovapalkkaisia julkisen sektorin työntekijöitä. Nyt he olivat vielä sydänpotilaaksi ajamisellaan, saaneet minusta itselleen ikuisen lypsylehmän, en enää ikinä pärjäisi ilman lääkitystä!

Valtava määrä ammattikiusaajia, korkeasti koulutettuja julkisen sektorin ammattikiusaajia, joilla ei ollut mitään muuta työtä kuin pomputtaa, kyykyttää ja kiusata ihmistä vuosikausia. Ja nämä samat henkilöt saivat palkkansa joidenkin toisten ihmisten yrittämisen tuloksesta. Siitä että joku yleensä viitsi tällaisessa maassa edes tehdä työtä ja yrittää, siitä huolimatta he itse estivät kaikin keinoin esimerkiksi minun yrittämiseni! Samalla tämä porukka kusi tavallaan omiin muroihinsa, koska entäpä kun tilanne menisi siihen, että kukaan ei enää saisi tai haluaisi tehdä yhtään mitään, kuka heidän palkkansa sitten maksaisi?

Kun valtio oli oikein virallisesti katsonut minulla olevan persoonallisuus problematiikka, niin minkähän lainen persoonallisuus problematiikka olikaan tällaisella valtiolla ja sen sairailla viranomaisilla, jos sitä lähdettäisiin analysoimaan samalla tavalla kuin olivat minua analysoineet? Todistetusti ja tilastollisesti maailman Ihmisoikeusrikollisin valtio, leimasi ihmiset kätyriensä avuilla vaikka miksi, muttei varmasti olisi itse kestänyt rehellistä vastaavaa tutkintaa omasta itsestään

                                                                          * * * * *

Helmikuussa päätin vihdoin tulostaa kirjani ja viedä sen Kirkkohallituksen Pekka Rehumäelle ja pyytää hänen kauttaan täydellistä oikeuksieni palauttamista, saada samat mahdollisuudet ja edellytykset toimia ammatissani, kuin muillakin alalla toimivilla. Vaikka kirja ei valmis vielä ollutkaan, mutta kyllä siitä jo pääasiat tulivat ilmi, olihan se jo pidemmälle kirjoitettu, kuin Haloselle viemäni kirja.

Elikkä halusin vedota Evankelisluterilaisen kirkon maailmanjohtajaan tai päämieheen, seuraavien asioiden puolesta, koska en nähnyt enää muutakaan mahdollisuutta epätoivoisessa tilanteessani! Haluaisin että Kirkko vetoaisi seuraaviin henkilöihin, jotta he palauttaisivat oikeuteni laittomien kokousten suhteen ja päästäisivät minut löysästä hirrestä roikkumasta ja lopettaisivat minun psykologisen murhayritykseni. Haluaisin siis tietää kuka minua oli syyttänyt näissä taidekoulu Alfa-artissa järjestetyissä laittomissa kokouksissa ja mistä, sekä mahdollisuuden puolustautua esitettyjä syytteitä vastata asianmukaisesti, kuten minun Ihmis- ja Perusoikeuksiini kuuluu, olisi kuulunut jo yksitoista vuotta sitten.

Kokouksiin oli osallistunut seuraavat henkilöt. Koulun opettajista Eila Ekman-Björkman, Maarit Björkman-Väliahdet, Tuija Hirvonen-Puhakka ja koulun entisistä oppilaista Seppo Nikkinen, Timo Mäkeläinen, Kaija Hänninen, Irja Tikka, Veera Pajulahti, Maria Lundström, Maria Pakarinen, Anja Nysten, Eini Nyyssönen, Pirkko Kokkonen, Elina Sarlin, Satu Nenonen, Rauni Hulke ja Elisa Lindsted.

Samalla pyytäisin että Kirkko vetoaisi minun Ihmis- ja Perusoikeuksieni puolesta Taidemaalariliiton jäsenasiassa 2005 seuraaviin henkilöihin, jotka ovat asiani käsittelyyn osallistuneet ja kuuluivat liiton hallitukseen 2005. Ja jotta nämä ihmiset palauttaisivat minun Ihmis- ja Perusoikeuteni ammatillisen järjestäytymisen suhteen, kuten Yhdenvertaisuuslaki ja maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeudet edellyttivät. Juha Okko, Petri Hytönen, Jari Jänström, Sofia Wilkman, Irmeli Mäkelä, Jukka Pohjola, Terhi Aaltonen, Mary Gregory, Seppo Lagom, Sami Sarasalo, Terttu Näsänen ja Ylva Hollander.

Samoin pyytäisin Kirkkoa vetoamaan asioitani käsitelleisiin valtion ammattikiusaajiin, jotta he lopettaisivat minun kiusaamiseni ja antaisivat eläkkeen minulle mahdollisimman nopeasti, jotta voisin toimia täysipainoisesti ammatissani, koska järjestelmä on tehty sellaiseksi, että eläke on tähän ainoa järkevä vaihtoehto. Samoin toivoisin maamme viranomaisten puuttuvan Suomi24 kuvataidepalstalla tapahtuvaan lähes kahdeksan vuotta kestäneeseen vainoamiseeni ja lopettamaan sen.

                                                                           * * * * *

Maaliskuussa kävin taas pitkästä aikaa Cafe Picnikissä ostamassa täytetyn patongin, en ollut viitsinyt käydä siellä asiakkaana pitkään aikaan, henkilökunnan toiminnan johdosta. Mutta nyt olin huomannut että henkilökuntaa oli vaihdettu ja siksi ajattelin käydä taas ostoksilla siellä. Tiskillä oli uusi myyjä, mutta samaan aikaan kun odottelin tilaustani, tuli takahuoneesta nuori nainen joka oli ollut monta vuotta siellä myymässä. Hänen en ollut koskaan huomannut osallistuneen toimintaan minua vastaan, mutta nyt tämäkin asia oli muuttunut. Sen huomasi heti kun hän näki minut ja nyt tiesin ettei tämä loppunut koskaan. Niin kauan ennen kuin Maarit Björkman ei ottanut asiasta avointa ja täydellistä julkista vastuuta ja palauttanut oikeuksiani täysimääräisinä, juttu kulki henkilöltä henkilölle ja en tulisi koskaan pääsemään vapaaksi näistä syytteistä. Minut oli leimattu törkeästi loppuiäkseni!

                                                                       * * * * *

Alkuvuodesta oli sattunut myös mielenkiintoinen tapahtuma. YLE:n vaalirahoitusohjelma siirrettiin syksyllä esitettäväksi ja siirtäjänä oli Pentti Väliahdet, Maarit Björkmanin aviomies. Ohjelma siirrettiin syksylle, koska ohjelmassa tuli esille miten valtapuolueiden valtapoliitikoista suurin osa oli ottanut laitonta vaalirahaa 2007 vaaleissa, mistä olin tehnyt mielenosoitusvideonkin. Koska keväällä oli EU-vaalit, tätä ei haluttu näyttää ennen vaaleja, jotta se ei olisi vaikuttanut äänestystulokseen. Näin Pentti Väliahdet suojeli valtapoliitikkoja, jotka taas suojelivat hänen vaimoaan ja estivät minua vastaan tehdyn murhayrityksen tutkinnan.


Samoin Pentti Väliahdet oli ollut tekemässä ennen 2012 Presidentinvaaleja, vihreiden Presidenttiehdokas Pekka Haavistosta Dokumenttiohjelmaa Kirkon ulkomaanavun rahoittamana. Tässä ohjelmassa Haavisto yritettiin saada näyttämään joltain sankarilta Darfurin rauhanneuvottelujen suhteen. Vaikka Dokumentti paljasti ettei hänellä ollut mitään tekemistä rauhanneuvottelujen kanssa. Eikä Haavistolla ollut edes minkään järjestön minkäänlaista asemaa rauhanneuvotteluissa, vaikka Dokumentissa näin yritettiin uskotella! Joten ei ihme että olin joutunut yli vuosikymmenen viranomaisten laittomien toimien kohteeksi, kun Maarit Björkmanin aviomiehellä oli näin läheiset suhteet työnsä kautta johtaviin poliitikkoihin ja jopa kirkkoonkin. Ja ei ihme että Alfa-art taidekoulu oli valtion opintotukien piirissä, täysin valheellisella vertaamisella kahteen viiralliseen kouluun! Tässä niin kuin huijattiin yhteiskunnan rahoja ”parempiin” taskuihin!

                                                                      * * * * *

Pääsiäisen aikaan vainoaminen Suomi24 kuvataidepalstalla kiihtyi todenteolla ja sitä tehtiin poikkeuksellisen voimakkaasti, entistä törkeämmin ja entistä useammin. 18.4 sain iltayhdeksän jälkeen soiton tuntemattomasta numerosta, johon en vastannut, kuten en yleensäkään vastannut tuntemattomiin numeroihin. Nyt kuitenkin huomasin että puhelimeen jäi jälki vastaamattomasta tuntemattomasta numerosta ja kun puhelin heti perään soi uudelleen, vastasin siihen.

Puhelimessa miesääni joka puhui kuiskaten ja ääni muutettuna, sanoi etten saisi enää ikinä taidenäyttelyä Helsingin alueelta. Aloin nauramaan ja nyt minua alettiin haukkumaan urpoksi, johon vastasin nauramalla entistä enemmän. Tämän jälkeen soittaja kysyi miten tyttäreni voivat ja kun kysyin, mitä se hänelle kuuluu? Vastasi puhuja kahdella sanalla, klik, klik, ja lopetti puhelun. Kyseessä oli selvä uhkaus lapsiani kohtaan.

Soitin saman tien hätäkeskukseen ja selitin asian päivystäjälle, joka sanoi ettei poliisi saisi selville kuka puhelun takana oli. Kysyin ihmetellen, että mitä? Eikö heillä muka todellakaan ollut mahdollista selvittää puhelun tekijää? Ja päivystäjä sanoi uudelleen, etteivät he pysty saamaan soittajaa selville! Tämä tuntui todella oudolta, koska joitakin vuosia aikaisemmin oli joku poliitikkomme saanut vastaavia uhkauspuheluita tuntemattomasta numerosta ja prepaid liittymästä ja silloin poliisi oli selvittänyt soittajan muutamassa päivässä.

Totta kai poliisi ei halunnut tutkia ja selvittää minun lasteni uhkailijaa, koska poliisihan oli ollut alusta lähtien suojelemassa näitä vainoajiani. Tulivathan nämä virallisen taidemaailman toimijoiden tahoilta ja oikein entisen Presidentin suojelemana. Presidentti Halonen suojeli murhayritykseni tekijöitä ja nyt myös lasteni uhkailijoita, joten toiminta meni hänen taholtaan koko ajan entistä törkeämmäksi ja halveksittavammaksi. Mutta ei tällaisessa maassa, kukaan tällaisiin asioihin puuttunut.

Lopettaessani hätäkeskuksen puhelun, soitti lasteni uhkailija uudelleen ja kysyi sainko hänen uhkauksensa nauhalle, jatkaen samalla haukkumistani, kunnes yhtäkkiä taas lopetti puhelun. Tämän jälkeen hän soitti useita lyhyitä puheluja, sanomatta sanaakaan, ja sitten lopetti kokonaan soittamisen. Minä tein saman tien Uuden suomen sivuille jutusta blogikirjoituksen, jossa kerroin uhkauksista ja ihmettelin hätäkeskuksen toimintaa. Samalla kerroin useiden vuosien vainoamisesta, josta olin tehnyt poliisille satoja ilmoituksia, mutta joita ei oltu tutkittu lainkaan.

Vainoamisestani kiinnostui eräs maamme johtava toisinajattelija Teemu Vehkala, joka piti suosittua -NWO Havaintoja uudesta maailmanjärjestyksestä- blogia. Vehkalaahan oli yritetty hiljentää, jopa viemällä hänet pakkohoitoon mielisairaalaan. Hän myös kertoi joutuneensa itse vastaavan vainoamisen kohteeksi jollakin nettipalstalla ja pyysi saada tietää millä palstalla minun vainoamiseni tapahtui. Taidemaalari Antti Hanelius joka myös oli kirjoitellut Suomi24 kuvataidepalstalle, vastasi hänelle huomanneensa Suomi24 kuvataidepalstalla minua solvaavia kirjoituksia aikaisemmin.

En itse ollut halunnut laittaa vainoamispalstaa julkisesti esille, koska se olisi saattanut vain lisätä näitä vainoajien määrää ja harmitti että Hanelius oli laittanut palstan julkisesti esille. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Teemu Vehkalakin oli viisaasti laittanut sänköpostiosoitteensa esille viestiinsä minulle, jotta olisin voinut laittaa palstan hänelle sen kautta. Mutta ilmeisesti Haneliuksen järki ei riittänyt ymmärtämään asiaa, tai koska Hanelius oli näitä virallisen taidemaailman toimijoita, hän saattoi laittaa Suomi24 kuvataidepalstan tahallaan julkisesti esille, yrittäen näin lisätä vainoajieni määrää?

Itse laitoin Teemu Vehkalalle koko keskeneräisen kirjani luettavaksi sähköpostilla, jotta hän sai paremman kokonaiskuvan asiastani. Samalla olisi mukava saada täysin ulkopuolisen ihmisen mielipide kirjastani, vieläpä yhden maamme johtavan toisinajattelijan mielipide. Tämän arvokkaampaa mielipidettä tuskin saisin mistään, tästä maasta. Kirjastani tosin puuttui vielä poliisin seurannan yksityiskohtaisia tietoja ja joitakin muitakin tärkeitä juttuja, sekä viimeistely. Mutta pääasiat kävivät jo ilmi ja oli hyvä saada tosiasiat Vehkalan tapaiselle toisinajattelijalle tiedoksi, jos vaikka sattuisin kuolemaan uuteen sydänkohtaukseen, ennen kirjan lopullista valmistumista. Koska silloin kyse olisi Maarit Björkmanin tekemästä murhasta, jota Tasavaltamme entinen Presidentti oli suojelemassa! Vehkala lähetti minulle myös oman kirjansa, jossa kertoi oman tarinansa pakkohoitoineen ja muineen.

                                                                        * * * * *

Koska vainoaminen Suomi24 palstalla jatkui taas pienen tauon jälkeen entistä kiivaammin ja törkeämmin, olin varma ettei kirkkokaan pystynyt tai halunnut auttaa minua asiassani. Mutta minulle pääasia oli se, että olin yrittänyt kaikki lailliset keinot lopettaa vainoamiseni, koska nyt tiesin ettei tällaisessa tilanteessa saa oikeutta mitenkään. Elämme niin raukkamaisessa yhteiskunnassa, että yhtä ihmistä saa syytellä nimettömänä, vainota ja kiusata loputtomiin!

Ainoa keino lopettaa piinaamiseni oli oman käden oikeus ja hienoa että asia tulee esille, koska nyt jokainen joka joutuu vastaavan toiminnan kohdalle, tietää miten toimia. Ei kannata lähteä hakemaan oikeuksiaan virallista tietä, vaan lopettaa kiusaaminen heti kun on mahdollista oman käden oikeudella. Paljon parempi on olla vaikka laittomuuksien tekijä, kuin uhri. Varsinkin jos joutui olemaan sen takia uhrina, ettei saa oikeutta vuosikausiin, kuten minä olin joutunut olemaan.

Pääsiäisen jälkeen Suomi24 kuvataidepalsta rauhoittui ja vainoamiseni loppui taas ainakin hetkeksi. 24.4.2014 menin tekemään rikosilmoituksen poliisille lasteni uhkailemisesta ja lähetin tutkivalle poliisille sähköpostina kaikki noin 70 sivua keräämiäni vainoamisia ja vääriä syytteitä sisältäviä viestejä, sekä keskeneräisen kirjani. Pyysin tutkimaan asian alusta lähtien, koska ne selvästi liittyivät toisiinsa.

                                                                        * * * * *

Olin jo muutamia päiviä aikaisemmin soittanut kirkon Pekka Rehumäelle ja kuten olin arvellutkin, ei kirkko halunnut puuttua asiaan. Olin vuosikymmeniä maksanut kirkollisveroja ja nyt kun tarvitsin kerran kirkon apua, ei sitä saanutkaan. Enkä ollut pyytänyt muuta kuin että kirkko olisi vedonnut näihin laittomiin kokouksiin osallistuneihin, jotta he olisivat viimeinkin palauttaneet oikeuteni, jotta olisin saanut takaisin työkykyni ja päässyt vihdoinkin rauhassa elämään normaalia elämää. Sekä saanut samat mahdollisuudet ja edellytykset toimia ammatissani, kuin muillakin alan toimijoilla oli. Tosin tämä Rehumäki sanoi että hän voi laittaa kirjani luettavaksi jollekin tietämälleen Ihmisoikeuksiin perehtyneelle henkilölle ja kysyä sieltä kautta neuvoa Ihmisoikeuksien suhteen. Hän sanoi asian menevän luultavasti elokuulle ja odottelin kovasti mitä tällä hänen kertomallaan Ihmisoikeuksien asiantuntijalla olisi sanottavaa asiaan. No tätä soittoa tai yhteydenottoa en koskaan saanut, ilmeisesti siksi koska minähän olin asiassani täysin oikeassa ja siksi tätä ei haluttu vahvistaa miltään viralliselta taholta!

                                                                          * * * * *

Toukokuun loppupuolella käytiin Eurovaalit ja Isä Mitro sai ennennäkemättömän vaalitappion, juuri häneen kohdistuneiden nimettömien julkisten ahdistelusyytteiden takia. Kaveri joka oli ollut edellisissä vaaleissa ääniharava, putosi nyt Europarlamentistä, aivan kuten olin ennakoinut käyvänkin. Tämä tapaus oli hieno todiste minunkin taiteilijanurani tuhoamisesta aivan vastaavalla, vain hieman törkeämmällä tavalla, koska minulta oli salattu nämä syytteet.

                                                                       * * * * *

Touko- kesäkuun vaihteessa soitin myös poliisille, liittyen tähän lasteni uhkailemiseen ja sain kuulla ettei asiaa tutkita. Pyysin lähettämään asiasta kirjallisen selvityksen ja kerroin vieväni asian Eduskunnan Oikeusasiamiehelle tutkittavaksi. Olin huomannut puhelimestani, että samasta tuntemattomasta numerosta oli tullut minulle häirintäsoittoja jo edellisen vuoden joulukuusta lähtien, joten lasteni uhkailijan pystyi selvittämään aivan hyvin. Nyt poliisi kertoi avaavansa tutkinnan uudelleen ja lähetin hänelle sähköpostina tiedot kaikista puheluiden ajankohdista, joita olin samasta tuntemattomasta numerosta saanut.

Kesäkuun alussa sain eräänä iltana taas samasta tuntemattomasta numerosta soittoja, ensimmäiseen en vastannut, mutta kun puhelin soi uuudestaan vastasin siihen, siellä sama miesääni haukkui minua mulkuksi ja sen jälkeen sulki puhelimen. Soittaen taas hetken päästä uudelleen, ollen puhumatta mitään ja sulkien puhelimen taas hetken päästä ja sama uudelleen! Ilmoitin seuraavana päivänä nämäkin puhelut poliisille sähköpostin kautta.

                                                                      * * * * *

Kesäkuun alkupuolella eräänä lauantaina, olimme taas sählyjengin kanssa pelaamassa Kivinokassa jalkapalloa. Minähän en ollut käynyt enään vuosiin pelaamassa sählyä porukan kanssa, koska polveni ja selkäni olivat niin huonossa kunnossa. Selkä ei ollut parantunut 2007 skootterilla Rantatiellä tapahtuneesta jousien pohjaan lyömisestä. Samoin sydänkohtaukseni jälkeen olivat jalkani kipeytyneet nilkoista alaspäin, pienestäkin seisomisesta tai kävelemisestä. Mutta muutaman kerran kävimme joka kesä pelaamassa jalkapalloa ja sen jälkeen menimme saunomaan Kivinokan yleiseen saunaan ja siitä viettämään ravintolailtaa, aivan kuten nytkin. Jalkapallon ja saunomisen jälkeen menimme Bio Rexin ja entisen Linja-autoaseman välissä olevalle terassille istumaan. Olin jo pelin yhteydessä ottanut muutaman kaljan ja yhden myös saunassa, mutta koska olimme pelanneet useita tunteja jalkapalloa ja saunoneetkin muutaman tunnin, otin terassilla vielä yhden kaljan. Tiesin hyvin ettei promilleraja rikkoutunut, vaan kykenin aivan hyvin ajamaan autoa vielä näidenkin jälkeen.

Terassilta lähdimme ”mummotunneliin” joka oli Aleksanterinkadun ja Esplanadin välissä oleva sisäpiha. Jani K tuli kyydissäni ja kääntyessäni Mannerheimintieltä Esplanadille, huomasin miten poliisit ajoivat perässäni. Minulle tuli kiire vetää turvavyö päälle, kun taas Jani, jolla myöskään ei ollut turvavyötä, alkoi näyttämään heille keskisormea. Minua alkoi naurattamaan ja pyysin Jania lopettamaan heidän ärsyttämisensä, ja Jani lopettikin keskisormensa näyttämisen. Koska minua vitutti tämä poliisien psyykkaaminen, ajoin viimeisistä valoista tahallani punaista päin kun käännyin Fabianinkadulle ja halusin kokeilla tulisivatko poliisit peräämme, mutta he jäivät valoihin seisomaan.

Ajoin autoni parkkiin Fabianinkadulle vähän pidemmälle ja kun nousimme Janin kanssa autosta, ajoivat poliisit Fabianinkadulle ja katselivat meitä todella pitkään, kunnes kääntyivät Aleksanterinkadulle. Mietin että mikähän näillä nyt oli, koska aivan selvästi olivat minun ja Janin perässä, mutta eivät olleet halunneet pysäyttää meitä, vaikka Jani oli näyttänyt keskisormea ja minä olin ajanut tahallani punaisia päin.

Vietimme iltaa joitakin tunteja ”mummotunnelissa”, kunnes lähdimme Aben kanssa pois. Ajoin Aben Kivinokkaan, koska hänellä oli mökki siellä ja hän meni sinne yöksi. Tämän jälkeen ajoin Itäväylää kotiinpäin ja käännyin Pasilan kohdassa Mäkelänkadun suuntaan. Ollessani valoissa kohdassa jossa ennen oli Boot Factory, tuli poliisi yllättäen taas psyykkaamaan perääni. Valojen vaihduttua vihreiksi ja kääntyessäni Mäkelänkadulle takanani oleva poliisiauto laittoi pillit päälle ja ajoin tien sivuun. Nyt ajopaperini tarkastettiin ja minut puhallutettiin, tämän jälkeen pääsin jatkamaan matkaani. Poliisiauto lähti perääni ja kääntyi Mäkelänrinteen uimahallin parkkipaikalle, pysäyttämättä ketään muuta kuin minut. Tässä he kääntyivät ympäri ja lähtivät takaisin päin kohti keskustaa. Eli he olivat vartavasten minun perässäni, olivat olleet jo Esplanadilla, mutta koska Jani oli ollut kyydissäni, ei minua oltu pysäytetty, vaan oli odotettu että olisin yksin liikkeellä.

