Kaikki on yhtä sekoilua

 

Elämme vastakkainasettelun aikaa ja tuntuu, että nykyään kaikki eri ryhmät ovat asettuneet jollain tasolla toisia ryhmiä vastaan. Vasemmisto ja oikeisto, itä ja länsi, naiset ja miehet, sukupuolivähemmistöt ja heterot, nuoret ja vanhat, liberaalit ja konservatiivit, uskovaiset ja ateistit, köyhät ja rikkaat, yrittäjät ja työntekijät, maahanmuuttovastaiset ja maahanmuuttoa kannattavat, julkinen sektori ja yksityinen sektori, demokratian kannattajat ja diktatuuria ajavat, sotaa ajavat ja rauhanrakentajat ja lukemattomat monet muut erilaiset ryhmät ovat tällä hetkellä vastakkain ja tuntuu, että kaikki eri ryhmät vain sekoilevat ja kuvittelevat, että jos asiat hoidettaisiin heidän haluamallaan tavalla, kaikki ongelmat poistuisivat. Kenelläkään ei ole enää kokonaishallintaa asioihin, saatikka kokonaiskuvaa siitä miten yhteiskuntia pitäisi kehittää kokonaisvaltaisesti kaikkien etuja ja hyötyjä ajatellen.

Sitten ihmetellään miksi nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin, kun he joutuvat elämään pienestä pitäen tämän kaiken sekoilun keskellä. Sekoilun jossa kaikkien eri ryhmien jäsenet kuvittelevat olevansa ihan täysipäisiä aikuisia ihmisiä.

Kukaan ei enää puhu rauhasta

 Olen seurannut useista medioista eri sotilaskomentajien ja poliitikkojen lausuntoja liittyen Ukrainan ja Venäjän väliseen sotaan, kuten myös Israelin ja Palestiinan väliseen sotaan ja kukaan ei enää puhu rauhasta. Kaikki nämä puhuvat sotien laajenemisesta, jossa sotiin mukaan olisi tulossa useita eri maita toisiaan vastaan. Kaikki nämä myös kehottavat maidensa kansalaisia varautumaan sotaan, kuten myös laajentamaan sotatarvikkeiden tuotantoa.

Onko todella niin ettei maailmassa yksikään varteenotettava taho halua lopettaa Ukrainan ja Venäjän välistä sotaa tai Palestiinan ja Israelin vastaista sotaa, vaan sodat yritetään laajentaa millä tahansa keinoilla maailmansodaksi?

Katsoo tässä itään tai länteen, niin joka puolella provosoidaan sodan laajenemisen puolesta ja entä jos sota laajenee ennen pitkää ydinsodaksi ja iso osa maapallon pinta-alasta tulee elinkelvottomaksi ihmiselle?

Uskoisin, että jokainen tavallinen ihminen haluaisi elää rauhan aikaa ja tehdä vain työtä jolla elättää itsensä ja kouluttaa lapsensa. Mutta maailman asioista ei päätä tavalliset ihmiset, vaan tuntuu että niistä maailman asioista päättää tällä hetkellä yhä sekopäisempi päättäjien joukko.

Ylikuolleisuus suomessa

 Katselin tässä Eurostat ylikuolleisuustilastoja ja laitoin merkille, että viime vuoden marraskuussa maassamme oli 40,5% ylikuolleisuus. Luku on mielestäni hälyttävän korkea ja se minkä takia luku on noinkin korkea tulisi mielestäni tutkia. Onhan ylikuolleisuus marraskuussa 2023 meillä korkeampi kuin yhdessäkään muussa EU-maassa.

Ylikuolleisuus - Tilastot - Statistics Explained (europa.eu)

En ala itse esittää arveluja tai syitä siitä miksi ylikuolleisuus on noinkin kovaa, jotta en syyllistyisi minkään salaliittoteorian levittämiseen. Toki monilla sosiaalisen median palstoilla esitetään syitä tähän, mutta niiden paikkansapitävyydestä ei ole todisteita. Koska luku kuitenkin on noinkin hälyttävän korkea, asiasta pitäisi mielestäni järjestää virallinen tutkinta.

