Poliitikkojen ja puolueiden petosrikokset

Viimeaikoina on eräs asia askarruttanut mieltäni kovasti, se miksi vaalilupausten pettäminen ei ole rikoslain määrittelemä petosrikos?

1§ (24.8.1990/769)
Petos.

Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa tietojenkäsittelylaitteeseen vääriä tietoja syöttämällä tai koneelliseen tietojenkäsittelyyn muuten puuttumalla vääristää tietojenkäsittelyn lopputuloksen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.
Yritys on rangaistava.

2§ (24.8.1990/769)
Törkeä petos.
Jos petoksessa

1. tavoitellaan huomattavaa hyötyä,
   
2. aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,
   
3. rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai
   
4. rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa
   

ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintäään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

Ennen 2011 eduskuntavaaleja niin vasemmiston kuin demareidenkin virallinen linja oli, etteivät he tule hyväksymään Kreikalle annettavia tukipaketteja, koska tukipakettirahat menevät todellisuudessa Saksalaisille ja Ranskalaisille pankeille. Vaalien jälkeen molemmat puolueet menivät hallitukseen ja hyväksyivät vastoin äänestäjilleen tekemiä lupauksia tukipaketit Kreikalle.

Jos jonkun puolueen edustajat ennen vaaleja, antavat vaalilupauksina esimerkiksi etteivät he tule hyväksymään kaikista heikoimmassa asemassa olevien pienituloisten etujen tai palkkojen leikkauksia, tai vaikkapa etteivät he tule hyväksymään valton omaisuuden myyntiä. Ja puolueet keräävät ääniä puheenjohtajansa ja vaaliehdokkaidensa suilla tällaisilla lupauksilla, äänestäjiltä jotka kannattavat samoja asioita.

Mutta kun vaalien jälkeen tällaisen puolueen edustajat ja puheenjohtaja menevät hallitukseen ja pettävät äänestäjilleen ennen vaaleja antamansa lupaukset, ja ovat leikkaamassa pienituloisten etuja ja palkkoja tai myymässä valtion omaisuutta, niin eikä kyseessä ole Rikoslain määrittelemä Petosrikos?

Kyseessähän on selvästi erehdyttämällä hankittu taloudellinen hyöty ja valta-asema, ja rikoksen törkeäksi muodoksi sen tekee se, että siinä on käytetty hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa luottamusta, ja siinä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä itselle ja puolueelle ja aiheutettu huomattavaa taloudellista vahinkoa äänestäjille, kaikille veronmaksajille ja valtiolle.

Erityisen törkeäksi toiminnan tekee se, että sillä rapautetaan demokratia, koska jos vaaliehdokkaiden ei tarvitse noudattaa äänestäjilleen antamia vaalilupauksia, on äänestäminen menettänyt merkityksensä eikä sillä voi demokratian keinoin vaikuttaa. Se että vaaleissa valituiksi tulevat puolustautuvat esimerkiksi sillä, että hallituksessa on aina tehtävä kompromissejä, ei ole mikään asianmukainen puolustus. Koska demokratiassa äänestämisellä pitäisi olla jonkinlainen merkitys ja se merkitys tulee juuri siitä, että äänestäjä tietää minkälaista politiikkaan ajavaa poliitikkoa tai puoluetta hän äänestää.

Näin ollen jokainen puolue ja poliiitikko joka on pettänyt ennen vaaleja äänestäjilleen antamansa lupaukset, tulisi laittaa niin rikosoikeudelliseen kuin taloudelliseenkin vastuuseen, Rikoslain määrittelemän Petosrikoksen törkeästä muodosta. Samoin heidät tulisi tuomita demokratian vastaisesta toiminnasta ja demokraattisen päätöksenteon estämisestä valta-asemaa väärinkäyttäen.