Tämä kertoi jatkuvasta seurannastani edelleen, poliisilla oli aikaa tällaisiin, mutta ei ollut aikaa tutkia lasteni uhkailuja. Kyllä oli tosiaankin sairasta toimintaa ja ajattelin että näillä oli oikeus toimia vaikka kuinka mielivaltaisesti, ja rikkoa kaikkia yksityisyydensuojia ja oikeutta saada kulkea vapaasti. Poliisihan tiesi että joka kerta kun olimme jalkapalloa pelaamassa, sanomassa ja iltaa viettämässä, otin muutamia kaljoja aivan kuten nytkin, mutta en koskaan ajellut autolla niin että promillet ylittäisivät sallitun rajan. Ja tätä he olivat odottaneet ja varmasti seuranneet minua koko ajan siitä lähtien kun lähdimme Kivinokasta. Kyllä näillä aikaa oli ja resursseja kiusata ja vainota yhtä taiteilijaa, siihen riitti näköjään mielin määrin aikaa, vaikka medioissa valittivat resurssipulaansa. Huvittavinta oli että poliisi oli aivan äskettäin antanut lausunnon julkisuuteen, jossa se resurssipulan takia joutui jättämään jopa lapsiin kohdistuvat törkeätkin rikokset tutkimatta!

                                                                      * * * * *

Kesän aikana huomasin miten nämä minua vastaan tehdyt syytteet etenivät edelleen ja entistä törkeämmin. Taloyhtiössämme asui useita venäläisiä naisia ja jo vuosien ajan he olivat katselleet minua hyvin kieroon, koska olivat toki kuulleet nämä minua vastaan esitetyt syytteet. Viereisessä talossa asui yksi näistä venäläisistä naisista, jolla oli lapsi erään rakennusyrittäjän kanssa, jonka minäkin tiesin. En tosin tuntenut tätä kaveria henkilökohtaisesti, mutta minulla oli useita tuttuja jotka tunsivat hänet.

Nyt tämä venäläisen naisen ja rakennusyrittäjän pikkutyttö alkoi tuijottelemaan minua ja hänestä huomasi selvästi että syytteet oli levitetty hänellekin. Jumalauta tyttö oli varmaan kymmenen vanha ja minut siis yritettiin saada leimattua joksikin pedofiiliksi. Tosin olin jo aikaisemminkin huomannut saman joidenkin pihapiirissämme asuvien tai siellä käyvien nuorten tyttöjen puolelta. Näitä pikkutyttöjähän oli äärimmäisen helppo huijata ja minun oli myös äärimmäisen helppo juuri heidän kohdallaan huomata miten syytteet levisivät. Myös Miljan ja Kipan tyttö Anni oli jo useamman vuoden yrittänyt myös leimata minua, tämä oli ollut äärimmäisen helppo huomata. Ja jumalauta Annikin oli varmaan vasta jotain kymmenen vanha. Tämä alkoi olla siis todella sairasta toimintaa minua vastaan ja myös entistä törkeämpää!

Tämä venäläinen nainen oli itse todella huvittava. Hänellä oli ollut parkkipaikka aivan Arskan parvekkeen tuntumassa ja Arska oli kertonut miten tämä nainen oli aina tullut autolleen kahvikuppi kädessä ja rööki huulessa. Laittanut auton käyntiin ja tullut sen jälkeen ulos juomaan kahviaan ja polttamaan röökiään, samalla keikistellen ja pyllistellen tahallaan Arskalle! Olin itsekin huomannut tämän joitakin kertoja, kun olin ollut Arskalla kylässä samaan aikaan kun nainen oli tullut autolleen! Monesti olimme myös naureskelleet tälle muijalle ja hänen tahallisille keikistelyilleen ja pyllistelyilleen.

                                                                          * * * * *

Kesällä eräänä päivänä olin pihan ryyppyporukan kanssa juttelemassa paikassa jota sanottiin ”kiviringiksi” ja jossa tämä porukka grillasi makkaraa. Monta kertaa kesän aikana poliisit tulivat aina sammuttamaan heidän tekemänsä nuotion. Nyt paikalle tuli viereisiltä osaketaloilta, siellä asuva vanhempi herrasmies nimeltään Ojanen tuomaan kavereille ilmaisia makkaroita. Tämä Ojanen oli vuosikymmeniä ollut demareiden työmyyrä, jakoi heidän mainoksiaan ja teki ahkerasti kaikkia mahdollisia puoluetöitä.

Nyt kysyin mitä hänen demariaatteelleen kuuluu ja hän alkoi itku silmässä kertomaan, miten oli eronnut koko puolueesta ja että jos hän olisi tiennyt aikaisemmin mihin demaripolitiikka tätä maata oli johtanut, ei hän koskaan olisi kuulunut demareihin tai tehnyt ikinä mitään puolueen eteen. Minua alkoi säälittämään tämä ahkera hyväuskoinen ja hyväntahtoinen vanha mies, jonka silmät olivat auenneet aivan liian myöhään ja joka nyt koko sydämmestään katui tekemäänsä työtä puolueen eteen. Ojanen kertoi miten itse Heinäluoma oli tullut henkilökohtaisesti pyytämään häntä takaisin puolueeseen ja hän oli kieltäytynyt siitä jyrkästi.

                                                                         * * * * *

Heinäkuussa huomasin lehdissä olleen tiedon jossa maamme ainoana pohjoismaana esti kansalaisiltaan tietoturvallisten puhelinliittymien saamisen. Kaikki muut pohjoismaat sallivat nämä liittymät ja jopa Kiina, jota pidetään ihmisoikeuksien banaanivaltiona, salli kansalaisilleen nämä tietoturvalliset puhelinliittymät. Nämä liittymät takaisivat sen ettei niillä soitettuja puheluita kyettäisi kuuntelemaan. Uutistoimisto Reutersin mukaan palveluun sisältyisi lupaus salatusta viestinnästä, niin puheluiden, tekstiviestien kuin sähköpostinkin kohdalla!

Tämä selvitti hienosti minkälaisessa maassa me elämme ja kuinka valtava halu viranomaisillamme oli kytätä, vakoilla ja estää ihmisten vapaata tiedonvälitystä. Ja vaikka meidänkin maassamme oli Tietosuojavaltuutettu, ei hän tällaisiin asioihin puuttunut. Samoin vähän aikaisemmin esillä ollut autojen satelliittivalvonta, joka meinattiin väkipakolla ajaa suomalaisiiin autoihin, oli saanut Saksan ja Hollannin tietosuojavaltuutetuilta kielteisen päätöksen. Mutta tähänkään ei meidän maamme tietosuojavaltuutettu puuttunut mitenkään! Kirjoitin Uuteen Suomeen blogin näiden tietoturvallisten puhelinliittymien estämisestä maassamme ja sainkin aikaan mukavan keskustelun aiheesta!

                                                                       * * * * *

Heinäkuun loppupuolella minulla oli taas lääkärin aika Oulunkylän terveyskeskukseen ja huomasin yllättäen että minulla oli taas poliisin seuranta päällä ja tätä jatkui muutamia viikkoja. Tämä oli aivan käsittämätöntä, tästä ei päässyt mitenkään eroon, vaan se jatkui ja jatkui aivan mielivaltaisesti. Joitakin viikkoja tämän jälkeen huomasin erikoisen jutun. Olin ostanut sähköpyörän keväällä ja pyrkinyt ajamaan sillä kaikki matkat kesällä ja jättämään auton pois. Samalla jätin usein puhelimeni pois, jotta voisin vapaasti liikkua ilman seurantaa. Pyörällä pääsi noin 30-35km yhdellä latauksella ja jos latasin pyörän esimerkiksi tänään, oli se täydessä latauksessa vielä kolmen päivän päästä. Mutta nyt yhtäkkiä, jo yön yli mentyä, oli lataus jo heikentynyt pikkuisen.

Mietin asiaa ja ihmettelin sitä, kunnes kokeilin ladata akun täyteen sen ollessa irti pyörästä ja nyt akku näytti täyttä taas kolmenkin päivän päästä latauksesta. Näin pyörässäni oli joku joka kulutti tai vuosi akun virtaa johonkin. Tutkin pyörääni ja tarkastin kaikki piuhat, mutta en löytänyt mistään kulumaa josta virta vuotaisi runkoon tai muualle. Tosin johdot kulkivat osaksi rungon sisällä ja niitä en päässyt tutkimaan. Juttu oli todella erikoinen ja tarkastin asian pariin kertaan ja todellakin jostain virta vuoti ja johonkin. Päättelin oitis että pyörääni oli asennettu seurantalaite. Virrankulutus ei ollut kovinkaan suuri, varmaan jotain kännykän luokkaa, mutta johonkin se virtaa kulutti itsestään akun ollessa kiinni pyörässä ja jätti kuluttamatta, kun akku oli irti pyörästä. Juttu oli senkin takia erittäin kummallinen, koska pyörässä oli virta-avain ja kun en ajanut pyörällä, ei virta ollut päällä. Joten kun virta ei oltu laitettu avaimesta päälle, ei akun pitäisi kuluttaa virtaa lainkaan!

                                                                         * * * * *

Koko kesän vainoamiseni Suomi24 palstalla jatkui entiseen tapaan, eli päivittäin useita kertoja. Elokuussa sain idean ja nostin koko etusivun täyteen minusta aloitettuja viestiketjuja, näin 50 minusta aloitettua viestiketjua täytti etusivun. Nämä ketjunaloitukset olin kerännyt 2013 keväältä lähtien, sen pidemmälle ei palstalla täytynyt mennä, kun 50 viestiketjua minusta tehtyjä aloituksia tuli täyteen. Nyt myös hehkutin tätä ennätyksenä jota kukaan ei tule koskaan palstalla rikkomaan, koko etusivu täynnä minusta aloitettuja ketjuja joita itse en ollut aloittanut. Sanoin myös että jos tämän ennätyksen joku pystyy joskus rikkomaan, niin minä voin kerätä näitä minusta tehtyjä aloituksia useampiakin sivuja ja nostaa vaikkapa kolme sivullista minusta aloitettuja viestiketjuja kolmelle ensimmäiselle sivulle.

                                                                          * * * * *

Elokuussa kun koulut alkoivat, vein nuoremman tyttöni Malmilla olevaan kouluun, koska hän ei osannut mennä sinne aluksi bussilla. Olimme koulun luona hiukan liian aikaisin ja kävimme kiertämässä autolla pikku lenkin, kunnes palasimme koulun luokse, jonne jätin tyttäreni. Nyt huomasin että minulla oli poliisi perässäni! Siis jumalauta poliisi seurasi minua kun olin viemässä lastani kouluun, vaikka aivan varmasti tiesi mitä olin tekemässä, koska asiasta oli sovittu etukäteen. Tämä poliisin seuranta ei siis loppunut ollenkaan, vaan sitä jatkettiin vaikkakin kovin varovasti, loputtomiin. Eli niin kauan kuin haen oikeuksiani, tätä minun seurantaani jatkettiin. Ainoa keino päästä eroon koko tästä yli vuosikymmenen kestäneestä paskasta, olisi se että omat kouluasiani käsiteltäisiin avoimesti ja rehellisesti, mitään muuta keinoa päästä tästä eroon ei ollut! Niin kauan kuin oikeuksiani ei suostuttu palauttamaan täysimääräisinä, niin kauan jouduin jatkuvan seurannan
kohteeksi!

Nyt tätä seurantaa oli tehtu 2001 vuoden syksystä lähtien, eli 13 vuotta, jumalauta 13 vuotta, eikä loppua näkynyt! Seurantahan oli pääasiassa elektronista seurantaa, luultavasti matkapuhelimeni ja autooni asennetun seurantalaitteen avuilla tehtyä, erittäin varovaista seurantaa, jota oli vaikea huomata. Tarkkana miehenä minäkään en huomannut sitä kuin aika-ajoin, silloin kun poikkesin tutuilta reiteiltä tai menin jonnekin ennalta-arvaamattomaan paikkaan. Eli kuten nyt oli käynyt, olin ajanut tytön koulun ohi ja kiertänyt lenkin, koska olimme liian aikaisin koululla ja ajanut uudestaan koululle, ja tätä tultiin ihmettelemään poliisin toimista, miksi olin näin tehnyt ja silloin aina huomasin nämä seuraajat! Tämän jutun olin kokeillut monta kertaa ja joka kerta kun menin jonnekin paikkaan missä en säännöllisesti käynyt tai muuttelin reittejäni mieleni mukaan, olin huomannut seuraajani. Eli kyllä he hyvin lähellä koko ajan pyörivät, elektronisen valvonnan avulla tämä oli äärimmäisen helppoa!

                                                                      * * * * *

Elokuussa satuin huomaamaan Iltalehdessä jutun dekkarikirjailija Ann Cleevesistä joka kertoi miten hän tarkkailee ja kuuntelee ihmisiä salaa. Kerran hän oli kuunnellut erään nuorukaisen kännykkäpuhelua metroasemalla ja ajatellut nuorukaisella olevan mielenterveysongelmia. Kunnes nuorukainen oli sanonut puhelimeensa, että hänen täytyy lopettaa puhelu, koska joku hullu muija tuijottaa häntä.

Minua juttu nauratti ja vastaava olisi varmaan voinut käydä minullekin. Koska taiteilijan tehtävähän on juuri tarkkailla herkeämättä ympäristöään ja tehdä havaintoja niin ihmisistä kuin tapahtumistakin. Olin jo aikaisemmin naureskellut samalle asialle, kun olin kuunnellut Youtubesta Juice Leskisen ja Gösta Sundqvistin haastatteluja. Niissä he molemmat sanoivat miten heidän laulujensa aiheet syntyvät juuri ympäristön jatkuvasta tarkkailemisesta ja havainnoimisesta. Enhän olisi esimerkiksi tätä kirjaakaan pystynyt kirjoittamaan, ilman jatkuvaa tarkkailua ja havaintojen tekemistä ympäristöstä.

                                                                         * * * * *

Syyskuun alussa lähetin Oikeusministeriöön keskeneräisen kirjani, sekä 70 sivua Suomi24 palstalta ottamiani vainoamisviestejäni. Pyysin asianmukaista tutkintaa Maarit Björkmannin tekemästä murhayrityksestä ja täydellistä oikeuksieni palauttamista ammatillisen järjestäytymisen suhteen ja vainoamiseni lopettamista Suomi24 palstalla. Muutamien päivien päästä tuli Oikeusministeriöstä vastaus että asiani on siirretty Sisäministeriöön käsiteltäväksi, josta taas tuli vähän kuun puolivälin jälkeen ilmoitus asiani siirtämisestä Poliisihallituksen käsiteltäväksi!

Lokakuussa sain poliisilta tiedon ettei lasteni uhkailuja tai vainoamistani jotka liittyivät yhteen tutkita lainkaan. Samoin kuin Maarit Björkmannin tekemä murhayritys jätettiin tutkimatta ja oikeuteni ammatillisen järjestäytymisen suhteen jätettiin palauttamatta. Ensin ajattelin viedä asiat Eduskunnan Oikeusasiamiehelle käsiteltäväksi, mutta sitten päätin etten vaivaa tätä instanssia ollenkaan asian suhteen, pääasiassa siksi koska Oikeusasiamies ei tutkinut asioita lainkaan. Oikeusasiamiehen ja Oikeuskanslerin tehtävänä oli vain vapauttaa virallisesti rikolliset viranomaiset tekemistään rikoksista ja työnsä tekemättä jättämisestä. Päätin että kun saan kirjani valmiiksi, lähetän sen kaikille kansanedustajille jotka valitaan ensi vuoden 2015 kevään vaaleissa.

Ajattelin pyytää näiltä kansanedustajilta asioiden tutkimista alusta lähtien, eli Maarit Björkmannin murhayrityksen ja poliisin rikollisen seurannan perusteellista tutkimista. Törkeiden rikosten vanhenemisaika oli 20 vuotta, joten Björkmannin 2003 keväällä tekemän murhayrityksen tutkinta-aikaa oli vielä jäjellä, eikä minulla ollut haluakaan antaa asiassa periksi. Samoin ajattelin pyytää vainoamiseni lopettamista ja vainoajan edesvastuuseen laittamista. Kuten myös täydellistä Ihmis- ja Perusoikeuksieni palauttamista, koskien ammatillisen järjestäytymisen ja järjestäytymisen muidenkin etujen valvomiseksi säädettyä Ihmis- ja Perusoikeutta. Eli vapaata täysjäsenyyttä niin maamme Taidemaalariliitossa jäsenyyttä Helsingin Taiteilijaseurassa.

Huomasin sattumalta että näiden taiteilijaseurojen toiminta oli myöskin YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vastaista. Tässä julistuksessa oli yksi äärimmäisen mielenkiintoinen kohta!

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Johdanto

Kun ihmiskunnan kaikkien jäsenten luonnollisen arvon ja heidän yhtäläisten ja luovuttamattomien oikeuksiensa tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perustana maailmassa, kun ihmisoikeuksia on väheksytty tai ne on jätetty huomiotta vaille, on tapahtunut raakalaistekoja, jotka ovat järkyttäneet ihmiskunnan omaatuntoa, ja kun kansojen korkeimmaksi päämääräksi on julistettu sellaisen maailman luominen, missä ihmiset voivat vapaasti nauttia sanan ja uskon vapautta sekä elää vapaina pelosta ja puutteesta,

Kun on välttämätöntä, että ihmisoikeudet turvataan oikeusjärjestyksellä, jotta ihmisten ei olisi viimeisenä keinona nousta kapinaan pakkovaltaa ja sortoa vastaan.

Kun on tähdellistä edistää ystävällisten suhteiden kehittymistä kansojen välille,

kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansat ovat peruskirjassa vahvistaneet uskonsa ihmisten perusoikeuksiin, ihmisyksilön arvoon ja merkitykseen sekä miesten ja naisten yhtäläisiin oikeuksiin ja kun ne ovat ilmaisseet vakaan tahtonsa edistää sosiaalista kehitystä ja parempien elämisen ehtojen aikaansaamisia vapaammissa oloissa,   

kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet edistämään, yhteistoiminnassa Yhdistyneet Kansakunnat- järjestön kanssa, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistä kunnioittamista ja noudattamista, ja,

kun yhteinen käsitys oikeuksien ja vapauksien sisällöstä on mitä tärkein tämän sitoumuksen täydelliselle toteuttamiselle.

Niin sen vuoksi

Yleiskokous

antaa TÄMÄN IHMISOIKEUKSIEN YLEISMAAILMALLISEN JULISTUKSEN kaikkien kansojen ja kaikkien kansakuntien tavoiteltavaksi yhteiseksi ohjeeksi, jotta kukin yhteiskuntaelin pyrkisi, pitäen alati mielessään tämän julistuksen, valistamalla ja opettamalla edistämään näiden oikeuksien ja vapauksien kunnioittamista sekä turvaamaan jatkuvin kansallisin ja kansainvälisin toimenpitein niiden yleisen ja tehokkaan tunnustamisen ja noudattamisen sekä itse jäsenvaltioiden kansojen että niiden oikeuspiirissä olevien alueiden kansojen keskuudessa

23 Artikla
4. Jokaisella on oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi.
30 Artikla

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

Tämä siis tarkoitti sitä että oikeus ammatilliseen järjestäytymiseenkin piti olla turvattu, jottei kenenkään tarvitsisi nousta kapinaan valtiotaan tai yksittäistä oikeuksien polkijaan vastaan!

                                                                      * * * * *

Lokakuussa Suntuubin sivuilla joilla teoksiani oli esillä, kävijämäärät nousivat jatkuvasti. Youtubessa Cossun ja minun animaatiollani ja maalausvideoillani oli yhteensä yli 20 000 katsojaa ja videoita oli katsottu toisella Youtube tilillä 69:ssä eri maassa ja toisella Youtube tilillä 87:ssä eri maassa. Samoin ihottumavoiteestani suomeksi tekemäni blogi Uuden Suomen palstalla oli saavuttanut yli 31 000 jakoa ja sen englanninkielistä versiota oli luettu 51:ssä eri maassa.

Tuohon kun laski mukaan muilla ulkolaisilla taidepalstoilla olevat kävijät, jotka nekään eivät kovin vähäiset olleet, niin kävijöitä oli aika rutkasti. Olin myös huomannut miten Youtube tilillä jossa videoitani oli katsottu 87:ssä eri maassa, oli yhtä videoistani katsottu tuntemattomasta paikasta. Koska video jota oli tuntemattomasta paikasta katsottu, oli Maapallojalkapallo maalausvideo. Päättelin heti että ufot olivat käyneet katsomassa videotani ja nyt se video kiersi galaksilta galaksille ja linnunradalta linnunradalle. Totta kai ufomiehetkin tajusivat oitis videon idean. Asian vahvisti sekin että maapallolla ei ole yhtään tuntematonta paikkaa, vaan kaikki paikat tunnetaan. Eikä varsinkaan sellaista tuntematonta paikkaa, jossa olisi internetliittymä! Näin minusta oli tullut maapallon ensimmäinen avaruusluokan taiteilija, meriitti mitä ei varmasti ollut kenelläkään muulla taiteilijalla maapallollamme. Ja minä olin tehnyt meriittini aivan itse, en ollut saanut maamme viralliselta taidemaailmalta muuta kuin paskaa niskaan roppakaupalla vuosikausien ajan. Mihin olisin kyennytkään, jos minulla olisi ollut samat mahdollisuudet ja edellytykset toimia taidealalla, kuin alan virallisilla toimijoillakin oli?

Samalla mietin usein mitkä olivat oikeasti julkisen sektorin tehtävät? Minun tapauksessani julkisen sektorin toimijat, samoin kuin virallisen taidekentänkin toimijat, olivat tehneet kaikkensa haitatakseen työtäni ja estääkseen urani tekemistä. Siis ihan kaikki mahdolliset jutut oli tehty tätä varten, lasteni kiusaamista myöten ja ei ihme että olin alkanut pitää koko julkista sektoria täysin paskasakkina.

Niccolo Machiavellin kirjassa Ruhtinas, kerrotaan juuri miten valtiollemme on käynyt ja miksi se on lähes selvitystilassa. Kirjassa mainitaan että jos Ruhtinas on kansan puolella, hänen vihollisiaan ovat virkamiehet ja byrokraatit, jos taas Ruhtinas on virkamiesten ja byrokraattien puolella, hänen vihollisiaan ovat kansalaiset. Ja silloin kun Ruhtinas on virkamiesten ja byrokraattien puolella ja sortaa omaa kansaansa, tulee hyvin äkkiä vastaan tilanne jossa Ruhtinas on virkamieskuntansa kanssa elostellut valtion kassan tyhjäksi. Meidän valtiomme kassa ei ollut vain tyhjä, vaan valtio oli myös ylivelkaantunut, siten että velkaa maksavat jopa lastenlapsemme. Machiavelli kertoo myös miten yksinkertaisin toimin valtio nostetaan taas jaloilleen, ruhtinaan pitää vain lopettaa kansansa sortaminen ja mennä kansan puolelle virkamiesten sijaan. Eli käytännössä meidän poliittisen eliittimme pitäisi tulla kansan puolelle virkamiehiä ja byrokraatteja vastaan ja antaa kansalaisille vapaa mahdollisuus tehdä työtä ja yrittää, sekä laittaa julkisen sektorin virkamiehet ja byrokraatit antamaan kansalle kaikki mahdollinen apu tähän toimintaan. Eli meidän maassamme pitäisi muuttaa virkamiesten ja byrokraattien toiminta täysin päinvastaiseksi kuin se nykyään oli. Vain sillä valtio pelastettaisiin!