Korkeakoulutetut tyhmempiä kuin kansalaiset keskimäärin

 ULKOMAILLA. Korkeakouluopiskelijoiden älykkyysosamäärä laskee edelleen uuden amerikkalaisen tutkimuksen mukaan. Yhdysvalloissa ollaan parhaillaan ohittamassa tärkeää käännekohtaa, jolloin akateemisesti koulutetut ihmiset ovat keskimäärin tyhmempiä kuin koko väestö.

Kenellä on korkein älykkyys? Tavallinen putkimies vai keskimääräinen akateeminen?

Ryhmä amerikkalaisia tutkijoita päätti tutkia laajalle levinneen uskomuksen todenperäisyyttä, jonka mukaan länsimaisilla yliopisto-opiskelijoilla on 115–130 älykkyysosamäärää – selvästi yli 102 älykkyysosamäärää, jotka vallitsevat keskimäärin väestössä.

”Jäljitimme tämän uskomuksen alkuperän vanhentuneisiin tiedustelutietoihin, jotka kerättiin 1940- ja 1950-luvuilla, jolloin yliopistokoulutus oli harvojen etuoikeus. Viimeaikaisten älykkyysosamäärätietojen tarkastelu osoittaa, että korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden älykkyysosamäärä on laskenut väestön keskimääräiselle tasolle”, tutkijat kirjoittavat uudesta tutkimuksesta kertovassa artikkelissa.

Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräinen älykkyysosamäärä korkeakoulutasolla Yhdysvalloissa on nykyään 102 älykkyysosamäärää – sama kuin keskimääräisellä amerikkalaisella – mutta hälyttävä asia on, että opiskelijoiden keskuudessa älykkyysosamäärä laskee 0.2 pistettä vuodessa.

Tutkijat selittävät tilannetta sillä, että korkeakoulut ovat yhä paremmin houkutelleet matalan älykkyyden omaavia henkilöitä korkeakoulutukseen. Tätä on käytetty myös Ruotsissa keinona peitellä työttömyyttä, jota on arvosteltu useilta tahoilta.”

”Ruotsissa korkeakoulut toimivat alue- ja työvoimapoliittisesti, suuri osa nuoresta sukupolvesta on piilossa siellä, vaikka he eivät halua opiskella eikä heillä ole erityisiä edellytyksiä akateemisille opinnoille”, totesi kirjallisuudentutkija Ebba Witt-Brattström Uutisten haastattelussa 2000-luvun alussa.

Kun korkeasta koulutuksesta tulee merkki alhaisesta älykkyysosamäärästä, sillä voi olla merkittäviä seurauksia yhteiskunnalle, amerikkalaiset tutkijat varoittavat.

He esittävät myös useita teorioita siitä, mitä on tehtävä itse yliopistoissa, kun yhä vähemmän älykkäät yksilöt opiskelevat näissä yliopistoissa.

”Ensinnäkin yliopistojen ja professorien on ymmärrettävä, että heidän opiskelijansa eivät ole enää poikkeuksellisia, vaan keskinkertaisia, ja mukautettava opetussuunnitelmia ja akateemisia tasoja vastaavasti. Toiseksi työnantajat eivät voi enää luottaa siihen, että yliopistosta valmistuneet ovat älykkäitä tai kykenevämpiä kuin ne, joilla ei ole tutkintoa”, tutkijat kirjoittavat.

Kolmas seuraus on myös minäkuva, joka on tärkeä monille korkeakouluopiskelijoille. Tutkijoiden on ymmärrettävä, että yliopistoon pääsy ei ole enää kutsu liittyä eliittiryhmään, vaan pikemminkin päinvastoin.