                                                                     * * * * *


Perussuomalaisten Hämeentiellä olevan Vaalitoimiston ikkunat oli rikottu, anarkistit olivat käyneet yöllä 18.9.2014 kivittämässä ikkunat rikki. Eikä poliisi tietenkään tutkinut asiaa, vaikka olisi varmasti hyvin helposti saanut tekijät selville. Anarkistit olivat antaneet tiedoksiannon ja kehuneet asialla Takku.net sivustolla. Vaalitoimiston pitäjä Marko E oli säästänyt kivet ja osan lasinsirpaleista ja saanut ajatuksen tehdä niistä taideteoksia. Koska satuin olemaan Länsi Helsingin Perussuomalaisten ainoa koulutettu taiteilija, annettiin teokset minulle tehtäväksi. Sain vapaat kädet suunnitella teokset ja tehdä ne. Marraskuun loppupuolella sain teokset vihdoin valmiiksi ja vein ne Markolle ja muille Länsi Helsingin Perussuomalaisten yhdistyksen jäsenille nähtäväksi. Sain teoksista valtavat kiitokset ja ne päätettiin myydä huutokaupalla Länsi Helsingin Perussuomalaisten vaalibudjetin kasvattamiseksi.


Tänäkään vuonna en ollut maalannut yhtäkään teosta, näitä kolmea lukuun ottamatta, jotka olivat vastaisku anarkistien tekemälle hyökkäykselle meitä Perussuomalaisia vastaan. Sen sijaan olin kirjoittanut melkoisesti, ottanut kantaa Uuden Suomen sivuilla ja valmistellut tätä tulevaa kirjaani. Olin saavuttanut vakiomaineen Uuden Suomen sivuilla, eikä juuri kukaan alkanut väittelemään kanssani, koska olin erinomainen laittamaan vastaväittäjät hiljaisiksi perustelemalla oman kantani asioihin ja ottamalla vastapuolen mielipiteistä virheet ja epäloogisuudet esille. Samalla tavoin kuin taiteen tekeminen oli joskus vienyt minut mukanaan, äärimmäisen mielenkiintoisena hommana, samalla lailla kirjoittaminen oli jo vuosia tuntunut yhtä mielekkäältä toiminnalta. Kyseessähän oli tavallaan myös maalaaminen, vain sanoilla maalaaminen. Samanlailla kuin kuvataiteessa maalari maalaa väreillä teokseen eri merkityksiä ja vivahteita, samalla tavalla kirjoittaja maalaa sanoilla eri merkityksiä ja vivahteita kertomukseensa. Olin myös kuvallisena taiteilijana ollut hyvin kantaaottava ja samaa kantaaottavuutta myötäilivät kirjoituksenikin.

Olin tosin maalannut hiukan erästä hyvällä idealla varustettua keskeneräitä teosta, mutten ollut saanut työstä kiinni. Kouluaikaiset ja sen jälkeiset asiat taidealalla olivat vieneet keskittymiskykyni ja inspiraation maalaamiseen, vaikka joitakin kertoja pystyin hetkittäin keskittymään täydellisesti maalaamiseen, aivan kuin ennen pääni hajoamista ja työkykyni menettämistä, jolloin saatoin maalata 16 tuntiakin putkeen. Silti maalausideoita ja halu maalatakin oli koko ajan taustalla, työstä ei vain jotenkin saanut kiinni. Ajattelinkin ensin paneutua kirjani valmiiksi tekemiseen ja alkaa sitten vasta maalaamaan. En aikonut antaa tässäkään asiassa periksi, vaan aioin aikaa myöten tehdä uusia entistä parempia ”alla prima” maalausvideoita ja mennä maailmanmaineeseen näiden avulla. Olin jotenkin täysin varma menestyksestäni, aivan kuten olin ollut koko ajan taidemaalarina. En uskonut minua lahjakkaampaa ja parempaa taidemaalaria olevankaan. Tosin minulla oli ainakin kaksi uutta kirjankin ideaa valmiina ja nekin ajattelin vielä kirjoittavani.

                                                                       * * * * *

Kun olin käynyt Hakaniemen taideliikkeessä ostamassa värejä teossarjaan -Vapaan demokratian puolesta-, eli tähän vastaiskuun Perussuomalaisten kokemaa ilkivaltaa vastaan, huomasin miten taideliikkeen omistajalle oli selvästi levitetty nämä minua vastaan esitetyt syytteet. Omistaja oli aina ollut mukava ja palvellut minua asianmukaisesti, mutta nyt huomasin miten kieroon hän minua katseli. Toiminta alkoi vituttamaan minua, koska tiesin että edellisenä vuonna näkemäni nainen, jota en tuntenut lainkaan, oli todennäköisesti levittänyt syytteet hänellekin. Siis sama tyyppi joka oli ollut edellisenä vuonna liikkeen ulkopuolella odottelemassa minua ja katsomassa minkälaisella autolla satuin ajelemaan! Sen jälkeenhän en ollut kyseisessä taideliikkeessä käynytkään.

Minua vitutti useita päiviä ja sitten päätin lähettää keskeneräisen kirjani Taidelehden päätoimittajalle Pessi Rautiolle ja Taidemaalariliiton järjestösihteeri Jukka Pohjolalle, jonka kanssa olin keskustellut vuosina 2005-2006 ja 2013, eli silloin kun hain ensimmäistä ja toista kertaa liiton jäseneksi. Jollain laillahan tässä piti alkaa puolustautumaan, kun vielä yli vuosikymmenen perästä näitä syytteitä leviteltiin, ihan tuntemattomien ihmisten toimista, ilman että minun vastinettani tuli esille ollenkaan.

                                                                       * * * * *

Elokuvaohjaaja Pekka Lehto joka ohjasi Anneli Auerista Dokumenttielokuvaa kertoi Suomen Kuvalehdessä miten Tarja Halonen oli kertonut Lehdon olevan aktivoitu. Tämä tarkoitti Lehdon olevan Suojelupoliisin tarkkailema kohde. Suojelupoliisi oli kiinnostunut Lehdosta, kun hän teki 2009 Dokumenttielokuvaa Alpo Rusista, jota epäiltiin entisen DDR:n tiedustelupalvelun Stasin agenttina olemisesta ja maanpetoksesta. Suojelupoliisista oli tullut Presidentin poliisi 2000-luvun alussa ja se ilmeisesti kiinnostui Presidentti Halosen pyynnöstä Pekka Lehdosta?

Halonenhan oli itse Stasin entinen agentti ja maanpetturi ja suojelupoliisin tehtävä oli varmaankin tarkkailla mitä Lehto saa selville Dokumenttielokuvaansa tehdessään? Sekä varmaan puuttua asiaan, jos tulisikin jotain kautta ilmi että agenttina olemisen ja maanpetoksellisuuden jäljet johtavatkin Presidentin suuntaan. Joskus vuosia aikaisemmin, oli Stasin agenttien nimet julkaistu Espanjankielisillä sivuilla ja silloin kun Helsingin Sanomat oli vielä suosituin keskustelupalsta, oli siellä jossakin viestiketjussa ollut linkki näille Espanjankielisille sivuille. Minäkin olin käynyt uteliaisuudesta katsomassa keiden suomalaisten nimet sieltä löytyisivät ja löysin sieltä Tarja Halosen ja Paavo Lipposen nimet. Nimistä oli vain vokaalit muutettu ja esimerkiksi Halonen oli listoilla nimellä Turja Holonen.

Mielenkiintoista oli miten Suojelupoliisi joka on Sisäasiainministeriön alaisuudessa toimiva poliisi ja ministeriön tehtäviin kuuluu vastata juuri maan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Suojelupoliisin tehtäviin kuuluu myös vastavakoilu ja turvallisuustyö. Suojelupoliisin olisikin pitänyt laittaa Tarja Halosen toimet tutkittaviksi, sen sijaan että alkoi tarkkailemaan elokuvaohjaaja Pekka Lehtoa. Lehto kertoi myös miten nyt Anneli Auerista kertovan -Ulvilan murhamysteerin- Dokumenttielokuvan ensi-illan aikaan ja huumepoliisin toimia tutkiessaan, häntä pelottaa entistä enemmän. Hän tietää että jos viranomaiset saavat jostain päähänsä syyttää häntä itseään jostain, ei hänellä tulisi olemaan mitään mahdollisuutta puolustautua, ei mitään. Lehdon mielestä niin Alpo Rusin kuin Anneli Auerin tapauksissa oli kyse viranomaisten mielivallasta ja heidän kohteidensa täydellisestä mustamaalaamisesta.

Samoin myös tässä minun tapauksessani oli kyse viranomaisten mielivallasta. Yli vuosikymmenen kestänyt jatkuva seuraaminen, ihmis- ja perusoikeuksien jatkuva vieminen, ammatillinen syrjintä, työntekemisen estäminen ja kaikki kirjassa kerrotut asiat olivat vain viranomaisten mielivaltaa ja minun vuosikausien mustamaalaamista, julkista tehtävää hoitavien ja viranomaisten tahoilta. Samanlailla kuin Lehdon tapauksessa, niin minunkin tapauksessani oli kyse ilman muuta Presidentti Halosen aikaansaamasta poliisin tarkkailusta, kaikki merkit viittasivat siihen.

                                                                          * * * * *

Ajattelin myös panostaa tosissani siihen että demarit putoaisivat edelleen ensi kevään 2015 eduskuntavaaleissa, mutta sen kerkeäisi tekemään kevään aikana. Vaalithan olivat vasta Huhtikuun lopulla ja jos muutamaa kuukautta aikaisemmin alkaisi panostaa tähän, ajoitus olisi loistava, koska äänestyspäätöksethän tehdään useimmiten muutamia kuukausia ennen vaaleja ja parhaassa tapauksessa vasta vaalikopissa. Olisi todella nautinto pudottaa demarit pienpuolueeksi tai vaikka kokonaan pois puoluekartalta ajan kanssa. Tässäkään minulla ei ollut mitään epäilystä siitä, ettenkö kykenisi hyvillä kirjoituksillani vaikuttamaan asiaan suotuisasti, niin pahasti demarit olivat pettäneet äänestäjiään, ettei tarvinnut kuin muistuttaa heitä asioista.

                                                                        * * * * *

Marraskuun alussa tuli MOT ohjelma YLE:ltä ja siinä paneuduttiin tähän jo lähes vuoden vangittuna ja eristettynä olleeseen Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion juttuun. Tässä ohjelmassa kävi ilmi, että koko tynnyrihuumeliigan oli organisoinut pystyyn poliisin tietolähde. Joka oli ollut Hollannissa tilaamassa huumeet omien kontaktiensa kautta ja myös ollut vastaanottamassa huumeita Suomessa. Koko juttu oli mennyt mönkään Hollannin poliisin takia, joka oli huomannut liigan toiminnan ja piilottanut huumetynnyreihin seurantalaitteet, sekä ilmoittanut asiasta Suomen huumepoliisille.

Jotta Aarnion ja Helsingin huumepoliisin organisoiman huumeliigan toiminta ei sekoittuisi ja paljastuisi, oli poliisin ilmoitettava liigalle, ettei huumeita tällä kertaa saisi ottaa vastaan. Ja näin Aarnio ja hänen koko Helsingin huumepoliisin ryhmänsä jäivät tavallaan aihetodisteiden kanssa kiinni rysän päältä. Oli itse asiassa aivan käsittämätöntä ettei koko ryhmää oltu otettu kiinni, vain Aarnio yksin otettiin kiinni ja yritettiin laittaa vastuuseen. Koska onhan täysin selvää että takana oli ollut koko hänen ryhmänsä.

Tietolähde joka oli organisoinut koko huumeliigan, oli MOT:n tietojen mukaan ollut poliisin tietolähde noin kaksi vuosikymmentä. Koska lähde oli myös erään Suomen tunnetuimman ja vaarallisimman rikollisen veli, ja oli ollut mukana useissa vastaavissa huumeliigoissa näiden parin edellisen vuosikymmenen aikana, kun oli poliisin tietolähteenä ollut. Oli täysin selvää että poliisi oli itse organisoinut ja pyörittänyt useita huumeliigoja tietolähteidensä avulla, eihän tämä tynnyrihuumeliigan tietolähde suinkaan ainoa ollut. Myös Docventures ohjelmassa eräs entinen huumepomo kertoi miten hänellekin oltiin ehdotettu samanlaista kuviota. Hänen olisi kontaktiensa avulla laitettava pystyyn huumeliiga ja kun aika olisi kypsä, pitäisi liiga käräyttää. Huumepomo olisi itse päästetty täysin syytteittä ja hän olisi saanut pitää rahat jotka huumeiden tuonnilla ja myynnillä olisi ansainnut.

Kävi ilmi myös että liigassa oli toinenkin poliisin tietolähde, joka oli yhden maamme suurimman ja vaarallisimman rikollisliigan johtaja. On myös täysin selvää että jos rikollisliigan pomo on poliisin tietolähde, johtaa poliisi koko rikollisliigaa.

Näin poliisi oli vuosikymmeniä johtanut niin rikollisliigoja kuin itse organisoimiaan huumeliigoja ja käräyttänyt niitä aina sopivan ajan kuluttua. Samaan aikaan poliisi oli jatkuvasti vaatinut itselleen enemmän resursseja ja lisää oikeuksia, jotka olivatkin yhdet maailman parhaista. Aarniotahan oli 2000-luvulla epäilty useiden kilojen heroiinikaupoista ja silloin asiat oli jätetty tutkimatta, hänet oli päästetty kuin koira veräjästä. Mutta nyt hänet yritettiin saada vastuuseen edesottamuksistaan, joihin liittyi huomattavasti muitakin hämäryyksiä kuin pelkkä huumekaupan johtaminen. Aarniohan oli pitänyt määräysvaltaa seurantalaiteyhtiössä, josta poliisi tilasi laitteita itselleen. Rahat yhtiöön oli asianajajansa kautta laittanut tämä poliisin tietolähde, eräs suomen vaarallisimman rikollisliigan pomo siskonsa kautta ja tämän omistuksen valtaa Aarnio todellisuudessa käytti yhtiössä.

Maamme poliisi oli aivan järkyttävän rikollinen ja tokihan kaikkea ei paljastettu julkisuuteen, jottei poliisin uskottavuus olisi mennyt kokonaan. Eivätkä poliitikkomme tietenkään vaatineet perusteellista tutkintaa asioista, jossa koko Helsingin huumepoliisin tekemiset olisi tutkittu useampien vuosikymmenten ajalta. Vaikka poliisi oli organisaationa rikollinen, poliisi kuitenkin suojeli poliitikkojamme, näin poliisin rikollisuuteen ei uskallettu puuttua kunnolla. Näin myös symbioosi oli valmis, poliitikot suojelivat rikollista poliisiamme ja poliisit rikollisia poliitikkojamme.

Tämän kaltaisen poliisitoiminnan estämiseksi, demokraattisissa oikeusvaltioissa oltiin päädytty poliisien tietolähteiden rekisteröimiseen. Jottei poliisi pääsisi näiden tietolähteiden avulla rakentamaan rikollisliigoja ja käyttämään järjestelmää hyväkseen. Oltiinhan tätä meidänkin maassamme yritetty, mutta poliisi oli aina halunnut pitää tietolähteensä omana tietonaan ja nyt näki mihin se oli johtanut. Meidän maassamme poliisilla ei myöskään ollut ulkopuolista valvontaelintä, eli poliisi valvoi itse itseään. Toisin kuin demokraattisissa oikeusvaltioissa, joissa poliisilla oli ulkopuolinen valvontaelin. Näin poliisi oli voinut toimia laittomasti kymmeniä vuosia ja organisoida tietolähteidensä avuilla näitä huumeliigoja!

                                                                        * * * * *

Marraskuun puolella vainoamiseni oli kiihtynyt taas valtaviin mittasuhteisiin Suomi24 palstalla. Nyt toimintaa oli jatkettu yli seitsemän ja puoli vuotta ja oli tullut selväksi että kyseessä oli ainakin muutama vakituinen vainoaja ja joitakin satunnaisia häiriköitä, jotka beesasivat näitä muutamaa. Oli myös täysin selvää etteivät nämä henkilöt voineet olla täysin terveitä, vaan he ilmiselvästi olivat henkisesti sairaita, kateellisia ja katkeria raukkiksia, jotka tekivät toimiansa vuosikausia eri nimimerkkiensä suojasta. Ja valtio ei puuttunut heidän toimintaansa, koska Presidentti Halonen suojeli heitä.

Valtio ja entinen presidenttimme Tarja Halonen käyttivät siis apunaan henkisesti sairaita ihmisiä kostaakseen minulle kirjoitteluni ja kantaa ottamiseni mielipidepalstoilla. Maailmallahan tällaisista henkisesti sairaista vainoajista kärsivät monet kuuluisat taiteilijat ja näyttelijät, siellä näitä sairaita ihmisiä saatettiin pakkohoitoonkin valtion taholta. Demokraattisissa oikeusvaltioissa tällaisiin pitkäaikaisiin vainoamisiin puututaan, kun taas meidän maamme kaltaisissa valtioissa entinen Presidentti ja valtio käyttävät näitä henkisesti sairaita apunaan, kostonsa välikappaleina ja vaientaakseen huippulahjakkaita toisinajattelijoita. Halosen Presidenttiajan jälkeenhän oli tullut useista lähteistä esille, miten turhamainen kiukuttelija ja kostonhimoinen vallankäyttäjä hän olikaan! Tähän en voinut ajatella kuin myöntävästi, mutta että Presidentti käyttää henkisesti sairaita kostonsa välikappaleina, se oli jo jotain aivan ainutlaatuista!

                                                                         * * * * *

Vaalit olivat taas edessä ensi vuoden huhtikuussa, eli alle puolen vuoden päässä ja siksi minua haluttiinkin häiritä kaikin keinoin ja estää kirjoittelemiseni varteenotettavimmille palstoille, kuten Uuden Suomen keskustelupalstalle. Yritettiin saada minut keskittymään tähän Suomi24 palstan vainoamiseen ja siihen vastaamiseen. Olinhan aiheuttanut valtavat tappiot demareille kaksissa edellisissä vaaleissa, asiantuntevilla kirjoituksillani joissa otin demareiden munauksia esille. Demareiden tappiot olivat varmasti miljoonaluokkaa, vähentyneen kannatuksen ja puoluetukien menettämisen takia.

Olinkin usein miettinyt että mitäpä jos minun olisi annettu tehdä taidettani rauhassa, jos kouluaikaiset oikeuteni olisi palautettu heti paikalla kun pyysin niitä Ja jos minulle olisi annettu ammatillisen järjestäytymisen myötä samat mahdollisuudet ja edellytykset toimia ammatissani, kuin muillakin taidealan toimijoilla oli, niin olisin jo vuosikausia keskittynyt pelkästään taiteen tekemiseen ja uran luomiseen taiteilijana. Pidin tältä osin valtiotamme ja Presidentti Tarja Halosta äärimmäisen tyhmänä. Nyt olin aiheuttanut demareille valtavat tappiot ja jos tämä jostain kertoo, niin äärimmäisestä lyhytnäköisyydestä ja vallansokaisemasta tyhmyydestä. Saatikka mitä valtiomme oli tuhlannut rahaa seurantaani ja oikeuksieni saamisen estämiseen. Tähänkin oli varmasti kulunut miljoonia yhteensä, koska kysehän oli yli vuosikymmenen mittaisesta toiminnasta, johon oli osallistunut valtavat määrät poliiseja ja muita virkamiehiä!

                                                                            * * * * *

Marraskuun loppupuolella samana päivänä kun ensilumi satoi, huomasin taas poliisin käyneen kotonani tutkimassa paikkoja. Olin ollut uimassa Mäkelänrinteen uimahallissa ja kotiin tullessani huomasin kotonani käydyn. Tässä asiassa ei ollut myöskään mitään epäselvää, olin muutama päivä aikaisemmin ollut pyyhkimässä pölyjä ja jätin kaapiston päältä jossa televisio oli, pölyt pyyhkimättä koska en jaksanut pyyhkiä niitä, vaikka huomasin tasaisen pölykerroksen kaapiston päällä. Nyt kun saavuin uimasta kotiin, huomasin käden ja sormenjäljet kaapiston päällä. Ja koska en enää katsellut televisiota kuin vain silloin kun lapseni olivat kylässä, tiesin oitis että joku ulkopuolinen oli käynyt jäljet jättämässä. Samoin kaapisto oli siirtynyt, olin aina asettanut sen kulkemaan täsmälleen lattiassa olevan muovimaton parkettikuvion suuntaisesti ja nyt se oli hieman vinossa verrattuna kuvioon!

Viikko tämän jälkeen olin ollut Perussuomalaisten joulujuhlissa ja seuraavana päivänä tästä eräs ystäväni Kraft tuli käymään. Hän jäi muutamaksi tunniksi juttelemaan kanssani ja istuimme olohuoneessani. Yhtäkkiä silmiini pisti eräs asia. Kirjahyllyni joka koostui kuudesta osasta, neljästä alaosasta ja kahdesta yläosasta, siten että yläosat olivat kirjahyllyn laidoilla ja näin hyllyn keskiosa oli matalampi. Nyt sohvalla istuessani huomasin miten alahyllyjen väliin oli tullut usean millin rako
seinän puolelle, eli alakaapit olivat jotenkin menneet vinoon ja koska en itse ollut niitä siirrellyt, oli jonkun muun täytynyt tehdä se!

Nousin ylös ihmettelemään asiaa ja Kraft sanoi perkele, että sinä olet tarkka kaveri, tokihan hänkin tajusi etten ihmetellyt asiaa turhaan, vaan olin täysin varma että joku oli siirtänyt kirjahyllyni alaosia tai ainakin yhtä niistä. Ei painava hylly itsestään liiku ja kaikista huvittavinta oli että olin aikaisemminkin huomannut ainakin kaksi kertaa täysin saman asian vuosien varrella. Kirjahyllyäni oli liikuteltu aivan vastaavasti kuin nytkin!

Minullahan eivät olleet tavarat kotona täysin tiptop järjestyksessä, mutta jokaisessa huoneessa oli eräänlaisia kiintopisteitä, joiden avulla huomasin väkisinkin jos kotonani käytiin. Olohuoneessa esimerkiksi sohvalla istuessani määrätyssä paikassa, kulki olohuoneen pöydän reuna täsmälleen kirjahyllyn vaakatason hyllyn mukaisesti. Samanlaisia kiintopisteitä oli jokaisessa huoneessa vessasta lähtien ja siksi huomasin yksinasuvana helposti väkisinkin jos asunnossani käytiin, vaikka en edes tarkkaillut aktiivisesti asiaa!

                                                                           * * * * *

Syys- lokakuun vaihteessa lähikaupan omistajapariskunnan muija Niina alkoi taas katsella minua kieroon, minua ihmetytti tämä toiminta, koska tätä oli sattunut useita kertoja vuosien aikana. Totta kai nämä minua vastaan esitetyt syytteet Alfa-artissa oli levitetty Miljan ja kumppaneiden toimista kauppaan jo vuosia sitten, kuten olen tässä kirjassani kertonut. Mutta koska nämä myyjät olivat vaihtuneet, olin jatkanut kaupassa asiointia. Nyt kuitenkin sattui peräkkäin useita kertoja siten, että kun menin kauppaan ja Niina oli kassalla, niin tullessani kassalle hän yhtäkkiä poistui kassalta ja kassa vaihtui. Kun tätä samaa tapahtui useita kertoja, enkä taaskaan tiennyt mistä oli kyse, lopetin koko lähikaupassa käyntini. Ajattelin että perkele, minua tämä kauppiaspariskunta ei syrji ja kohtele miten sattuu. Jos kerran omistajan muija ei halua minua palvella, niin ei tarvitse, minä lopetan koko lähikaupassa käyntini!

Olin käynyt vuosikymmeniä samassa kaupassa ja koskaan en ollut joutunut vastaavan kohtelun kohteeksi, kuin nyt olin jo vuosikausia joutunut tämän kauppiaspariskunnan aikana. Eero ja Niina olivat mielestäni olleet omalla tavallaan ihan mukavia, mutta kaikista surkeimmat kauppiaat jotka koskaan olivat pyörittäneet tätä lähikauppaa, enkä suinkaan ollut ainoa sitä mieltä oleva. Monet tuntemani ihmiset olivat monista eri syistä lopettaneet lähikaupassa käynnin ja valinneet toisen kaupan asiakkuuden. Eikä tätä tarvinnut ihmetellä lainkaan.

Jotkut olivat nimenneet kaupan pitäjän -ahne Eeroksi- eikä nimitys ollut mitenkään väärä. Itsekin olin huomannut kun olin mennyt ostamaan vaikkapa jäätelön tai suklaapatukan, miten nyrpeinä niin Eero kuin Niinakin olivat olleet kun olivat istuneet kassalla tai joutuneet noin vähäpätöisen asian takia tulemaan kassalle palvelemaan asiakasta. Mutta kun ostit useilla kympeillä tavaraa, niin ilme oli aivan toinen ja silloin he mielellään jutustelivatkin asiakkaan kanssa! Mielestäni tämä oli todella ärsyttävä piirre kauppiaspariskunnassa ja että se pitikin näyttää niin selkeästi! Mutta nyt Syys-Lokakuun vaihteessa lopetin kokonaan kaupassa käynnin ja siirryin muiden kauppojen asiakkaaksi!

                                                                        * * * * *

Aloin käymään Gallerian Alepassa ja olin todella tyytyväinen alkuun, koska hinnat olivat paljon halvempia ja palvelu paljon parempaa. Kunnes eräänä iltana ollessani Alepan kassalla, oli perässäni kassalla Annen tytär. Tämä ”Efin Anne” joka oli käynyt meillä Kartsan asioilla hakemassa jonkun kerran minulta pullon viinaa. Tämän jälkeen kaikki muuttui tässäkin kaupassa ja huomasin miten nämä minusta tehdyt syytteet levisivät tässäkin kaupassa. Ja se että kyseessä olivat Annen tytön levittämät jutut minusta alkoi vituttamaan yli kaiken. Siis jumalauta, tyttö jolla oli lapsi jonkun prosenttijengiin kuuluvan kanssa ja joka seurusteli tällä hetkellä jonkun mustalaisen kanssa, levitteli minusta paskapuheita, joihin en ollut edes saanut mitenkään vastata! Tämä esimerkki oli loistava siitä, miten asiaan osallistuivat eniten juuri ne, joilla itselläänkään eivät asiat olleet kunnossa.

Alepassa oli myymässä vaalea nuori tyttö, joka oli ollut kassalla silloin kun Annen tyttö oli ollut perässäni kassajonossa. Huomasin miten tämä tyttö aina alkoi tuijottamaan minua kaupassa käydessäni, tälle Annen tyttö oli siis levittänyt paskapuheensa. Minua alkoi vituttamaan ja joulukuun alussa olin kassalla jossa istui toinen nuori tyttö, joka oli aina palvellut minua hyvin ja tiesin etteivät syytteet olleet levinneet vielä hänelle. No nyt tämä vaalea tyttö oli laittamassa hyllyyn banaaneja aivan kassan lähellä ja katseli taas minua todella tarkasti. No seuraavana päivänä huomasin miten tämä kassalla olevakin tyttö tiesi aivan varmasti nämä minua vastaan esitetyt syytteet ja minua alkoi taas vituttamaan.

Samoin tässä Galleriassa pyörivä vartija seurasi minua ja kyttäsi minua aina kun kävin Alepassa tai kauppakeskuksessa muilla asioilla. Yhtenä päivänä vartija tuli Apteekkiinkin kyttäämään, kun hain sydän- ja särkylääkkeitä. Ja vieläpä aivan selvästi, siten että varmasti huomasin hänen kyttäävän juuri minua. Olin tullut perätiskiltä josta lääkkeet haetaan ja kävelin ovella olevalle kassalle päin, kun vartija tuli Apteekkiin sisään ja nähdessään minut hän käveli tahallaan lääkehyllyjen samalle puolelle minua vastaan. Yrittäen selvästi katsella kädessäni olevaan muovipussiin mitä olin ostamassa, vaikka olisi voinut aivan hyvin kävellä hyllyjen toiselta puolelta, joka olisi ollut normaali reittikin hänelle. Ja saman tien kun olin maksanut ostokseni, hän käveli perääni Gallerian käytävälle kyttäämään mihin menin!

                                                                         * * * * *

Joulukuussa minulla oli työvoimatoimiston Fysiatrin aika ja juttelimme kaikenlaisista yhteiskunnallisista asioista hyvin pitkään. Lähtiessäni hän kysyi, olenko opiskellut yhteiskunnallisia asioita jossain, koska tiedän niin paljon niistä. Sanoin olevani itseoppinut niissäkin asioissa ja hän ihmetteli asiaa kovasti, piti tietojani niin laajoina. Kerroin hänelle että olen yleisestikin aina ollut sellainen, etten ole viihtynyt opiskelemassa, vaan jos jotain olen halunnut oppia, olen hankkinut tietoni ja taitoni omin toimin. Jo kouluaikana en viihtynyt koulussa, vaan lintsasin kaikki ylemmät luokat järjestelmällisesti. 

Kerroin myös miten olin ollut joitakin vuosia sitten, tuntemieni kaksosveljesten Jukin ja Pekin 50-vuotispäivillä ja tavannut erään Kallen, jonka kanssa olin ollut samalla luokalla kouluaikana. Näemme Kallen kanssa yleensä noin kahden-viiden vuoden välein ja Kalle sanoi minulle juhlissa, että näemme nykyään yhtä usein kuin kouluaikanakin! Olin alkanut nauramaan Kallen jutulle ja samoin Fysiatri repesi nauramaan minun jutulleni! Tästä samasta asiasta olimme joskus jutelleet Jönnin kanssa ja olin silloin tullut tulokseen, että oli äärettömän hyvä, että lintsasin kaikki yläluokat koulusta, koska näin olin oppinut ajattelemaan omilla aivoillani ja jäänyt vaille juuri pahimpia aivopesuluokkia, joilla valtion tunnustuksellista totuutta ja viranomaisiin alistuneisuutta yritettiin istuttaa mieliin!

Koska olin ollut noin vuoden päihteittä, siis polttamatta kannabista, hän teki minulle lähetteen Neuropsykologisiin tutkimuksiin, jossa selvitettäisiin työkykyäni. Nämä testit edellyttivät ainakin kolmen kuukauden päihteettömyyttä, jotta ne voitaisiin tehdä. Minua asia mietitytti, koska jalkasärkyjeni takia jouduin ottamaan Panacod särkylääkkeitä iltaisin, jotta saisin nukuttua, olin joutunut jo usean kuukauden ajan. Sydänkohtaukseni jälkeen jalkojani oli särkenyt jo muutamien tuntien seisominen tai jo lyhytkin käveleminen, minulla joka olin aikaisemmin tehnyt seisomatyötä aamusta iltaan. Panacod oli kodeiinipohjainen särkylääke ja kodeiinihan muuttuu elimistössä morfiiniksi. Eli kannabiksen käytön takia näitä Neuropsykologisia testejä ei oltu voitu tehdä, mutta morfiininkäyttö ei estänyt testien tekemistä. Ajattelin että voi hitto tätä meidän valtiotamme ja sen sääntöjä, ei paljon enää naurettavammaksi olisi voinut muuttua. Koska onhan morfiini nyt paljon vahvempi huumaava aine kuin kannabis, mutta ilmeisesti sen huumaavan vaikutuksen estää se, että se on lääkärin määräämä reseptilääke ja siten sallittujen aineiden joukossa!?

Ihmettelin asiaa Neuropsykologille joka testit teki ja hänestä paistoi, ettei hän halunnut ottaa asiaan kantaa, vaan halusi vaieta asian kokonaan. Nämä itse testit ne vasta leikkimistä olivat, psykologi kertoili tarinoita ja sanapareja, joita jouduin toistamaan. Jouduin tekemään piirustuksia ja kokoamaan palikoista mallina olevia kuvioita, sekä muuta lastenleikkeihin verrattavia asioita. Testien perusteellahan minun työkyvyssäni ei ollut mitään vikaa, tosin tiesinhän minä tämän itsekin. Vikahan oli siinä ettei työttömänä saanut tehdä mitään itseään kehittävää tai järkevää!



                                                                 Vuosi 2015


Alkuvuodesta loppiaisen jälkeen alkoi taas ihottumavoidekirjoitukseni jakajien valtava kasvu. Muutamissa viikossa sitä jaettiin toistakymmentätuhatta ja jakajien määrä nousi yli 50 000:n. Samaan aikaa kotisivuillani kävi ennätysmäärä kävijöitä, edellisen 2014 vuoden elokuusta lähtien kävijämäärät olivat nousseet kiihtyvällä tahdilla joka kuukausi. Määrä oli yli kolminkertaistunut muutamien kuukausien aikana. Ihottumavoidekirjoitukseni englanninkielistä versiota oli luettu 60:ssä eri maassa ja maalausvideoitani katsottu toisella Youtube tilillä 70:ssä eri maassa ja toisella tilillä 87:ssä eri maassa. Tähän kun lisäsi lukuisilla niin kotimaisilla kuin ulkomaisillakin taidepalstoilla, oli kävijöitä jo aikamoisesti!


                                                                     * * * * *


Tammikuun alkupuolella tämä Alepassa töissä oleva nuori tyttö oli värjännyt hiuksensa ruskeiksi ja yhtäkkiä lopettanut kyttäämisensä. Ihmettelin mitä ihmettä oli tapahtunut ja varmistin asian moneen kertaan, hän todellakin oli lopettanut kyttäämisensä, vaikka oli jo aikaisemmin selvästi levittänytkin kuulemiaan juttuja minusta, toiselle nuorelle kassatytölle. Joka myös oli muutaman kerran katsellut minua erittäin kieroon. Mutta nyt kaikki oli muuttunut, tämän entisen blondin kohdalla. Samoin Gallerian vartija suorastaan juoksi minua karkuun, aina nähdessään minut ja minua nauratti asia. Mietinkin olivatko poliisit jotka kirjani kirjoittamista kovin tarkkaan seurasivat, käyneet sanomassa jotain heille? Itse asiassa paljon muuta mahdollisuutta ei ollut edes olemassa ja tämä taas kertoi jatkuvasta seurannasta edelleen. Eli myös kirjani kirjoittamista seurattiin todella tiiviisti.

                                                                        * * * * *

Suomi24 kuvataidepalstalla oli vainoamiseni alkanut vähetä, enää sitä ei vuodenvaihteen jälkeen oltu tehty päivittäin useita kertoja, kuten vuosikausia aikaisemmin. Jo joulukuun puolella oli ollut joitakin päiviä aina välillä taukoja vainoamisessa, kunnes se oli jatkunut taas normaalisti. Koska olin lähettänyt kirjani Taidemaalariliittoon ja Taidelehden päätoimittajalle, niin totta kai virallisen kentän taiteilijat osasivat lopettaa vainoamisensa ajoissa, koska tiesivät että tulen lähettämään kirjani kaikille kansanedustajille vaalien jälkeen. Pelkäsivät varmaan, että asiasta aloitettaisiin perusteellinen tutkinta ja jos virallisen taidekentän taiteilijat narahtaisivat vuosikausien nimettömästä vainoamisestani, niin olisihan se aikamoinen juttu.

                                                                         * * * * *

Tammikuun puolenvälin jälkeen jouduin taas pitkästä aikaa oikein tahallisen poliisin tekemän psyykkauksen kohteeksi. Olin ollut perjantai-iltana Jönnillä kylässä ja lähdin sieltä noin yhdentoista aikaan illalla kotiin. Olin ajamassa Torpparinmäen kohdalta Tuusulantielle, kun huomasin liikenne ympyrässä miten poliisiauto oli tulossa Vanhan Tuusulantien suunnasta todella hiljaa ajaen, aivan kuin odottaen jotakin. Samantien minulla soi varoitusvalot päässäni, eivätkä aivan turhaan soineetkaan, jokin poliisiauton käyttäytymisessä oli heti kiinnittänyt huomioni.

Poliisit ajoivat edelläni Tuusulantielle ja mentäessä tielle, joutuu ajamaan ensin kaistaa joka kääntyy Kehä Ykköselle. Vaihtaessani kaistaa Tuusulantiellä Oulunkylän suuntaan, vaihtoi edessäni ajava poliisiauto samantien myös kaistaa. Ajettuani Kehä Ykkösen liittymän ohi, vaihdoin taas kaistaa Oulunkylän liittymään menevälle kaistalle ja edelläni ajava poliisiauto vaihtoi välittömästi taas kaistaa edelläni ajaen. Nyt kun Oulunkylään olisi pitänyt kääntyä oikealle, ajoi poliisiauto suoraan ja jatkoi Tuusulantielle uudelleen. Olivat siis ajaneet aivan kuten Bussit, kun ne ajavat liittymän pysäkin kautta.

Mietin jälkikäteen minkä takia olivat taas psyykanneet minua ja mielessäni oli ainakin yksi erittäin hyvä vaihtoehto. Olin samalla viikolla lähettänyt vielä hiukan kesken olevan kirjani YK:lle luettavaksi, se saattoi olla yksi syy. Tarja Halonenhan oli hakemassa jotain virkaa YK:sta ja oli aivan hyvin voinut laittaa poliisit psyykkaamaan minua sen takia. Onhan tämä nyt aivan ainutlaatuinen juttu, maan entinen Presidentti suojelemassa murhayrityksen tekijöitä ja pitkäaikaista vainoamista viranomaisten ja poliisin tahoilta.

Tämän tapahtuman jälkeen mietin taas miten totalitarisen valvonnan alaisena sitä nykyään olikaan, poliisit olivat tienneet hyvin tarkkaan koska lähdin Jönniltä ja osanneet ajoittaa tulonsa Torpparinmäen risteykseen, täysin samaan aikaan minun kanssani. Nykytekniikka oli aivan sairasta ja poliisit käyttivät sitä surutta täysin väärin. Siis todella törkeätä vallan ja tekniikan väärinkäyttöä. Tällaisesta tekniikasta monet tietokirjailijat olivat varoittaneet vuosikymmeniä ja nyt se oli täysin valmiina. Enää ei puuttunut kuin se että uusi Hitler tulisi valtaan ja nämä poliiseissa olevat pikkuhitlerit tekisivät mitä tahansa hänen käskystään ja jopa ilmankin! Vielä ei poltettu kirjoja, mutta olen aivan varma että kohta poltetaan kirjoja ja sen jälkeen poltetaan ihmisiä, siihen suuntaan olemme kovaa vauhtia menemässä!

                                                                         * * * * *

Olin siis tosiaankin lähettänyt sähköpostin kautta hiukan keskeneräisen kirjani YK:lle, koska ajattelin nyt käydä läpi kaikki instanssit mitä mahdollista, oikeuksieni haun suhteen. Olinhan jo yrittänyt saada oikeuteni palautettua lähes kaikilta tahoilta, YK ja kansanedustajat olivat vielä jäljellä, joten pitihän sitä yrittää niitäkin kautta ja samalla tutkia yhteiskuntaamme ja myös maailmanlaajuisia ihmisoikeusjärjestöjä kuten Amnestyä ja YK:ta ja katsoa mitä he asioista tuumaisivat. No Amnestyhän oli ollut todellinen pettymys, siellä vain haluttiin ilmeisesti kerätä rahaa ja näytellä olevan ihmisoikeuksien asialla. Olihan näitä huijarijärjestöjä maailmalla olemassa kaikenlaisia!

Oikein innolla odottelin vaalien jälkeistä aikaa ja kirjani lähettämistä kaikille kansanedustajille. Saisinko oikeuteni palautettua täysimääräisinä heidän kauttaan, vai jättäisivätkö hekin puuttumatta asioihin aivan kylmästi? Kokeilu oli äärimmäisen mielenkiintoinen!

                                                                       * * * * *

Viikonloppuna eräs Uuden suomen blogisti Ari A teki Uuden Suomen Vapaavuoroon kuvataidetta koskevan blogikirjoituksen ja nosti minut esille blogissaan taiteilijana, joka kirjoitteli virallisen taidemaailman epäkohdista. Samalla hän mainosti blogissaan minun Youtube videoitani ja sanoi minun ansaitsevan virallisen taidemaailman arvostuksen ja että minua pitäisi alkaa nostamaan esille niin kotimaassa kuin ulkomaillakin taiteilijana! Tämä oli hieno tunnustus minulle Ari A:lta, olinhan useita kertoja linkitellyt niin teoksiani kuin videoitanikin palstalla blogistien nähtäviksi ja saanut niistä erittäin hyvää palautetta!

Nyt otin esille nämä Alfa-artin jutut ja kerroin lyhyesti miksi minua syrjittiin virallisen taidemaailman puolelta. Kerroin miten minut oli huijattu kouluun ja miten minua oli yritetty opettajien ja heille ennestään tuttujen oppilaiden toimista savustaa ulos koulusta, koska tiesivät että kun paljastuu että koulu onkin huijaus, niin nostan metelin. Kerroin myös että kun tein kaikki viralliset valitukset Alfa-artista, oli siinä syy syrjintääni ja ihmisoikeuksieni polkemiseen. Otin esille myös Presidentti Halosen toimet asiassa! Kovinkaan perusteellisesti ei blogikirjoitukseen vastaamisella voinut asioita selvittää. Mutta Alsio vastasi että ei ole ihme että maassamme tapahtuu tällaisia joukkomurhia, eli joku pimahtaa ja laittaa syyllisiä ja usein myös ulkopuolisia hautausmaalle pinoon ja sitten kauhistellaan porukalla tapahtunutta! Juuri näin ja ajatella, Ari A tiesi vain murto-osan tapahtuneista tosiasioista ja silti päätyi tapahtumaketjuun, joka olisi voinut aivan hyvin olla mahdollinen ja jopa todennäköinen tapahtumien valossa!

Olihan näitä kiusaamisten takia sattuneita ampumistapauksia sattunut maassamme jo useampia. Marraskuussa 2007 Jokelassa jossa kuoli yhdeksän henkilöä, tekijä mukaanluettuna, ja Syyskuussa 2008 Kauhajoella, jossa kuoli yksitoista henkilöä tekijä mukaanluettuna. Molemmissa tapauksissa, tekijä oli joutunut pitkäaikaisen kiusaamisen kohteeksi. Ja tällaisiin asioihin mahdollisesti johtavaa kiusaamistoimintaa suojelivat niin Presidentti kuin poliisitkin maassamme, tämä jos mikä oli täysin anteeksiantamatonta! Se mikä tässä asiassa oli täysin sairasta, oli se että Presidenttimme Tarja Halonen oli lähettänyt Jokelassa kuolleiden sukulaisille surunvalittelunsa. Siis sama henkilö joka oli itse suojelemassa kiusaajia, oli samaan aikaan lähettämässä surunvalittelujaan kiusaamisen takia ammuskelun uhreiksi joutuneiden sukulaisille. Voi tätä kaksinaamaisuuden ja kaksinaismoralismin määrää!

                                                                         * * * * *
Tammikuun loppupuolella olin taas kirjoittamassa kirjaa ja olin jättänyt tahallaan poliisin seurannan viimeisiksi kirjoituksiksi, koska kirjani kirjoittamista seurattiin niin tarkkaan tietokoneeni kautta, jonka kyllä huomasi. Kirjoittaessani Elisan poliisien soittamisista 2008 Peksillä käyntini yhteydessä, meni tietokoneeni yhtäkkiä jumiin, enkä saanut noin varttiin yhtään sivua auki kirjastani, jatkaakseni sen kirjoittamista. Uskoisin että minua yritettiin psyykata ja pelotella tällä lailla poliisin toimista. Tällä tavalla yritettiin estää jatkamasta poliisin seurannasta kirjoittamista! Sama oli käynyt kun olin kirjoittanut Hannun ja Petrin harjakaisista, jossa poliisi seurasi minua kolmen henkilön voimin, sekä joitakin muitakin kertoja, kun kirjoitin poliisin seurannasta.

Samana päivänä huomasin Iltalehdessä uutisen uusista salaisista pakkokeinoista. Poliisille annettiin lupa käyttää seitsemää uutta pakkokeinoa. Oikeusministeriön mukaan, tiettyjen vakavien rikosten torjuntaan vain, jos niillä voidaan olevan erittäin tärkeä merkitys rikosten selvittämiselle.

Kohta 2. Henkilön tekninen seuranta.

Teknistä seurantaa harjoitetaan käytännössä jonkinlaisen seurantalaitteen avulla. Laite voidaan sijoittaa esimerkiksi henkilön vaatteisiin tai autoon.


Eli nyt valtiolla ja poliisilla oli niin pienet laitteet että tällaista seurantaa kuin minua kohtaan oli tehty yli kymmenen vuotta, voitiin tehdä laitteilla jotka voitiin asentaa jopa vaatteisiinkin. Oli myös täysin selvää että poliisi tulisi käyttämään tällaisia laitteita samanlaisissa tapauksissa, kuin minun tapaukseni. Eli tapauksissa joissa ihminen on joutunut valtion suojeluksessa olevan henkilön murhayrityksen kohteeksi ja hakee oikeutta, vaatii tiukasti asioiden rehellistä tutkimista, eikä suostu antamaan periksi.