Tutkijat huomauttavat, että myytti, jonka mukaan korkea koulutustaso osoittaa korkeaa älykkyyttä, on ”uskomattoman epätarkka, vanhentunut eikä perustu näyttöön”.

Korkeasti koulutetuilla alhaisempi älykkyysosamäärä | Vapaat ajat (friatider.se)

Tuuli Mukka vastaan Katariina Souri

 Olemme viimeaikoina saaneet lukea iltapäivälehdistä ja muista medioista maan virallisen taidekentän toimijan Tuuli Mukan hyökkäyksiä taidemaalari Katariina Souria kohtaan joka tunnetaan myös Kata Kärkkäisenä. Sourin maalaaman saamelaisaiheisen teoksen takia. Tässä viimeisin aika ala-arvoinen hyökkäys.

Tuuli Mukka kirjoitti kipakan päivityksen liittyen Katariina Souriin – näin taiteilija vastaa – Viihde – Ilta-Sanomat (is.fi)

Ottaisin tässä asiaan esille näkökannan joka julkisessa keskustelussa on kokonaan jäänyt huomiotta. Tuuli Mukka on virallisen taidekentän toimija, joka on koko uransa elättänyt itsensä apurahoilla ja muilla julkisilla tuilla. Katariina Souri on taas virallisten taidepiirien ulkopuolinen toimija, joka tekee työtään itsenäisenä ammatinharjoittajana ja yrittäjänä ja näkökulmani naisten väliseen riitaan liittyy tähän asiaan.

Mikä oikeus ikänsä taidettaan julkisella rahalla tehneellä Mukalla on hyökätä yksityisen ammatinharjoittajan ja yrittäjän kimppuun? Eikö Mukan tulisi olla kiitollinen Katariina Sourille siitä, että hän jaksaa vaikealla ammattialalla toimia itsenäisenä ammatinharjoittaja ja maksaa työstään veroja joista Tuuli Mukankin julkiset tuet maksetaan?

Myös urheilua rahoitetaan julkisella rahalla ja jos urheilija hyökkäisi vastaavasti toisen urheilijan kimppuun täysin ala-arvoisesti kuten Mukka on hyökännyt Sourin kimppuun, tällaiselta urheilijalta vietäisiin kaikki julkiset tuet ja hänet potkittaisiin ulos urheilun piiristä kokonaan. Miksi taidealalla ei toimita vastaavasti, vaan taidealalla toinen taiteilija voi toimia rauhassa kuten Mukka on toiminut Souria vastaan?

Pikaisella google haulla löysin Tuuli Mukan seuraavanlaisen CV:n, joka ulottuu vuodesta 2003 vuoteen 2010 ja hän on saanut huomattavasti julkisia tukia. Varmasti julkiset tuet ovat eri muodoissa jatkuneet senkin jälkeen tähän päivään asti.

Apurahat
2010 Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston 1-vuotinen työskentelyapuraha
2010 Lapin taidetoimikunnan kohdeapuraha
2009 Lapin taidetoimikunnan 1/2-vuotinen työskentelyapuraha
2008 Valtion kuvataidetoimikunnan kohdeapuraha
2008 Lapin taidetoimikunnan 1-vuotinen työskentelyapuraha
2006 Valtion kuvataidetoimikunnan kohdeapuraha
2007 Valtion kuvataidetoimikunnan matka-apuraha
2007 Lapin taidetoimikunnan kohdeapuraha
2007 Lapin taidetoimikunnan 1/2-vuotinen työskentelyapuraha
2006 Lapin taidetoimikunnan kohdeapuraha
2006 Alfred Kordelinin Rahaston kohdeapuraha
2006 Lapin taidetoimikunnan työskentelyapuraha
2005 Lapin taidetoimikunnan kohdeapuraha
2005 Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahaston kohdeapuraha
2005 Valtion kuvataidetoimikunta – Kuvataiteilijoiden julkaisutuki
2003 Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston kohdeapuraha