Nyt minulle valkeni myös tämä 2013 tapahtunut Jounin skootterilla kokeilemani juttu ja miten poliisi oli sen jälkeen käynyt kotonani taas tekemässä salaisia kotietsintöjään ja tutkimassa eteisen vaatenaulakon. Sen sijaan että heillä olisi ollut vaaterekisteri, kuten olin aikaisemmin arvellut, he olivatkin käyneet asentamassa juuri tällaisen vaateseurantalaitteen uuteen takkiini. Olin itse asiassa jutusta aivan varma! Miksi he muuten olisivat tulleet taas 2013 tekemään salaisen kotietsintänsä, kuin uuden takkini takia, jotta saisivat asennettua siihen tällaisen pienen seurantalaitteen?! Tämä myös kertoi miten poliisi käytti täysin häikäilemättömästi näitä valtaoikeuksiaan täysin väärin ja kenenkään valvomatta poliisin tekemisiä! Samoin se kertoi, että poliisi oli jo ennen näiden valtuuksien saamisia, testannut laitteita taas minuun kohdistetulla valvonnalla.

                                                                          * * * * *

Galleriassa sattui hauskoja juttuja. Vartija joka oli ensin kytännyt minua useita kuukausia ja sen jälkeen kun olin hänestä kirjoittanut tähän kirjaani tietokoneellani, olikin lähes juossut karkuun minua useita kertoja minut nähdessään. Noin viikko siitä kun olin kirjoittanut kirjaani tämän karkuun juoksemisen, tuli tämä samainen vartija suoraan esittäytymään minulle. Ja vieläpä useita kertoja, aivan tahallaan näyttäytymään selkeästi minulle, asiasta ei voinut erehtyä, koska vartija tarkasti että huomasin hänet katsomalla minua suoraan silmiin ja sitten poistui.

Tämä kertoi mistä suunnasta vartijaa ohjailtiin, poliisin suunnasta joka seurasi tarkkaan kirjani kirjoittamista. Tämä oli suorastaan sairasta, poliisi seuraa kirjani kirjoittamista, kun kirjoitan sitä tietokoneellani ja leikkii tällaista kuurupiiloa antamalla Gallerian vartijalle ja tälle myyjälle ohjausta miten toimia minun suhteen.

                                                                        * * * * *

Helmikuun alussa nousi valtava häly tästä teossarjasta -Vapaan demokratian puolesta- johon kuului kolme teosta Li, Dan ja Paavo. Nämä oli nimetty vasemmistopoliitikkojen Li Andersonin, Dan Koivulaakson ja Paavo Arhinmäen mukaan, koska vasemmistoanarkistit olivat rikkoneet Perussuomalaisten vaalitoimiston ikkunat, jonka lasit olivat osa teoksia ja kehuneet asialla Takku.net sivustolla. Teokset olivat Iltalehdessä isosti esillä ja netissä niistä oli juttuja monilla palstoilla. 

Sattumalta katselin omaa nimeä hakusanana käyttäen googlen hakutuloksia, huomasin että maamme tunnetuin Taidekriitikko Otso Kantokorpi, oli tehnyt jo edellisenä syksynä minusta jutun omaan blogiinsa. Tässä jutussaan Kantokorpi kertoi miten Suomi24 kuvataidepalstalla oli jo vuosia kirjoitellut omituisen katkera taiteilija nimeltään Markku Laitinen.

Laitoin muutaman nasevan vastineen Kantokorvelle, jossa otin rajusti kantaa hänen selkäänpuukotukseensa ja mustamaalaamiseensa minua kohtaan, Kantokorpi poisti vastineeni koska laitoin niillä tämän Taidekriitikon hiljaiseksi. Kävi aivan samalla tavalla kuin vuosia aikaisemmin Taidelehden keskustelupalstalla, josta oli myös vastineeni Kantokorvelle poistettu. Jotka tosin oli palautettu sen aikaisen Päätoimittajan toimesta, kun olin hänelle soittanut. Mutta kun Pessi Rautio oli tullut päätoimittajaksi Taidelehteen, oli Kantokorven oma viesti palstalle poistettu ja minun vastineeni oli jätetty, näin pyrittiin antamaan asioista aivan väärä kuva.

Kun Kantokorpi oli omasta blogistaan poistanut vastineeni, kirjoitin uuden ja haukuin häntä siitä, ettei hän kestänyt vapaata ja avointa keskustelua. Kirjoitin, että jos hän on niin rohkea että uskaltaa mustamaalata ja selkään puukottaa minua julkisesti blogissaan, niin kyllä hänellä pitäisi olla kanttia antaa myös vastineidenikin olla esillä. Nyt Kantokorpi poisti koko minua koskevan blogitekstin. Tosin hänen minua koskeva mustamaalauskirjoituksensa oli ollut edellisestä syksystä lähtien esillä tietämättäni ja vahinko oli jo tapahtunut. Mutta tällaista peliä pelattiin minua vastaan taidealalla, taidekentän virallisten toimijoiden tahoilta. Mustamaalattiin kaikin keinoin, jopa maan tunnetuimman taidekriitikon taholta.

                                                                         * * * * *

Kantokorven kanssa sattui toinenkin hauska tapahtuma, olin huomannut samalla kun selailin hänen blogiaan, jutun jossa hän otti esille miten Olavi Pajulahden 80-luvun teoksille ei löytynyt jälkimarkkinoita. Kun huutokauppoihin niitä tuli myyntiin, ne jäivät myymättä. Joko niistä ei tehty tarjouksia lainkaan, tai ne olivat niin alhaisia, ettei asiakas halunnut niitä myydä, tavoitehinta jäi liian kauaksi. Samaan aikaan huomasin miten televisiossakin esiintyneestä huutokauppakeisarista kertovassa lehtiartikkelissa, oli juttu että Juhani Palmun saman ajan teosten hinta oli nousussa ja ne menivät saman tien kaupaksi hyvällä hinnalla, kun niitä tuli myyntiin.

Kirjoitin tästä vastineen Otso Kantokorven blogiin, joka koski tätä Olavi Pajulahden teosten myymättä jäämistä ja ihmettelin siinä miten samaan aikaan kaikkien taidepiirien vuosikymmeniä hyljeksimän ja halveksiman Palmun saman ajan teosten hinnat olivat kovassa nousussa? Pajulahti oli vuosikymmeniä saanut kaikki taiteen viralliset tuet ja apurahat, jopa yhtäjaksoisen 15-vuoden valtion vuosiapurahan. Ihmettelin miten on mahdollista että viralliset taidekentän toimijat, ovat olleet vuosikymmeniä niin metsässä arvostuksiensa kanssa? Kuvittelisi että kun on saanut vuosikymmeniä kaikki mahdolliset apurahat ja julkiset tuet, niin ihmiset oikein kilpailisivat hänen teoksistaan. Olihan niitä ostettu vuosikymmenien aikana myös kaikkiin mahdollisiin julkisiin museoihin, kokoelmiin ja virastoihin, julkisella rahalla. No viestini ei kauan ollut esillä Kantokorven blogissa kun hän poisti sen.

                                                                       * * * * *

Helmikuussa päätin myös muuttaa taiteilijanimeni Markku Laitisesta, Markka Laitiseksi, tätä minulle oli ehdottanut Pasi T jo useita vuosia aikaisemmin. Sama kaveri joka oli ostanut -Kansallisteatteri Helsinki- ja -Suomen Pankki Helsinki- teokset. Hän oli vitsinä heittänyt jutun kerran Jönnillä kylässä ollessamme, oli sanonut sen viittaavan Nelimarkkaan ja myös eräisiin aiempiin tapahtumiin elämässäni, joista tässä en viitsi sen enempää kertoa. Olin kuitenkin itsekin ajatellut asiaa jo pitkään, koska Aukealla oli toinenkin Markku Laitinen ja Apu lehden entinen päätoimittaja oli ollut myös Markku Laitinen, näin ajattelin että Markka Laitinen olisi yksilöllisempi ja persoonallisempi taiteilijanimi. Näin muutin Uuteen Suomeen, Aukealle ja Youtubeen nimeni Markka Laitiseksi, samoin kuin joillekin muillekin palstoille joilla esiinnyin. Tosin ihan kaikkien palstojen käyttäjänimeä en voinut muuttaa, kuten esimerkiksi Suntuubin, jossa minulla oli kotisivut maalauksilleni. Tällä Markka Laitisen nimellä ajattelin julkaista tämän kirjanikin.

                                                                       * * * * *

Maaliskuun puolivälin jälkeen olin lähdössä Itikseen, jossa Jussi P oli töissä, olimme hänen töidensä jälkeen menossa syömään. Olin heittänyt jalassani olleet housut pyykkikoriin ja otin kaapista hyllyltä toiset housut ja aloin vetämään niitä jalkaan. Ihmetyksekseni housut eivät mahtuneetkaan jalkaan, ihmettelin asiaa hetken kunnes tajusin että kotonani oltiin taas käyty.

Olin lihonnut 20 kiloa sydänkohtauksen jälkeen, varmaan 37-vuoden tupakoinnin lopettamisen takia ja joutunut ostamaan uusia housuja, koska entiset eivät mahtuneet päälle. Tosiasiassa olin lihonnut 30 kiloa, mutta saanut jo 10 kiloa pois. Joka tapauksessa minulla oli housut kahdessa hyllyssä vaatekaapissani. Ylemmässä hyllyssä olivat kahdet beessinväriset reisitaskuhousut, jotka eivät olleet enää noin vuoteen mahtuneet jalkaani ja ne olivat olleet ylähyllyllä noin vuoden verran paikallaan. Alemmassa hyllyssä olivat uudemmat housut, joissa päällimmäisenä olisi pitänyt olla uudet beessinväriset reisitaskuhousut jotka olin ostanut Helmikuussa.

Mutta alahyllyllä olivatkin housut joita en ollut noin vuoteen käyttänyt, koska ne eivät olleet mahtuneet jalkaani ja tiesin että beessinväriset uudet ja vanhat reisitaskuhousut olivat vaihtaneet paikkaa. Uudet housut olivat ylähyllyllä ja vanhat alahyllyllä, näin tiesin etten ollut itse niitä siten laittanut. Joku oli käynyt kotonani tutkimassa vaatekaappiani ja erehtynyt laittamaan samanväriset mutta erikokoiset housut vääriin hyllyihin. Tämä oli erinomainen esimerkki siitä miten huomasin väkisinkin kun kotonani käytiin.

Aloinkin miettiä miksi vaatekaappini oli tutkittu, koska siellä ei ollut mitään ihmeellistä, vain paitoja ja housuja viikattuina hyllyille. Ainoa selitys jonka keksin, oli se, että kun poliisilla oli jo niin pienet seurantalaitteet, että niitä voitiin kätkeä vaatteisiinkin, niin näihin uusiin aivan äskettäin ostettuihin housuihin, oli varmaankin käyty asentamassa sellaiset seurantalaitteet. Joten poliisi ilmeisesti seurasi minua vieläkin, vain hieman ovelammin näillä uudenaikaisilla seurantalaitteilla. Minua joka olin vain hakenut tiukasti oikeuksiani ja joka kirjoittelin Uuden Suomen palstalle ja muuallekin nettiin poliisin, Presidentin, valtiomme virkamiesten ja poliitikkojemme rikollisuudesta. Tällaisesta viranomaisten vainoamisesta sai siis tässä maassa kärsiä erilaisia ajatuksia omaava mielipidekirjoittaja, joka kirjoittaa valtion virallista totuutta vastaan ja hakee omia oikeuksiaan.

Tässä Helsingin huumepoliisin Aarnion jutussa oli huumejutun lisäksi näiden seurantalaitteiden hankkimiseen ja käyttämiseen liittyvä rikoshaara. Nyt oli tullut esille miten seurantalaiteyhtiön johtajan mukaan, poliisin seurantalaitteiden käyttäminen oli täysin villiä 2000-luvulla. Kukaan ei kontrolloinut niiden käyttämistä ja tämän johtajan mukaan, poliisit olivat asentaneet niitä jopa vaimojensa autoihin. Näin taisi olla vieläkin, näitä entistä pienempiä seurantalaitteita asennettiin jopa erilailla ajattelevien mielipidekirjoittajien vaatteisiin, eikä kukaan kontrolloinut niiden käyttöä.

                                                                        * * * * *

Maaliskuun loppupuolella minua oli pyydetty Helsingin Taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton järjestämään vaalipaneeliin yleisöksi. Jo ennen sitä olin liittynyt Helsingin Taiteilijaseuran Facebook ryhmään, jossa taidealan asioista keskusteltiin. Keskustelu liittyi useimmiten taiteilijoiden apurahoihin ja muihin julkisiin tukiin. Olin näillä sivustoilla jo ilmoittanut olevani kaikkia taiteilija-apurahoja ja muita julkisia tukia vastaan. Koska ne vääristävät kilpailua, lisäävät tarpeetonta byrokratiaa ja ovat johtaneet keinotteluun ja korruptioon, samalla kuin ne kohtelevat taiteilijoita erilailla. Olin saanut tyrmäävän vastaanoton mielipiteilleni virallisen taidemaailman taholta.

Vaalipaneelissa jouduimme ensin jokainen muutaman ehdokkaan kanssa saman pöydän ääreen ennalta annettujen numerointien perusteella. Minun pöytääni tuli sattumalta Otso Kantokorpi, joka oli vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas. Samoin kokoomuksen vaaliehdokas Wille Rydman tuli samaan pöytään. Otin heti esille mielipiteeni ja Otso Kantokorpi hikeentyi niin, että meinasi lähteä koko pöydästä pois. Wille Rydmanilla oli hyvin hauskaa, häntä tilanne ja mielipiteeni joihin Kantokorpi ei kyennyt mitenkään asianmukaisesti vastaamaan, naurattivat. Kun Kantokorpi oli lähdössä pöydästä sanoin hänelle, ettei tämä mikään uusi tilanne ole, niinhän sinä netissäkin poistat kaikki asialliset vastineeni blogistasi, koska et kykene avoimeen ja vapaaseen keskusteluun asiapohjalta.

Nyt Kantokorpi hikeentyi entistä enemmän ja väitti ettei hän ole poistanut ainuttakaan vastinettani blogistaan ja sanoin, höpö höpö, on minullakin Bloggerissa blogi, eikä sieltä voi kukaan muu vastineita poistaa kuin blogin ylläpitäjä. Kantokorpi hikeentyi entistä enemmän, tuli minua huomattavasti isompana miehenä ikään kuin uhittelemaan kasvotusten ja uhosi haluanko haastaa hänet. Aloin nauramaan ja sanoin ettei hänestä olisi minulle minkäänlaista vastusta, johan se on nähty moneen kertaan. Nyt Taiteilijaseuran Satu Kalliokuusi tuli väliimme ja hyvä ettei heittänyt minua ulos tilaisuudesta. Mutta koska kyse oli vain mielipide-eroista minun ja Kantokorven välillä, ei hän voinut sitä julkisessa tilaisuudessa tehdä. Varsinkin kun sanoin hänelle Suomi24:llä olleen jo etukäteen viesti, jossa sanottiin että minut heitetään tilaisuudesta ulos. Tilanteen rauhoittamiseksi lähdin käymään alakerran WC:ssä.

Tullessani takaisin Wille Rydman tuli kysymään nimeäni, koska olimme ilmeisesti niin paljon samaa mieltä taiteilijoiden tukiasioista. Jonka jälkeen jatkoimme hieman rauhallisemmin taiteilijoiden asioista juttelemista hetken verran, kunnes tilaisuuden tämä vaihe oli ohi ja panelistit siirtyivät kertomaan omia mielipiteitään taiteesta ja sen julkisesta tukemisesta. Kantokorpi otti esille miten hän tuntee minut, vaikka emme olleet koskaan aikaisemmin tavanneet. Hän kutsui minua -huippulahjakkaaksi- nimellä jolla kirjoitin Suomi24 palstalle ja saattoi hän olla yksi näistä vastakirjoittajistani ja vainoajistani, tai jos ei niin ainakin hän oli seurannut palstaa tiiviisti, koska tiesi nimimerkkini. Tämä oli loistava osoitus siitä, miten virallisen taidemaailman toimijat seurasivat tarkkaan Suomi24 kuvataidepalstaa.

Tämän jälkeen oli yleisön vuoro antaa oma mielipiteensä taiteen tukemiseen ja esittää kysymyksiä panelisteille. Saadessani puheenvuoron, esittäydyin ja kerroin olevani taidemaalarina kaikkia taiteen julkisia tukia vastaan. Sanoin että ne vääristävät kilpailun, kasvattavat turhaa byrokratiaa ja ovat johtaneet keinotteluun ja korruptioon, samalla kun ne kohtelevat taiteilijoita erilailla. Jatkoin miten taiteen julkinen tukeminen on loputon suo, joka vuosi taiteilijat kerjäävät lisää tukia, eikä tukeminen pääty koskaan. Sanoin että valtion tulisi tukea taidetta toisella tavalla, pudottaa taidemyynnin ALV nollaan ja antaa taiteen ostajille verovähennysoikeus, sekä järjestää taiteilijoille paikkoja missä he voisivat olla päivisin ja iltaisin esittelemässä ja myymässä teoksiaan ja niiden oheistuotteita. Valtion tulisi tukea taiteilijoiden omalla työllä pärjäämistä, sellaisilla tavoilla jotka kohtelisivat taiteilijoita tasa-arvoisesti ja yhdenvertaisesti.

Joillakin panelisteilla meni pasmat sekaisin, samoin kuin yleisönä olevilta taiteilijoiltakin. Otso Kantokorpi meinasi kysyä jotakin, mutta huomasin miten hän ei selvästikään uskaltanut avata suutaan, ilmeisesti nasevaa vastaustani peläten. Vihreiden Kirsikka Moring kysyi uhmakkaana, miten niin taiteilijat vaativat jatkuvasti entistä enemmän lisää tukia? Vastasin hänelle, että tietääkö hän yleensä tämän vaalipaneelin tarkoitusta? Jatkoin vastausta saamatta, että paneelihan oli järjestetty jotta taiteilijaeläkkeiden ja apurahojen määrää lisättäisiin, sekä muuta julkista tukea annettaisiin 45 miljoonaa euroa lisää. Nyt Moring meni hämilleen ja vaikeni täysin, osaamatta sanoa yhtään mitään. Tämä minun tapani laittaa vastaväittelijälle jauhot suuhun asiatiedoillani ja sananvalmiudellani, oli varmaan kulkenut taidealalla eteenpäin, eikä kukaan muu kuin asiasta tietämätön alkanut väittelemään kanssani.

Paneelin loputtua lähdimme joidenkin taiteilijoiden kanssa jatkoille Corona baariin ja istuimme siellä joitakin tunteja keskustellen taiteesta ja sen julkisesta tukemisesta. Taiteilijaseuran Puheenjohtaja Mika Vesalahti kuunteli ideoitani todella tarkkaan ja mietti selvästi sanojani. Monessa kohtaa hän oli myös samaa mieltä kanssani. Taiteilijat etsivät selvästi uusia tapoja rahoittaa toimintaansa, koska tiesivät valtion olevan kohta konkurssissa.

                                                                       * * * * *

Joitakin päiviä tämän jälkeen tein Uuteen Suomeen blogikirjoituksen ideastani oman taiteeni mahdollisesta apurahalla tukemisesta.

                                                          Taiteilija-apurahoista

Olen viime päivinä käynyt vilkasta keskustelua taiteilija-apurahoista ja taiteen julkisesta tukemisesta eri taidepalstoilla. 26.3.2015 olin jopa asiaa käsittelevässä Helsingin taiteilijaseuran ja Taidemaalariliiton järjestämässä vaalipaneelissa, jossa oli useita eri puolueiden vaaliehdokkaita mukana, sekä eri taiteilijajärjestöjen edustajia. Itse Taidemaalarina olen aina ollut taiteen julkisia tukia vastaan, koska ne mielestäni vääristävät kilpailua, lisäävät byrokratiaa ja ovat johtaneet keinotteluun ja korruptioon.

Mielestäni valtion tulisi tukea taidetta aivan toisella tavalla. Esimerkiksi siten että taiteen ALV laskettaisiin nollaan ja valtio edesauttaisi taiteilijoita pärjäämään omalla työllään, vaikkapa niin että taiteilijoilla olisi joku paikka mihin he voisivat kokoontua päivisin ja iltaisin myymään teoksiaan ja niiden oheistuotteita. Samalla taiteilijat voisivat olla ensimmäinen ryhmä jolle valtio mahdollistaisi perustulon, jotta työtönkin taiteilija voisi olla hyödyksi yhteiskunnalle ilman jatkuvaa viranomaisten kyttäämistä ja pelkäämistä perusturvan menettämisestä.

Mutta olen virallisen taidekentän toimijoiden puolelta kohdannut valtavaa vastarintaa ehdotuksiani vastaan, koska he eivät halua luopua apurahoistaan ja muista julkisista tuista, niinpä ajattelin itsekin hakea itselleni tällaista apurahaa omalle erinomaiselle ja ennennäkemättömälle taiteen apurahaidealle. Mielelläni myös kuulisin lukijoiden mielipiteitä apurahaideastani, jonka uskoisin suuresta satsauksesta huolimatta tuottavan valtiolle ennennäkemättömän julkisuuden ja tuottavuuden ajan myötä.
Minulla on näitä maapalloon liittyviä ideateoksia.

Laitoin mukaann linkit maapalloteoksiini, -Elämä saapuu planeetta maahan-, -Lain vaaka-, Kaiken jälkeen-, -Maapallo kynttilä-, -Sokka irti-, -Maapallo omena-, -Maapallo liipasimella-, Hajoava pallomme- ja -Jalkapallo maapalloon-.

Näin mietin seuraavanlaista asiaa. Kun minulla nyt sattuisi olemaan näitä vastaavia maapalloideoita valmiina tekemistä vaille, ajattelin hakea valtiolta apurahaa niiden tekemiseen. Jotta voisin maalata teokset oikeasta perspektiivistä katsoen, olisi minun päästävä maalaamaan ne jollekin avaruusasemalle. Eihän puolen vuoden matka sinne maksaisi varmaan kuin jonkun satamiljoonaa koulutuksineen päivineen. Mitätön pikkuraha siitä julkisuudesta ja maineesta jonka valtiomme saisi projektista.

Samalla voisin lahjoittaa teokset valtiolle aivan uuteen maapallotaidemuseoon, jonka rakentaminen pitäisi tietenkin aloittaa hetipaikalla. Jotta se olisi valmiina kun saavun avaruusasemalta valmiiden teosten kanssa. Museo pitäisi tietenkin nimetä minun mukaani, vaikka -Maapallo Markun Taidemuseoksi- tai -Markun Maapallotaiteen Museoksi-, enkä minä haluaisi ideani ja nimeni käytöstä museon yhteydessä kuin muutaman miljoonan lisenssimaksun vuodessa.

Samalla museo voisi tietenkin myydä teoksieni kuvilla varustettuja t-paitoja, postikortteja, vedoksia, teemukeja, käsilaukkuja ja muita vastaavia tuotteita. Enkä minä niistäkään tarvitsisi kuin 50%:n provision tekijänoikeuspalkkioina. Museo tulisi olla tietenkin maapallon muotoinen ja esimerkiksi maapallotaideteokseni -Kaiken jälkeen- sopisi hyvin museon malliksi, sehän kuvastaisi samalla maapalloamme siinä tilassa johon ihminen sen on jo melkein saanut.




Olen aivan varma että turistivirta Museoon olisi katkeamaton ja sitä tultaisi ihmettelemään maailman joka kolkasta, ja aikaa myöten sen kulttiarvo olisi mittaamaton. Eli valtion kannattaisi ehdottomasti satsata minun kehittämääni taiteelliseen projektiin sen vaatima rahamäärä, koska se olisi ei vain taiteen kannalta katsottuna, vaan myös uuden bisnesidean muodossa ennennäkemätön ja takuuvarma.


Joten mitäpä mieltä lukijat olette ideasta, hyvin mielelläni kuulisin mielipiteitä juuri teiltä?

Linkitin blogitekstin Helsingin Taitelijaseuran Facebook sivuille jossa se nosti aikamoisen keskustelun aikaan, niin paljon, että koko viestiketju oli poistettu taiteilijaseuran sivuilta seuraavana aamuna. Eräs taiteilija Bambu Hellstedt oli kirjoitellut ketjuun asiattomia vastineita, varmaankin kateellisena hyvistä ideoistani ja siksi ketju kai poistettiin. Toki sain laittaa ketjun uudestaan ja ihmettelin miksi koko ketju piti poistaa, yhden häirikön takia, olisivat poistaneet vain hänen vastauksensa. Myös Uuden Suomen sivuilla blogini herätti keskustelua ja jotkut pitivät ideaa oikein loistavana.

                                                                       * * * * *

Jo vuosien ajan kaikki mitä puhuin kotonani jonkun kanssa joka oli käymässä kylässä, tai mitä puhuin yksinäni itsekseni kotonani, oli kuunneltu poliisien toimista. Olin varmistanut tämän useita kymmeniä kertoja, erilaisilla jutuilla joista en tässä viitsi mainita, koska tätä kirjani kirjoittamista seurataan todella tarkkaan ja en halua paljastaa näitä tekemiäni juttuja joilla olen asian saanut selville. Samoin olen varma että minua ei ole vain kuunneltu kotonani, vaan myös kuvattu ja tämäkin olettamus perustuu havaintoihini ja eräänlaisiin kokeiluihin, joista en niitäkään halua tässä yhteydessä ottaa esille, etten paljastaisi miten olen asiat selvittänyt, mutta ei kyse ole vaikeista jutuista. 

Tätä minun kuvaamistani kotonani on tehty havaintojeni mukaan loppuvuodesta 2007 lähtien, siitä alkaen kun Teijo teki kotiini remontin ja olin joutunut muuttamaan noin viikoksi pois kotoani. Siitä lähtien olen havaintojeni perusteella joutunut kuvatuksi kotonani ja kaikki mitä olen jutellut kotonani on mennyt viranomaisten korviin.

                                                                       * * * * *

Huhtikuun alkupuolella huomasin uutisen lehdissä jossa sanottiin miten poliisille kaavailtiin ulkopuolista valvontaelintä, joka koostuisi lakimiehistä ja poliitikoista. Valvonta keskittyisi nimenomaan poliisin käyttämiin pakkokeinoihin, eli juuri niihin asioihin, joita poliisi oli käyttänyt minua vastaan äärimmäisen laittomasti. Olin todella tyytyväinen luettuani jutun, koska olin kirjoittanut jo vuosikausia asiasta enemmän kuin olin nähnyt kenenkään kirjoittavan. Olin myös saanut erittäin paljon suosituksia juuri näille kirjoituksilleni.

Olin jo vuosia aikaisemmin 2007 vaalien jälkeen demareiden saadessa valtavan vaalitappion, huomannut miten vahva SANA onkaan ja nyt tämä vain konkretisoitui entistä enemmän. Hyvillä asianmukaisilla kirjoituksilla pystyi muuttamaan maailmaa ja vallitsevia olosuhteita. Ilmankos toimittajan ammatti oli yksi maailman vaarallisimmista ja ilmankos heitä murhattiin jatkuvasti useissa maissa.

Tein myös ahkerasti vaalityötä, muutamien viikkojen päästä olevien vaalien eteen ja olin huomannut miten kirjoitukseni rikollisista viranomaisista ja poliiseista, olivat herättäneet omankin puolueen poliisikansanedustajaehdokkaiden huomion, niin Tom Packalen kuin Mika Raatikainenkin katselivat aina minua hyvin kieroon. Huomasin myös miten he olivat aivan selvästi levittäneet juttujaan, joillekin muillekin kansanedustajaehdokkaille. Tosin oman paikallisyhdistykseni Länsi-Helsingin ehdokkaille, en ollut huomannut näiden juttujen levinneen.

Raatikainen oli päässyt istuvaksi kansanedustajaksi noin vuosi aikaisemmin, Halla-ahon siirtyessä Europarlamenttiin ja Raatikainen oli alussa ollut todella mukava minua kohtaan ja olimme jutelleet usein erinäisistä asioista, mutta nyt hän ei suostunut enää edes morjestamaan minua. Ja minä jumalauta olin yksi ahkerimmista henkilöistä, jotka tekivät duunia näiden hyväksi, olin pystyttämässä ja purkamassa vaalitelttoja ja jakamassa kuumaa mehua, ruokaa, lehtiä ja vaaliesitteitä. Herrat tulivat valmiiseen pöytään esiintymään ja keräämään huomiota, joka ei mitenkään olisi onnistunut ilman meitä perusduunareita. Tosin oli meitä perusduunareita muutamia minuakin ahkerampia.

Packalen oli Aarnion entinen työkaveri ja olin jollain nettipalstalla huomannut, miten jotkut esittivät hänen aikaisemmissa vaalirahoituksissaan olleen epäselvyyksiä, väittivät että hänen vaalikampanjansa olisi rahoitettu poliisin maahantuoduista huumeista saaduilla rahoilla. Packalenia oli vaikea arvostaa, koska hän oli aina heikompia kiusaamassa ja huonontamassa heidän asemiaan. Näidenkin vaalien alla hän oli ottanut yhteen kehitysvammaisten omaisten kanssa ja aikaisemmin hän oli ehdottanut että huono-osaisille, päihdeongelmaisille ja häiriköille voitaisiin järjestää omat asuinalueet Sipoon korpeen, jossa heitä olisi sosiaalitoimi ja poliisi vahtimassa. Packalen oli ehdottanut Sipooseen 8-neliön asuntoja, sanoi etteivät nämä hänen mainitsemansa ryhmät tarvitsisi sen isompia asuntoja. Ehdotushan oli lähes vankilanomaisten keskitysleirien perustamisesta. Siinä oli todellinen sankaripoliisi vailla vertaa. Packalen oli myös ollut ennen kansanedustajakauttaan operatiivinen johtaja poliisissa ja saattoi olla ollut johtamassa minunkin seurantaanikin? Sekin saattoi olla syy miksi hän oli ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien, antanut selvästi ymmärtää tietävänsä kuka olin ja katsellut minua todella kieroon.

Näiden Packalenin vähäosaisten kiusaamisyritysten takia, oli Timo L lähtenyt Perussuomalaisista kokonaan pois, eronnut niin puolueesta kuin paikallisyhdistyksestämme. Koska hän teki töitä päihdeongelmaisten parissa, eikä voinut sietää Packalenin mielipiteitä. Myös hänen poikansa oli eronnut samaan aikaan Perussuomalaisista nuorista. Olin itse tuntenut Timon jo nuoruudesta ja hän oli se, kenen takia olin liittynyt juuri Pitäjänmäen Perussuomalaisiin Helsingin alueen paikallisyhdistyksistä. Hän oli myös avaintekijä siinä, että yhdistys muutti nimensä Länsi-Helsingin Perussuomalaisiksi ja että yhdistyksestä tuli toimiva. Minua harmitti, koska Timo oli ollut yksi yhdistyksen avainhenkilöistä ja tehnyt ahkerasti töitä yhdistyksen ja puolueen eteen.

Packalenin kanssa oli Facebookissa käynyt alkuvuodesta hauska juttu. Hän oli tehnyt jutun maanpuolustuksesta ja siitä miten valtion pitäisi kouluttaa 2000 tarkka-ampujaa. Jos he mahdollisen sodan tullessa tekisivät saman kuin tarkka-ampuja Simo Häyhä toisessa maailmansodassa? Eli ampuisivat jokainen 500 vihollista, olisi vihollisia 2 000 000 vähemmän. Jokin ei mielestäni täsmännyt ja laskinkin pikaisella toimituksella Packalenille käyneen aikamoisen laskuvirheen, koska 500x2000 oli miljoona ei kaksi. Oikaisin Packalenia Facebookissa, josta hän kiittikin minua ja korjasi lukeman kirjoitukseensa.

Olin samana iltana eräällä kaverillani käymässä ja kerroin asian hänelle. Sanoin että meinasin kirjoittaa Facebookiin, että jokainenhan tietää vitsin kahdesta poliisista, joista toinen ei osaa lukea ja toinen ei osaa kirjoittaa ja nyt meillä on poliisi-kansanedustaja joka ei osaa laskea. Mutta jätin kirjoituksen tekemättä, koska kyse oli sentään oman puolueen kansanedustajasta ja vaalitkin olivat muutamien kuukausien päästä. Joten tyydyin vain huomauttamaan Packalenia virheestä. Kaverini nauroi katketakseen jutulle ja sanoi että olisit nyt kuitenkin kirjoittanut vastineesi vitsin muodossa.

                                                                     * * * * *

Huhtikuussa Jani P joka oli ostanut useita T-paitojani ja teemukejani ja jolta oli festareilla ostettu teokseni -Elämä saapuu planeetta maahan- kuvalla varustettu T-paita päältä moninkertaisella hinnalla ja annettu Gantin hihallinen paita tilalle, tuli käymään ja kertoi, että sinusta kerrotaan kylillä niin karmeita juttuja, ettei hän edes kehtaa niitä kertoa. Minua alkoi naurattamaan ja sanoin, että siellä se kateellinen paskasakki juoruaa, kun eivät itse pysty siihen mihin minä. Kun yksi on niin paljon ylitse muiden, niin totta kai yrittävät vetää maton pois jalkojen alta.

Jania alkoi naurattamaan ja hän sanoi, että hyvä kuitenkin kun itsekin tiedät mistä se johtuu ja osaat asennoitua siihen tuolla lailla. Olin laittanut keskeneräisen kirjani jo luettavaksi useille tahoille ja totta kai tiesin että se oli alkanut levitä, kaikki siinä mainitut ja toimintaan minua vastaan osallistuneet levittelivät mitä karmeimpia juttuja minusta. Sehän oli se mihin tämä roskasakki pystyi. Olisivat aikuisina ihmisinä mieluummin laittaneet Elisa Lindstedtin ja Maarit Björkmanin vastuuseen tekemisistään, se olisi ollut sivistyneen ihmisen tekoja, mutta eihän näiltä sellaista voinut odottaa. Nämä kyläjuorut olivat tietenkin paikallisissa kuppiloissa paikallisten baarikärpästen tekemiä. Joten mitäpä sivistystä tältä porukalta voisikaan odottaa, kun ei sitä ollut voinut odottaa muiltakaan asianosaisilta, ei edes entiseltä Presidentiltä. Mutta tämä kertoi siitä pelistä jota minua vastaan pelattiin koko ajan ja entistä enemmän selkäni takana. Todellisuudessahan nämä Janin jutut alkoivat vituttamaan sanoinkuvaamattomasti, mutten ollut halunnut sitä hänelle näyttää, koska eivät ne hänen juttujaan olleet.

                                                                      * * * * *

Huhtikuussa viikko ennen vaaleja oli Arvostelijain liiton järjestämä vaalipaneeli, ravintola Kiilassa, Kalevankadun ja Mannerheimintien kulmassa. Tässä tilaisuudessa otin esille miten apurahat ja muut taiteen julkiset tuet ovat johtaneet täydelliseen keinotteluun ja korruptioon, miten niitä jaetaan samoille naamoille vuosi vuodelta ja että on taiteilijoita jotka ovat tehneet taidettaan julkisilla tuilla vuosikymmeniä. Eikä heidän teoksistaan siitä huolimatta ole kukaan ollut koskaan kiinnostunut, muut kuin se keskinkertainen toinen toistensa kehujien saman mielisten joukko, joka myös tekee vastaavaa taidetta.

Nyt Taidemaalariliiton puheenjohtaja Maaria Märkälä hermostui ja kysyi minulta, olenko minä muka jotenkin menestynyt omalla taiteellani ja vastasin etten ole väittänyt olevani mitenkään menestynyt. Minua tämä Märkälän kommentti jäi hieman vaivaamaan ja olisin halunnut paneelin jälkeen vaihtaa tästä muutaman sanan. Koska istumapaikkani oli paikassa josta jokainen normaalia reittiä ulos paneelista lähtevä joutui kulkemaan, jäin odottamaan Märkälän lähtemistä.

Märkälä varmaan huomasi tämän ja lähtikin aivan toista kautta verhojen läpi ja kiersi varmuuden vuoksi mahdollisimman pitkältä, ettei vain olisi joutunut kanssani vastakkain. Kävelin silti hänen luokseen ja sanoin haluavani vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan. Märkälä meni lähes paniikkiin ja vastasi hänellä olevan todella kiire ja ettei hän kerkeä keskustelemaan mistään. Näinhän tässä aina kävi, kun minun kanssani olisi pitänyt keskustella avoimesti, pelättiin keskustelua, koska kysymykseni hänelle olisivat olleet ilmeisesti liian vaikeita. Olinhan jo paneelissa laittanut hänet hiljaiseksi, kun olin ottanut esille taiteilijoiden edunvalvonnan amatöörimäisyyden.

Olisin halunnut todella jutella Märkälän kanssa tästä hänen itse esille ottamastaan menestyksestä ja ottaa esille kysymyksen halpamaisuuden ja irvokkuuden. Siis hänellä oli huomattava kilpailuetu taiteilijana minuun verrattuna. Hänellä oli koko virallinen taiteen kenttä takanaan, julkiset näyttelytilat käytössä ja kaikki muutkin näiden taiteilijajärjestöjen tuomat edut, kaikki jotka minulta oli estetty. Joten jos hän puhuu menestyksestä, niin miksi hän tarvitsee menestykseensä noinkin huomattavan kilpailuedun minua vastaan? Jos hän haluaisi kilpailla menestyksen suhteen, eikö olisi reilua, että mahdollisuudet ja edellytykset tehdä ja esitellä taidetta olisivat samat? Samoin koska Märkälä otti esille menestyksen sen takia, koska olimme eri mieltä asioista, olisin halunnut kysyä, pitääkö olla menestynyt jotta saa sanoa oman mielipiteensä?

Mutta nämä kysymykset jäivät tällä kertaa tekemättä. Mielestäni Märkälän juttu täytti täysin kiusaamisen tunnusmerkit, koska hän tiesi oman etulyöntiasemansa ja kilpailuetunsa minuun verrattuna ja silti otti julkisesti menestyksen esille. Olinhan lähettänyt kirjanikin luettavaksi Taidemaalariliittoon ja ihme olisi jos Märkälä ei olisi liiton puheenjohtajana tietoinen minulle sattuneista asioista.

Päästyäni kotiini katsoin netistä Märkälän teokset ja huomasin hänen teostensa olevan pääosin ei esittävää sotkutaidetta, sitä jota voidaan tehdä vaikka silmät kiinni vasemmalla kädellä. Taidetta joka ei todellakaan vaadi paljon muuta kuin, että on pokkaa esitellä sitä taiteena. Pidin Märkälän valtavan kokoisia sotkutaideteoksia lähinnä ympäristörikoksina, aivan turhana luonnonvarojen tuhlaamisena. Ja jos joku piti hänen teoksiaan taiteena, sitä minä pidin henkisenä laiskuutena, joka kertoi vain millaisessa yltäkylläisyyden ajassa ja älyllisessä rappiotilassa me kuvataiteen saralla elimmekään. Nyt myös ymmärsin miksi hän tarvitsee omalle työlleen noinkin huomattavan kilpailuedun, koska tuskin hänellä vapaassa, samoilla ehdoilla ja mahdollisuuksilla käytävässä kilpailussa, olisi mitään mahdollisuuksia minua vastaan. Vain kepulikonsteilla hänellä oli mahdollisuus pärjätä minua vastaan.

                                                                        * * * * *

Vaalipäivänä olin Bottalla Perussuomalaisten vaalivalvojaisissa jännittämässä vaalitulosta, jonka eteen olimme yhdistyksemme -Länsi Helsingin Perussuomalaiset- joidenkin jäsenten kanssa tehneet valtavasti työtä. Paikalla oli erinomainen tunnelma ja tutustuin joihinkin uusiin Perussuomalaisen puolueen jäseniin. Puolueemme pääsi lopulta vaalituloksessa kolmanneksi, mutta sai ääntenlaskentatavan mukaan toiseksi eniten eduskuntapaikkoja. Olin erittäin tyytyväinen Perussuomalaisten kannatukseen, vaikka menetimmekin yhden eduskuntapaikan. Vaalikaudella joka loppui, puolueemme oli ollut oppositiossa ja silloin kannatuksen olisi pitänyt lisääntyä, eikä pudota yhdellä paikalla. No vaalivoittaja Keskustapuolue oli ollut myös oppositiossa ja kannatuksen nousu oli osunut heille, he olivat paremmin pystyneet hyödyntämään oppositiossa olemisen.

Demarit hävisivät kahdeksan paikkaa ja jäivät neljästä maamme suurimmasta puolueesta viimeiseksi. Olin todella tyytyväinen, olin kirjoittanut oman puolueeni puolesta kovasti ennen vaaleja, mutta vielä kovemmin demareita vastaa. Politiikan asiantuntijat pitivät demareiden vaalitulosta katastrofina ja ajattelin että tulen tekemään kaikkeni saadakseni demarit putoamaan puoluekartalta kokonaan seuraavien vuosien aikana. Ajattelin oikein ottaa tehtäväkseni kokeilla, olisiko mahdollista omana elinaikanani pudottaa demarit kokonaan poliittiselta kartalta pois.

Tokihan tiesin tämän olevan erittäin vaikeata, mutta ei mikään estä yrittämästä. Jos kerran maan entinen demareiden Presidentti Tarja Halonen, suojeli minun murhayritykseni tekijää, minun ja lasteni kiusaajia ja minuun kohdistuvaa ammatillista syrjintää ja eri viranomaisten ja poliisin kohdistamia jatkuvia laittomuuksia yli vuosikymmenen ajan, niin en minäkään anna sitä ilmaiseksi tehdä. Olihan se varmaan tullut maksamaan demareille jo useita miljoonia puoluetukien ja hupenevien jäsenmaksujen muodossa. Toki en minä tätä yksin ollut tehnyt, mutta olin varmasti ollut eräs suurimmista osasyyllisistä demareiden kannatuksen putoamiseen.

Vasemmistoliitto joutui YT-neuvotteluihin, koska oli menettänyt kaksi paikkaa vaaleissa. Siellä oli laskettu puolueen menettävän 320 000€ vuodessa puolue ja lehdistötukia. Demareiden kannatus oli vuonna 2003 vaaleissa ollut 24,4% ja eduskuntapaikkoja heillä oli ollut 53. Nyt 2015 demareiden kannatus oli 16,5% ja eduskuntapaikkoja 34. Joten 12:sta vuoden aikana demareiden eduskuntapaikat olivat vähentyneet 19:sta. Eli jos yhden edustajan menetys vei 160 000€ pois puolueelta lehdistö ja puoluetukia, niin demareiden tappio oli 12:sta vuoden jälkeen 3 040 000€ vuodessa. Tähän kun laski mukaan jäsenmaksut, oli tappio vielä isompi. Joten kalliiksi oli puolueelle käynyt Presidentti Tarja Halosen murhayritykseni tutkimatta jättäminen ja minun syrjintäni ja kiusaamiseni, ja mitä olivatkaan olleet poliisin seurannan ja muiden virkamiesten kulut päälle? Kalliiksi tuli demareille ja valtiolle tuollainen kiukutteleva kiusaajien suojelija.

Vaaleja edeltävällä viikolla oli tullut esille aika erikoinen juttu demareista. Demareiden puoluetoimistolla oli suunniteltu useita kymmeniä lyhyitä viestejä, joissa kehuttiin demareita ja joita demareiden sosiaaliseen mediaan perehtyneiden jäsenten haluttiin jakavan, sellaisten vaaliohjelmien aikana joissa esitettiin Twitteriin tehtyjä viestejä ohjelmien aikana. Kysehän oli vähän kuin entisen DDR:n tai nykyisen Pohjois-Korean toiminnasta. Jos minua olisi Perussuomalaisten puolelta pyydetty vastaavaan toimintaan mukaan, olisin saman tien eronnut puolueesta. Minä en ota käskyjä keneltäkään, siitä mitä minä kirjoitan tai ajattelen ja pidin demareiden toimintaa todella erikoisena propagandanomaisena toimintona. Se kertoi kaiken minkälaisesta puolueesta oli kysymys ja elettiin sentään vuotta 2015.

                                                                      * * * * *

Koko alkuvuoden oli jatkunut Suomi24 kuvataidepalstalla minua vastaan tehty ajojahti, vainoaminen ja syytteleminen viestien kirjoittamisista joihin minulla ei ollut mitään osaa. Jos joku teki vähänkin virallisen taidekentän mielipiteiden vastaisia viestejä tai esitti negatiivisia arvioita joistakin virallisen taidekentän toimijoista, nämä laitettiin heti tunnistettavasti minun syykseni. Samalla jatkuivat nämä häirikkösoitot puhelimella tuntemattomasta numerosta, jotka liittyivät todistettavasti Suomi24 palstalla tehtyyn vainoamiseen. Mutta koska poliisi ei ollut tutkinut näitä aikaisemminkaan, niin en viitsinyt käyttää aikaani tekemällä heille jatkuvasti uusia ilmoituksia asiasta. Seurasivathan he aktiivisesti tietokoneeni käyttöä, kuten puhelimenikin ja olivat aivan tietoisia asioista.

2012 oli maassamme sattunut tapaus jossa 8-vuotias pikku Eerika tyttö oli kuollut isänsä ja äitipuolensa pahoinpitelyn seurauksena. Tätä Eerikasta oli tehty toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta muun muassa koulun ja naapureiden toimista, mutta ne eivät olleet johtaneet mihinkään toimenpiteisiin. Eerikan isän äiti oli Askolan kunnan perusturvajohtaja ja isän veli istui jonkun lastenkodin hallituksessa, myös isän naisystävä Eerikan äitipuoli oli erityislastenkodin entinen työntekijä, nämä olivat ne ilmiselvät syyt miksi lastensuojeluilmoituksiin ei reagoitu viranomaisten taholta.

Mutta ajatellaanpa tätä minun Suomi24 kuvataidepalstalla vainoajaani, joka myös soittelee häirintäpuheluja minulle joissa uhkailee lapsianikin. Hän on tehnyt toimintaansa useita vuosia ja hänen puhelunsa ovat tulleet samasta tuntemattomasta numerosta, joka olisi erittäin helposti selvitettävissä jos poliisi vain haluaisi tehdä sen. On täysin selvää että tällainen häirikkö oli henkisesti sairas ja pahimmassa tapauksessa voisi aivan hyvin toteuttaa uhkauksensa lapsiani kohtaan ja siitä huolimatta poliisi ei tutki asiaa eikä selvitä tätä häirikköä ja uhkailijaa. Joten minulle tuleekin mieleen että tämä henkilö on viranomaisten suojelema, aivan kuten Eerikankin murhaajat, saattaa jopa olla että tämä häirikkö on poliisi?

Kyseessä oli siis täydellinen mielivalta, jonka valtiomme on ottanut. Jos kerran valtio ei puutu tällaiseen toimintaan, pitäisi valtion selvittää kuitenkin tämä vainoaja ja lasteni uhkailija, jotta voisin olla lasteni kanssa valmiina puolustautumaan, mikäli uhkailija tulisi lähipiiriini aikomuksena toteuttaa uhkauksensa. Nythän minulla ei olisi mitään mahdollisuutta puolustautua tällaisessa tilanteessa, kun en tiennyt kuka tämä uhkailija oli. Eli olin täysin valtion mielivallan alaisena, ilman minkäänlaisia oikeuksia ja jos tämä häirikkö tulisi tekemään jotain lapsilleni, ei yksikään viranomainen ottaisi asiasta vastuuta. Tällaisessa paskamaassa minä elän.

                                                                      * * * * *



Tämä Taidemaalariliiton puheenjohtajan juttu menestyksestä oli jäänyt epäreiluutensa vuoksi kaivamaan minua. Koska tuollaiselle sotkutaiteilijalle oli annettu valtava kilpailuetu minuun nähden, sain idean ottaa kantaa sotkutaiteen tekemiseen ja teinkin seuraavanlaisen blogikirjoituksen Uuden Suomen Vapaavuoron sivuille.

                                                 Hiukan taiteilija-apurahoista

Törmäsin eräällä taidepalstalla kyseiseen taiteilijaan ja siellä kerrottiin hänen saaneen tälle vuodelle 24 000 € apurahaa.


Törmäsin myös kyseisen taiteilijan teoksista tehtyyn taidearvosteluun, jonka on tehnyt Taidekriitikko ja Näyttelykuraattori Timo Valjakka. (Ote Taidelehti/HS)

"Näitäkin tarvitaan: maalauksia, jotka eivät esitä mitään ja joiden ainoa aihe on maalaustapahtuma itsessään, paksun tumman maaliaineen levittäminen pitkin kankaan kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale maalauskangasta, kertoo mitä kaikkea on levitetty ja miten.

Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä maalauksen keskeisestä ja jokaiseen maalaukseen sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että maalaus ei koskaan ole pelkkä kuva. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.

Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia maalauksia tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.

Marjatta Holma tekee tällaisia maalauksia. Hän levittää temperaa ja öljyväriä itsensä kokoisille kankaille ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”

Lause antaa eleelle ison tehtävän. Holman ruskeanvihreissä maalauksissa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin isot linnut niistä rakentuvat maalaukset nousevat pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottavat kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin maalauksilta, jotka eivät esitä muuta kuin itseään."

Näin ollen mietin että jos ajattelisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei olisi minkäänlaista tarinallista ideaa mielessäni, enkä oikein osaisi oikeinkirjoitustakaan tehdä ymmärrettävään muotoon, mutta minulla olisikin aivan uudenlainen idea. Ajatteli tehdä kirjani vähän kuten nykykuvataiteilijat tekevät kuvalliset taideteoksensa.


Entäpä jos laittaisin satakunta A-4 arkkia kirjoituspaperia lattialle ja sivelisin ne hitaasti kuivuvalla liimalla, ja sen jälkeen pudottaisin irtokirjaimia arkeille? Mitäpä tuumisi kyseinen Timo Valjakka ja minkälaisen mahdollisen arvostelun hän kirjasta tekisi? Voisiko se mahdollisesti mennä näin?


"Näitäkin tarvitaan: kirjoja, jotka eivät kerro mitään ja joiden ainoa aihe on kirjalllisuustapahtuma itsessään, paksujen tummien kirjaimien levittäminen pitkin paperiarkkien kaksiulotteista pintaa, melkein reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale paperia, kertoo mitkä kirjaimet on levitetty ja miten.

Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä kirjan keskeisestä ja jokaiseen kirjaan sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että kirja ei koskaan ole pelkkä luettava tarina. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.

Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia kirjoja tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.

Kirjailija tekee tällaisia kirjoja. Hän levittää paperiarkit sivelee ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja pudottaa irtokirjaimia sattumanvaraisesti niiden päälle ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”

Lause antaa eleelle ison tehtävän. Kirjailijan irtokirjaimilla tehdyssä kirjassa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin iso lintu siitä rakentuva kirja nousee pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottaa kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin kirjalta, joka ei kerro mitään ja esitä muuta kuin itseään."

Kuulostaisiko arvostelu hassulta ja olisiko kirjan idea täysin naurettava? Kuvataiteessa ne eivät kuitenkaan ole kumpiakaan, vaan niin teokset kuin arvostelukin ovat alan ammattilaisten tekemiä! Ja ennenkaikkea voisiko kyseisellä kirjan idealla saada 24 000 € apurahaa, tai voisiko sillä voittaa peräti Finlandia palkinnon?

Kirjoitukseni herätti kovasti huomiota ja sitä pidettiin erittäin hauskana kritiikkinä nykytaidetta kohtaan. Linkitin sen myös Helsingin Taiteilijaseuran Facebook sivuille, josta se poistettiin, ja jossa minua alettiin selvästi uhkailemaan koko facebookryhmästä poistamisella, vaikka uhkaus tehtiinkin yleisluonteisesti. Samalla poistettiin muitakin linkityksiäni, esimerkiksi todella suosituksi noussut Perussuomalaisten nuorten Puheenjohtaja Sebastian Tynkkysen Uuteen Suomeen kirjoittama blogi, jossa hän antoi vastineensa näyttelijä Krista Kososen huomiota herättäneeseen lausuntoon, jossa Kosonen oli kertonut vaalien jälkeen, ettei tunne yhtäkään Perussuomalaista äänestänyttä. Uuteen Suomeen kirjoittava Ari A oli tullut myös neuvostani taiteilijaseuran Facebookryhmän jäseneksi ja otti asian esille Uuden Suomen blogikirjoitukseni vastineessa, että koska hänkin oli suositellut useita kirjoituksiani, oli häntäkin alettu painostamaan ryhmän sivuilla. Ari ottikin esille että kyseessä oli toiminta minua vastaan ja niitä jotka ovat minun kanssani samaa mieltä.

Tuli ilmi että linkitykseni Helsingin Taiteilijaseuran Facebookryhmän sivuilta oli poistettu nimettömien ilmiantojen ja valitusten perusteella ja näiden takia minut oli uhattu poistaa koko ryhmästä. Palstalle tuli myös seuran puheenjohtaja Mika Vesalahti puolustamaan näitä ilmiantojen ja valitusten tekijöitä ja otti esille juttujen olevan normaaleja erimielisyyksiä. Vastasin hänelle ettei kyseessä olleet normaalit erimielisyydet, vaan nimettöminä tehdyt ilmiannot ja valitukset, jotka olivat johtaneet kirjoitusteni ja niissä olevien linkityksien poistoon, eikä tällaisia pitäisi hyväksyä. Mietin miten taideala voikin olla täynnä nimettömiä ilmiantajia ja valittajia, vaikka taiteilijat kaikista ammattiryhmistä eniten, ovat juuri avoimuuden, vapauden ja Ihmis- ja Perusoikeuksien puolestapuhujia? 

                                                                             * * * * *

Huhtikuussa oli tullut myös esille eräs mielenkiintoinen tapaus. Taksikuskia joka oli raiskannut asiakkaansa, oli kielletty harjoittamasta ammattiaan enää koskaan. Samoin hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyrö oli erotettu ja saanut elinikäisen toimitsijakiellon 2001 tapahtuneen hiihtomaajoukkueen dopingskandaalin takia. Eikä tässä Kyrön tapauksessa kukaan ollut vammautunut pysyvästi, kuten minä näiden ”koulukavereiden” murhayrityksen kohteena olin vammautunut. Ja jos kerran näissä tapauksissa annetaan elinikäinen kielto toimia ammatissa, pitäisi se mielestäni antaa myös taidealalla, kaikille minun murhayritykseeni osallistuneille.

                                                                             * * * * *

Huhtikuun loppupuolella minulla oli sydämen rasituskokeet ja Toukokuun alussa sain tulokset kokeista. Nyt sydämestäni ei löytynyt mitään vikaa ja sydänkohtaus jonka syytä ei aikaisemmin oltu saatu selville, laitettiinkin korkean kolesterolin ja tupakoinnin syyksi, aivan kuin Maarit Björkmanin ja poliisin aiheuttamalla stressillä ei olisi mitään vaikutusta. Kolesterolin oikeaa arvoahan ei ollut olemassakaan ja uusimmissa tutkimuksissa korkeaa kolesterolia ei edes pidetty minkäänlaisena riskitekijänä sydämen suhteen.

Ihmettelin että jos kerran sydämeni on kunnossa, niin miksi joudun syömään sydän-, kolesteroli- ja verenpainelääkkeitä loppuikäni ja miksi jalkani turpoavat ja kipeytyvät jo muutaman tunnin päivittäisestä seisomisesta? Eihän minulla ennen sydänkohtausta ollut koskaan ollut korkeaa verenpainetta ja olin seisonut työnikin vuoksi lähes aamusta iltaan, ilman minkäänlaisia jalkasärkyjä. Kaikki oireet ja viat sekä lääkitykset, olivat tulleet vasta sydänkohtauksen jälkeen. Samoin stressi mainitaan yhtenä pahimpana sydämeen vaikuttavista riskitekijöistä ja minulle valtio oli aiheuttanut vuosikausia hyvin suuren stressin laittomilla toimillaan, ja tätä stressitekijäähän ei haluttu virallisissa papereissa tuoda esille.

                                                                                    * * * * *

Naapurissani asui pariskunta Anneli ja Mara, joista Maralla oli selkä todella huonossa kunnossa, niin huonossa että hän pääsi kävelemään vain rollaattorin avulla ja silloinkin vain lyhyen matkan. Olimme eräänä päivänä jutelleet tästä asiasta, jossa valtio leimasi kaikki kansalaisen sairaudet itseaiheutetuksi. Anneli kertoi miten Marankin papereissa luki haitallista liuotteiden käyttöä, joka katsottiin itseaiheutetuksi. Mara ei koskaan ollut käyttänyt mitään liuotteita itse haitallisesti, mutta hän oli ollut rakennusmaalari ammatiltaan ja joutunut käsittelemään tinnereitä, tärpättejä ja muita haitallisia liuotteita. Anneli oli yrittänyt moneen kertaan korjata näitä Maran tietoja oikeiksi, onnistumatta siinä. Koska korjaus olisi pitänyt tehdä saman lääkärin toimesta, joka oli tiedot Maran papereihin merkinnyt ja tämä lääkärihän oli alusta lähtien tiennyt asioiden oikean laidan. Mutta kun sairaudet haluttiin laittaa tällaisessa maassa jossa me asumme, aina potilaan syyksi. Tutkimusten mukaanhan maamme viranomaisilla ja julkisen sektorin toimijoilla, oli kahdeksan kertaa tylymmät ja syyllistävämmät asenteet kansalaisia kohtaan, kuin muissa pohjoismaissa. Mutta mehän elimmekin uudessa uljaassa DDR:ssä, maassa missä viranomaistoiminta oli aivan sairasta ja mielivaltaista.

                                                                                  * * * * *

Toukokuun alkupuolella olin pihalla istumassa juttelemassa pihan ukkeleiden kanssa ja yhtäkkiä Mika J tämä nyrkkeilyvalmentaja ilmestyi paikalle. Nyt hän alkoi kertomaan, miten oli itse joutunut nimettömien ilmiantojen kohteeksi asuintalossaan ja saanut taloyhtiöltä kirjeen jossa haluttiin purkaa hänen vuokrasopimuksensa. Mika kuului myös Perussuomalaisiin ja oli jakanut Perussuomalainen lehteä, ja kun hänen naapurissaan asuvat vihreiden, vasemmiston ja rkp:n kannattajat olivat huomanneet lehdet, olivat he alkaneet savustaa Mikaa ulos asunnostaan nimettömiä valituksia ja ilmiantoja tekemällä. Nyt oli Mikan vuoro olla nimettömien ilmiantojen ja valitusten kohteena, kaverin joka niin kovasti oli naureskellut Elisan minusta tekemille vastaaville nimettömille valituksille ja syytteille, ja jopa levitellyt niitä eteenpäin.

Sanoin Mikalle ettei ketään voida häätää asunnostaan nimettömien valitusten ja ilmiantojen perusteella ja jos hän on saanut taloyhtiöltä sellaisen kirjeen, jossa vuokrasopimus on haluttu purkaa, on hänellä tietosuojalakien perusteella oikeus saada tietää jokaisen valittajan nimi ja yksilöidä jokainen valitus. Mika sanoikin soittaneensa jollekin tutulle lakimiehelle, joka oli sanonut samaa. Tämä lakimies oli soittanut taloyhtiöön ja sanonut, ettei lakien mukaan ketään voida häätää nimettömien valitusten ja ilmiantojen takia ja, että Mikalla olisi oikeus saada tiedot näistä valittajista. Nyt taloyhtiöstä oltiin oltu aivan ihmeissään.

                                                                             * * * * *

Toukokuussa oli -Maailma kylässä- tapahtuma Rautatientorilla ja Helsingin taiteilijaseura oli tapahtumassa myymässä postikortteja romanikerjäläisten hyväksi. Eräs Perussuomalaisen puolueen jäsen Markku S kirjoitti tapahtumasta blogikirjoituksen ja ihmetteli miksi tapahtuma oli rasistinen tapahtuma. Koska -Maailma kylässä- organisaatio oli estänyt juutalaisen säätiön -Keren Kayemeth Leisrael-Jewish National (KKL-JN) pääsyn tapahtumaan. Ja minä taas kirjoitin ja linkitin Markku S:n blogikirjoituksen taiteilijaseuran Facebookryhmän sivuille ja kysyin, miksi seura ottaa osaa rasistiseen ja syrjivään tapahtumaan, vaikka seuran sivuille oli linkitetty rasismin ja syrjinnän vastaisia taiteilijamielipiteitä ja tapahtumia?

Nyt palstan pitäjä Satu Kalliokuusi kysyi minulta miksi minä häiriköin palstalla ja mitä haluan saavuttaa häiriköinnilläni? Vastasin, etten mitenkään häiriköi vaan ihmettelen, että ollaanko sitä rasismia vastaan vai eikö olla? Halutaanko vain juhlapuheissa olla olevinaan rasismia vastaan ja muiden ylevien aatteiden puolesta puhujia, mutta todellisuudessa teot puhuvatkin toista? Ja kukapa ei haluaisi antaa julkikuvaa jossa toimii rasismia ja muuta syrjintää vastaan, vaikka tosiasiassa toimisi vaikka kuinka rasistisesti ja muita syrjivästi? Sanoin myös että jos tavoitteitani halutaan tietää, niin se on ehdottomasti paljastaa tällainen kaksinaismoralismi, koska se on paras tapa saada ihmiset toimimaan annettujen julkikuvien mukaisesti. Nyt vastaukset minulle loppuivat totaalisesti.

Minua jäi ihmetyttämään tämä taidealalla tapahtuva jatkuva julkinen leimaaminen, jossa minut oli taas leimattu häiriköksi aivan syyttä ja asiaa hetken mietittyäni, laitoin uuden vastineen ketjuun jossa -Maailma kylässä- tapahtumaa käsiteltiin. Koska tämä toiminta oli myös YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen vastaista, josta laitoin linkin sivuille.


Kirjoitin erikseen myös 12 Artiklan, koska se puuttui juuri turhaan leimaamiseen.

12. Artikla.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista ja loukkausta vastaan.

Tämän jälkeen minut heitettiin ulos -Helsingin taiteilijaseuran- Facebookryhmästä. No tokihan syy oli minun linkitykseni YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistukseen ja sen 12:sta Artiklan esille ottamiseen. Kuten taidealalla niin usein, nämäkään taiteilijaseuran jäsenet eivät kestäneet katsoa tosiasioita silmiin, eivätkä suvainneet erilaisia mielipiteitä. Ajattelin jälkikäteen, että mitähän jos olisin ottanut esille tämän taiteilijaseuran postikorttien myymisen romanikerjäläisten hyväksi? Koska poliisin mukaan romanikerjäläisten toiminnassa on viitteitä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Näin Helsingin taiteilijaseura siis otti osaa järjestäytyneeseen rikollisuuteen, avustamalla romanikerjäläisiä. Siinä meillä vasta virallisen taidekentän toimijat hyvällä asialla.

Mietin myös onko ketään taiteilijaa koskaan heitetty ulos, demokraattiseksi oikeusvaltioksi itse itseään kutsuman valtion virallisen taidealan etujärjestön Facebookryhmästä, sen takia että hän linkittää sivuille YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen? Uskoisin tapahtuman olleen täysin omaa luokkaansa ja historiallinen, kuten lähes kaikki muutkin kirjassa esiintyvät tapahtumat. Edes Pohjois-koreassa tuskin tapahtui mitään vastaavaa, kuin tässä meidän omassa pohjoisista pohjoisimmassa Pohjois-Koreassa.

                                                                               * * * * *

Olin maaliskuussa pyytänyt Luisilta englanninkielisen tekstin Tarja Halosen lastenkiusaamisvideoon ja julkaissut videon tekstin kanssa Youtubessa. Olin myös linkitellyt videota eri palstoille ja ajattelin linkitellä niin kauan että saisin kymmeniä tuhansia katsojia videolle.

Olihan tämä juttu kokonaisuudessaan aivan sairas. Ensin joudut huijatuksi kouluun joka valehtelee täysin miksikä sieltä valmistuu ja sitten joudut sen takia psykologisen murhayrityksen kohteeksi, ilman mitään mahdollisuutta puolustautua. Sinun ammatillinen urasi tuhotaan ja sinulta estetään Ihmis- ja Perusoikeudet ja Perustuslailliset oikeudet, sekä ammatinharjoittaminen kokonaan. Ja poliisi seuraa sinua pitkälti yli kymmenen vuotta yötäpäivää ja suojelee näitä murhayrityksen tekijöitä, joiden valtio antaa kyllä tehdä uraa virallisen taidekentän puolella. Ja osallisena toimintaan on vielä maan entinen Presidentti, Presidentti joka julkisuudessa on tehnyt itseään tunnetuksi ihmisoikeuksien puolustajana.

                                                                               * * * * *

Tämän kirjani perusteella joudun nyt pyytämään kaikkien oikeuksieni täydellistä palauttamista teiltä hyvät kansanedustajat. Yksilöin nyt tässä kirjani lopussa ne oikeudet joiden palauttamista pyydän ja perustelen oikeuksieni pyytämisen palauttamisen.

Ensimmäiseksi pyydän Taidemaalariliiton täysjäsenyyttä seuraavista syistä. Syksyn 2005 Taidemaalariliiton jäsenhaussa jouduin aivan selvän syrjinnän ja epätasa-arvoisen kohtelun kohteeksi, koska Rauni Hulke, Seppo Nikkinen ja Elisa Lindstedt pääsivät jäseniksi huomattavasti pienemmillä meriiteillä mitä minulla oli. Asiasta on vieläkin olemassa täydet todisteet, ei tarvitse avata kuin 2005 vuoden syksyn jäsenhaku.

Samoin katson että koska Taidemaalariliitto on taidemaalareiden etujärjestö, pitäisi kaikilla taidemaalareilla olla oikeus jäsenyyteen automaattisesti. Asian määrittelevät tässä kirjassa esitetyt lait ja sopimukset, eli YK:n ihmisoikeuksien maailmanlaajuinen julistus, Euroopan Unionin Perusoikeuskirja, maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset, maamme Perustuslaki sekä maamme Yhdenvertaisuuslaki. Taidemaalariliitto myös hallitsee useita julkisia merkittäviä ja arvostettuja näyttelytiloja, joihin taiteilijalla ei ole mahdollista saada taidenäyttelyä ilman liittoon kuulumista. Näin ollen kyse on merkittävästä julkisesta toiminnasta, jolla on huomattava vaikutus taidemaalarin uran tekemiseen. Samoin liiton jäsenet pääsevät automaattisesti Matrikkeliin, joka nostaa taiteilijan arvostusta ja teosten hintoja, ja liiton jäsenet saavat huomattavia alennuksia taidetarvikeliikkeistä. Taidemaalariliitto on myös alan keskusjärjestön Suomen taiteilijaseuran jäsenjärjestö, aivan kuten esimerkiksi Rakennusliitto on keskusjärjestö SAK:n jäsenjärjestö, joten kyse on selvästä ammattijärjestöstä.

Vuoden 2013 Taidemaalariliiton haun jälkeen tuli ilmi ettei Eduskunnan Oikeusasiamiehen tehtäviin kuulu aatteellisten yhdistysten asioiden tutkiminen. Juttu joka ei tullut ilmi Taidemaalariliiton 2005 ja Helsingin Taiteilijaseuran 2010 hakujen yhteydessä. Asia on ristiriidassa Oikeusasiamiehen tehtävien kanssa, koska hänen tehtäviinsä kuuluu valvoa, että viranomaiset, virkamiehet ja julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia. Samoin Oikeusasiamiehen tehtäviin kuuluu valvoa Ihmis- ja Perusoikeuksien toteutumista. Näin Oikeusasiamiehen väite, ettei hänelle kuulu aatteellisten yhdistysten asioiden tutkiminen, on ristiriidassa Oikeusasiamiehen tehtävien kanssa. Joten asiassani tulisi tutkia myös Oikeusasiamiehen toiminta ja laittaa asia päiväjärjestykseen hänenkin kohdaltaan. Myös Perustuslaissa säädetään, että julkisen vallan on turvattava Ihmis- ja Perusoikeuksien toteutuminen.

Taidemaalariliiton 2013 haun jälkeen minulta vietiin myös kaikki mahdollisuudet laillisiin oikeustoimiin asian suhteen, koska Oikeusaputoimiston lakimies Pankakoski ei suostunut ajamaan asiaani, eikä neuvomaan miten veisin asian itse riippumattoman oikeusistuimen käsiteltäväksi, johon minulla pitäisi olla oikeus. Näin minulta vietiin mahdollisuudet oikeusturvaan, joka minulla lakien mukaan tulisi olla. Joten asiassa tulisi tutkia myös Oikeusaputoimiston lakimies Pankakosken toiminta.

                                                                             * * * * *

Toiseksi pyydän Helsingin Taiteilijaseuran jäsenyyttä, koska taiteilijaseura on myös taidemaalareiden etujärjestö ja sitä koskevat näin myös samat Taidemaalariliiton kohdalla mainitut lait ja sopimukset kuin Taidemaalariliittoa. Samoin jos taiteilijaseura ottaa jäsenekseen täysin taidekouluja käymättömiä ja taidetta koskaan harrastamattomia seuran sisällä olevien sukulaisia, pitää sen myös ottaa taidealan tutkinnon omaavat ja taidealalla toimivat taiteilijat. Koska myös Alfa-art taidekoulun opettajat Tuija Hirvonen-Puhakka ja Maarit Björkman ovat olleet 2000-luvun alkupuolella jäseninä ilman minkäänlaista taidealan tutkintoa, pitää tutkinnon omaavat ottaa jäseniksi automaattisesti. Helsingin taiteilijaseura hallitsee myös merkittäviä ja arvostettuja julkisia näyttelytiloja, joihin taiteilijalla ei ole mahdollista saada taidenäyttelyä järjestettyä, ilman seuran jäsenyyttä, joten samoin kuin Taidemaalariliiton kohdalla myös taiteilijaseuran toiminta on merkittävää julkista toimintaa. Helsingin taiteilijaseura kuuluu jäsenjärjestönä myös alan keskusjärjestöön Suomen taiteilijaseuraan.

On myös täysin selvää että nykyinen taiteen alennustila johtuu siitä että nämä taidealan järjestöt ovat suljettuja. Tämän takia maamme taidemaalareiden parhaimmisto on liittojen ja järjestöjen ulkopuolisia taiteilijoita. Jos ajatellaan vaikkapa Olympialaisia joissa 50m keihäsmies saisi valita itselleen kilpakumppanit, niin jokainen tietää ettei hän valitsisi ainuttakaan yli 50m heittäjää kilpakumppanikseen. Koska palkintona on Olympiavoitto ja maailmanmaine. Näin myös taidealalla ei kukaan virallisen taidekentän toimija halua taiteen viralliselle kentälle, itseään lahjakkaampia ja osaavampia taiteilijoita. Vaan jotta oma kilpailukyky ja -etu säilyisi apurahojen ja muiden julkisten tukien suhteen, sekä taidenäyttelyiden saamiseksi julkisiin tiloihin, he ilman muuta valitsevat itseään osaamattomampia ja lahjattomampia taiteilijoita taiteen viralliselle kentälle.

Ja kun tätä toimintaa on jatkettu tarpeeksi pitkään, vuosikymmeniä, olemme tulleet tähän tilanteeseen, taiteen virallinen kenttä on täyttynyt samanmielisistä keskinkertaisuuksista. Tämän takia kun heidän eteensä tuleekin kaltaisiani huippulahjakkuuksia, pitää heidän uransa tuhota keinolla millä hyvänsä, koska heidät koetaan uhaksi. Näin osaaminen ja lahjakkuus joka koetaan uhaksi saadaan poistettua näkyvistä ja jos sitä oikeaa osaamista tai lahjakkuutta vielä siitä huolimatta jossakin esiintyy, pyritään se tietenkin ohittamaan kuriositeettina tai kieltää vaikkapa noituutena. Näin myös virallisen taidekentän standardit ja vertailukohdat, ovat ainoastaan samanmielisyydessä. Osaaminen, lahjakkuus ja pätevyys, voidaan täysin ohittaa sopivuudella. Tämä toiminta ei ole eduksi taiteelle ja kulttuurille mitenkään ja siksipä tuloksetkin ovat kaikkien nähtävissä, satuina keisarin uusista vaatteista.

                                                                                * * * * *

Kolmanneksi vaadin että Maarit Björkmannin minua vastaan tekemä murhayritys tutkitaan perusteellisesti. Murhayrityksen asiasta tekee Björkmannin psykologinen Taideterapeutin koulutus, hän on tehnyt murhayrityksensä tahallaan ja tietoisesti, käyttäen psykologista koulutustaan, opettajan asemaansa ja valtaansa hyväksikäyttäen, sekä tehnyt teon peittääkseen äitinsä Eila Ekman-Björkmanin tekemän törkeän petoksen. Tällä murhayrityksellään Maarit Björkman on myös vammauttanut minut pysyvästi, aiheuttaen sydänkohtauksen minulle, jonka jälkeen terveyteni ei ole enää ollut entisellään! Samoin on täysin selvää ettei Maarit Björkmanin pitäisi saada toimia Taideterapeutin eikä Taideopettajan ammateissaan enää koskaan. Maarit Björkmanin rikos on rikoksen törkeä muoto, koska hän on käyttänyt rikoksen tekemisessä hyväkseen valta-asemaansa ja saamaansa psykologista erikoiskoulutusta. Sekä tehnyt toimintansa estääkseen äitinsä Eila Ekman-Björkmanin tekemän törkeän petoksen paljastumisen.

Tällä hetkellä valelääkärinä vuosia esiintynyttä Esa Laihoa vastaan on nostettu syytteet useista törkeistä pahoinpitelyistä ja kahdesta taposta. Perusteluina käytetään sitä että Laihon on täytynyt käsittää toimintansa vaarallisuus. Jos kerran valelääkärinä esiintyneen kouluttautumattoman oletetaan käsittäneen toimintansa vaarallisuus, niin tokihan psykologisen Taideterapeutin koulutuksen saaneen Maarit Björkmaninkin on täytynyt ymmärtää tekonsa haitat ja vaarallisuus.

                                                                             * * * * *

Neljänneksi pyytäisin tutkimaan Alfa-art taidekoulun pääsemisen valtion opintotukien piiriin, koska opintotukien piiriin pääseminen on tehty virheellisin ja väärin perustein, vertaamalla Alfa-artia kahteen oikeasti ammattiin valmistavaan kouluun. Imatran taidekouluun ja Pekka Halosen Akatemiaan, vaikka sen opetussuunnitelma ei vastaa mitenkään näiden virallisten koulujen opetussuunnitelmaa! Alfa-artin opetuksesta puuttuvat monet aineopinnot, jotka ovat niin Imatran
taidekoulun kuin Pekka Halosen Akatemian opintosuunnitelmissa. Valtion talouden ollessa myös tilassa jossa se tällä hetkellä on, ei valtion tulisi jakaa opintotukia yhdellekään koululle joka ei suoraan valmista ammattiin ja josta ei saa ammattitutkintoa.

                                                                              * * * * *

Viidenneksi pyydän myös että vaikka Suomi24 palstalla tapahtunut yli kahdeksan vuotta kestänyt vainoamiseni onkin nyt kesäkuun lopussa vähentynyt, niin siitä huolimatta nämä vuosikausia minua vainonneet ja minusta vuosikausia perättömiä väitteitä tehneet olisi syytä laittaa edesvastuuseen. Normaaleissa länsimaisissa demokraattisissa oikeusvaltioissa, tällaiset vainoajat olisi saatettu jo aikaa sitten mielenterveyshoitoon. Koska on täysin selvää että näin monivuotisen ja intensiiviisen vainoamisen tekijät ja lasteni uhkailija, eivät ole mieleltään terveitä. Tällä Suomi24 palstalla on tullut myös viitteitä siitä, että tämän vainoamisen takana olisivat Alfa-artin ”koulukaverieni” lisäksi maamme poliisi ja viranomaiset, ja tätä vainoamista suojeltaisiin tasavaltamme entisen Presidentin Tarja Halosen toimista. Siksi olisi äärimmäisen tärkeätä tutkia ketkä tätä vainoamista tekivät ja laittaa niin vainoajat kuin heidän suojelijansakin edesvastuuseen pitkäaikaisesta toiminnastaan!

En millään internetin keskustelupalstalla ole törmännyt vastaavaan kiusaamiseen ja vainoamiseen kuin Suomi24 kuvataidepalstalla on minua kohtaan tehty yli kahdeksan vuotta. Kyseessä on äärimmäisen törkeä toiminta, intensiivisyytensä ja pitkäaikaisuutensa vuoksi ja on täysin selvää, että toiminnalla on ollut viranomaisten suojelu. Tällä pitkäaikaisella vainoamisella on myös pyritty leimaamaan minut vaikka miksi ja vaikuttamaan maineeseeni taiteilijana, esittämällä vuosikausia perättömiä julkisia väitteitä minusta.

                                                                                * * * * *

Kuudenneksi maamme solmimat Ihmis- ja Perusoikeussopimukset, kansainväliset ja oman maamme lait, pykälät ja asetukset kieltävät valtiolta kansalaisten vainoamisen, ja valtion vainoksi voidaan katsoa myös se, että valtio ei puutu henkisesti sairaiden ihmisten tekemään vuosikausien vainoamiseen, koska vainottu kirjoittaa kirjaa ihmisoikeusrikollisesta valtiostaan! Näin pyytäisin että koko poliisiryhmä johon Markku Jovio on kuulunut vuonna 2001, erotetaan kokonaisuudessaan tekemiensä laittomuuksien johdosta ja yksittäisen kansalaisen -minun- pitkäaikaisen vainoamiseni ja kiusaamiseni johdosta. Sekä myös siksi koska on poliisin tehtävissään saanut täydelliset todisteet Maarit Björkmannin minua vastaan tekemästä murhyrityksestä ja muista rikoksista minua vastaan, mutta jättänyt asiat tutkimatta todisteista huolimatta! Myös entisen Presidenttimme Tarja Halosen toimet asiassani tulisi tutkia, ei Presidentin asema voi olla sellainen, jonka avulla voi estää murhayrityksen tutkinnan ja jolla voi suojella pitkäaikaista vainoamista, ilman joutumista vastuuseen teoista! Kyllä demokraattisissa oikeusvaltioissa myös Presidentin kuuluisi noudattaa lakeja ja jos ei noudata, myös hänet pitäisi saada vastuuseen toiminnastaan.

                                                                              * * * * *

Seitsemänneksi huomasin että entinen Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt, on tällä hetkellä jonkinlainen Lainsäädäntöneuvos. Siis sama kaveri joka tutki Taidemaalariliiton hakumenettelyn vuonna 2005 ja joka päätti asian siten että asetti 1989 säädetyn Yhdistyslain, maamme solmimien Ihmis- ja Perusoikeusopimusten, Yhdenvertaisuuslain, Perustuslain, Euroopan Unionin Perusoikeuskirjan ja YK:n maailmanlaajuisen Ihmisoikeuksien julistuksen, edelle. Vaikka kaikkien edellämainittujen sopimusten ja lakien kuuluisi mennä Yhdistyslain edelle! Eli Jukka Lindstedt syyllistyi tahallaan näiden kaikkien sopimusten ja lakien rikkomiseen, samoin kuin syrjintälakienkin! Näin ollen myös Jukka Lindstedtin toimet tulisi asiassa tutkia, koska kyseessä on korkea viranomainen jonka laiton toiminta on kokonaisuudessaan katsoen ollut erittäin törkeää. Ja jonka törkeä toiminta on aiheuttanut minulle kokonaisuutena katsoen valtavan haitan!

Kahdeksanneksi pyydän myös että asiassani tutkitaan Oikeusministeriön, Sisäministeriön ja Poliisihallituksen toimet, koska kirjani näihin tahoihin lähettämisestä huolimatta, yksikään taho näistä, ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin tutkiakseen Maarit Björkmanin murhayritystä ja lopettaakseen minun vainoamistani Suomi24 kuvataidepalstalla. Nämä edellä mainitut tahot, eli Oikeusministeriö, Sisäministeriö ja Poliisihallitus ovat myös olleet tietoisia reilu vuosi sitten saamastani sydänkohtauksesta, samoin kuin siitä että Suomi24 kuvataidepalstalla tehty vainoaminen on rasittanut ja stressannut minua kohtuuttomasti poliisin seurannan ja Björkmanin tekemän psykologisen murhayrityksen lisäksi. Eli voidaan sanoa edellä mainittujen tahojen syyllistyneen minun murhayritykseni avustamiseen, tekijän suojelemisen lisäksi, jättämällä velvollisuutensa ja työnsä tekemättä!

                                                                                * * * * *

Samoin mielestäni pitäisi tutkia ihottumavoiteeseeni liittyvät asiat, koska on täysin selvää jo tässä vaiheessa, että olen keksinyt jotakin suhteellisen merkittävää. Niin monet ihmiset ovat saaneet avun voiteestani ja on päivänselvää että niiden valtion instanssien, joilta neuvoja pyysin voiteeni markkinoille saamiseksi, olisi tullut neuvoa ja opastaa miten asia tapahtuisi ja tehdä kaikkensa jotta voide olisi saatu markkinoille. Koska juuri tämänkaltaisia ideoita maamme tarvitsisi tällä hetkellä useita, jotta maamme velkataakka voitaisiin saada laskemaan ja sitä ei saada millään muulla tavalla, kuin luomalla uusia suomalaisia tuotteita joita myydä maailmalle.

YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen sopimus jonka valtiomme on allekirjoittanut 6.12.1966 sanoo näin.

                                                                           15 Artikla

c) nauttia tieteellisten, kirjallisten tai taiteellisten tuotteidensa henkisille ja aineellisille eduille suodusta suojasta.


Joten koska ihottumavoiteessa on selvästi kyseessä lääketieteellinen keksintö, on valtiomme näin ollen estänyt minulta ne edut jotka minulla olisi pitänyt olla keksinnön tekijänä, koska valtion instanssit eivät suostuneet neuvomaan minua voiteen tuotteistamiseksi.

                                                                                * * * * *

Ilman vapaata Internettiä, minun urani taiteilijana olisi tuhottu vielä täydellisemmin kuin nyt ja ammattini harjoittaminen ja teosteni esitteleminen olisi pystytty estämään täydellisesti. Ainoastaan vapaa Internetti on antanut minulle mahdollisuuden esitellä teoksiani ja antanut edes jonkinlaisen mahdollisuuden harjoittaa ammattiani. Olen täysin varma että ilman Internettiä, olisin ajautunut itsemurhaan, niin törkeää tämä toiminta minua vastaan on ollut. Ja silloin Maarit Björkman olisi syyllistynyt murhaan ja Presidenttimme Tarja Halonen ja maamme poliisi murhan ja murhaajan suojelemiseen. Kyseessä ei siis ole mikään vähäpätöinen juttu, vaan erittäin raskaat rikokset minua kohtaan. Tässä kirjassa esille otetut esimerkit pelistä minua vastaan, ovat murto-osa kokonaispelistä. Jos olisin ottanut esille jokaisen huomaamani peliin osaa ottaneen, olisi kirjasta tullut, -Never ending story- eli loputon tarina. Näin olen joutunut jättämään joitakin erittäin törkeitäkin minua vastaan tehtyjä juttuja pois tästä kirjasta.

Uskon myös, etten ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus, vaan tälläkin hetkellä uskon maassamme olevan useita vastaavia tapauksia. Joissa julkista tehtävää hoitavat ja viranomaisemme tai poliitikkomme syyllistyvät aivan vastaavaan, kuin mitä minä olen saanut reilun vuosikymmenen kokea. Minun onnekseni tuli Internetti ja se, että minä en halunnut antaa periksi, silloin kun en ole mihinkään syyllistynyt. Mihinkään muuhun kuin siihen että olen tehnyt työni hieman muita paremmin. Uskon ettei kaikilla viranomaisten uhreilla ole vastaavaa sitkeyttä, vaan he varmaan ajautuvat itsemurhiin!

Se myös minkä olen oppinut tämän toistakymmentä vuotta kestäneen viranomaisten vainoamisen aikana on, ettei ole olemassa loppupelissä mitään muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Se kenellä on valtion väkivaltakoneisto takana, sen ei tarvitse noudattaa minkäänlaisia lakeja. Sillä on oikeus tehdä mitä tahansa tavallista kansalaista kohtaan, vaikka tämä kansalainen ei pyytäisi muuta kuin lakisääteisiä oikeuksiaan. Nykytekniikka ja sen väärinkäyttö ovat meidän banaanivaltiomme kaltaisissa maissa aivan sairasta ja valtio voi tuhlata miten paljon tahansa rahaa ja resursseja siihen, ettei kansalainen tällaisessa tilanteessa kuin mihin minäkin olen joutunut, varmasti saa oikeutta. Valtiolla on rajattomat resurssit kiusata kansalaista joka hakee vain oikeutta, saada elää normaalia elämää ja saada samat ammatilliset edellytykset ja mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan, kuin on muillakin saman ammattialan toimijoilla.

                                                                              * * * * *

Mielestäni YK:n määrittelemät Ihmis- ja Perusoikeudet Ihmisoikeuksien maailmanlaajuisessa julistuksessa ovat vajaita, kaikkien valtioiden kansalaisten ihmisoikeuksiin pitäisi lisätä useita oikeuksia joita tässä nyt otan esille. Nämä oikeudet pitäisi lisätä siksi, koska valtiot käyttävät hallussaan olevia valvontamenetelmiä ja viranomaisvaltaansa väärin, aivan kuten minunkin tapauksessani.

Ihmis- ja Perusoikeudet ovat kaikista tärkeimmät oikeudet, koska nämä oikeudet on määritelty menemään eri maiden kansallisten oikeuksien yli, eli niitä tulisi ensisijaisesti noudattaa. Siksi on käsittämätöntä että Ihmisoikeusrikoksissa tuomitaan valtio, ei rikoksen tekijää! Kun valtio tuomitaan ihmisoikeusrikoksesta, pitäisi tuomita myös viranomainen joka rikoksen on tehnyt, eikä pelkästään valtiota kuten nykyään. Samoin viranomainen joka loukkaukseen syyllistyy, pitäisi laittaa myös taloudellisen vastuuseen ihmisoikeusrikoksestaan, koska vain henkilökohtainen rikosoikeudellinen ja taloudellinen vastuu, estää kaikista tehokkaimmin ihmisoikeusrikosten tekemisen. Kun ihmisellä ovat Ihmis- ja Perusoikeudet kunnossa, hän voi keskittyä tekemään omaa työtään ja rakentaa omaa elämäänsä, eli asioita jotka minulta on estetty yli vuosikymmenen täysin!

Esittäisin että kaikilla maailman valtioiden kansalaisilla pitäisi olla oikeus ostaa kaikki mahdolliset suojaamislaitteet valtioiden seurannan ja vainon estämiseksi, eli kuuntelulaitteiden ja seurantalaitteiden paljastajat, sekä muut tarvittavat välineet, joilla ehkäistä valtion rikollisuutta. Samoin kansalaisilla valtiosta riippumatta tulisi olla mahdollisuus hankkia tietoturvallisia puhelinliittymiä. Ihmis- ja Perusoikeuksiin pitäisi lisätä myös työntekemisen mahdollisuus, siten että missään tilanteessa valtio ei voisi estää ihmistä tekemästä työtään, perusturvan menettämisen uhalla, vaikka hänellä ei virallista työpaikkaa olisikaan. On todellinen Ihmisoikeusrikos että meidänkin valtiossa, työtön voi mennä vaikka jokaisena päivänä lähibaariin tai -puistoon vetämään itsensä ihan mihin kuntoon tahansa, mutta jos aiot mennä tekemään jotain järkevää, kehittävää tai yritteliästä omatoimisesti, siitä voidaan rangaista mielivaltaisesti viemällä perusturva! Tällä toiminnalla valtio kannustaa syrjäytymään ja estää ihmisiä yrittämästä elämässään eteenpäin!

Myös poliisilla pitäisi olla ulkopuolinen valvontaelin, koska meidän maassamme poliisi valvoo itse itseään ja pystyy siksi käyttämään erittäin härskisti väärin valtaansa ja kiusaamaan ihmisiä käyttäen nykytekniikkaa hyväkseen. Länsimaisissa demokraattisissa oikeusvaltioissa poliisilla on ulkopuolinen valvontaelin ja niissä poliisia valvotaan oikeasti!

                                                                              * * * * *

Lopuksi haluaisin sanoa, etten ihmettele yhtään että valtiomme on pahasti ylivelkaantunut tällä hetkellä, koska maamme viranomaistoiminta keskittyy pelkästään kansalaisten kiusaamiseen, kyttäämiseen, kyykyttämiseen ja kaiken omatoimisen järkevän tekemisen estämiseen. Ja valtion olisikin syytä muuttaa suuntaa ja käytäntöjä mitä pikimmiten, siten että viranomaiset ja julkista tehtäviä hoitavat laitettaisiin tekemään tehtävänsä oikein. Niin että he kannustaisivat kansalaisia omatoimiseen yritteliäisyyteen ja antaisivat siihen edellytykset ja mahdollisuudet. Eli viranomaistoiminta pitäisi muuttaa täysin ympäri, heidän tehtäväkseen tulisi laittaa kansalaisten palvelemisen ja auttamisen, kiusaamisen ja kyykyttämisen sijasta.

Ja näille Alfa-artin entisille ”koulukavereilleni” Elisa Lindstedtille, Satu Nenoselle, Pirkko Kokkoselle, Rauni Hulkelle, Elina Sarlinille, Veera Pajulahdelle, Timo Mäkeläiselle, Anja Nystenille, Eini Nyyssöselle, Seppo Nikkiselle, Maria Pakariselle, Maria Lundströmille, Irja Tikalle ja Kaija Hänniselle, sekä Alfa-artin opettajille Maarit Björkman-Väliahteelle, Tuija Hirvonen-Puhakka ja Eila Ekman Björkmanille haluaisin sanoa, että raukkamaisempaa porukkaa en ole ikinä tavannut. Uskallatte noin suurella porukalla tuhota itseänne lahjakkaamman taiteilijan ammatillisen uran ja pilata hänen elämänsä, siten ettei uhrillanne ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta puolustautua. Tuhositte oman kateutenne takia yhden huippulahjakkaan täysin syyttömän ihmisen elämän ja päästitte syylliset kuin koirat veräjästä.

Tokihan ette tehneet tätä yksin, ettekä siihen olisi edes kyenneet, vaan apunanne on ollut maamme rikollinen poliisi ja muut rikolliset viranomaiset, sekä maanpetturipresidentti. Lähes vuosikymmenen kiusaaminen, vainoaminen ja mielivallan uhriksi joutuminen, aiheutti täydellisen pään hajoamisen ja työkyvyttömyyden syksyllä 2008 ja sen jälkeen sydänkohtauksen 2013. Ja tokihan teidän kaikkien on oltava nyt hyvin ylpeitä saavutuksestanne ja voitte nyt kehuskella saavutuksellanne, kilpailija joka lahjakkuudellaan ja osaamisellaan vastaa enemmän kuin te yhteensä on nujerrettu ja rikottu totaalisesti. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille!


Lähetin kirjani 2015 Kesä-Heinäkuun vaihteessa kaikille kansanedustajille, kirja on lähetetty myös Amnestylle ja YK:lle ja seuraavassa kirjassani, tämän kirjan jatko-osassa kerron miten kaikkien pyytämieni ja vaatimieni asioiden kanssa kävi.

























































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.