Julkaistu
28.3.2015 Uuden Suomen Vapaavuorossa.
Olen
viime päivinä käynyt vilkasta keskustelua taiteilija-apurahoista
ja taiteen julkisesta tukemisesta eri taidepalstoilla. 26.3.2015 olin
jopa asiaa käsittelevässä Helsingin Taiteilijaseuran ja
Taidemaalariliiton järjestämässä vaalipaneelissa, jossa oli
useita eri puolueiden vaaliehdokkaita mukana, sekä eri
taiteilijajärjestöjen edustajia. Itse Taidemaalarina olen aina
ollut taiteen julkisia tukia vastaan, koske ne vääristävät
kilpailua, kohtelevat taiteilijoita erilailla, lisäävät turhaa
byrokratiaa ja ovat johtaneet keinotteluun ja korruptioon.
Mielestäni
valtion tulisi tukea taidetta aivan toisella tavalla, siten että
taiteilijoita edesautettaisiiin pärjäämään omalla työllään.
Taiteen ALV voitaisiin laskea nollaan ja taiteen ostajalle voitaisiin
antaa verovähennysoikeus, sekä valtio voisii järjestää
taiteilijoille paikkoja joihin he voisivat kokoontua päivisin ja
iltaisin esittelemään ja myymään teoksiaan ja niiden
oheistuotteita. Taiteilijoille voisi antaa myös Perustulon, jotta
työtönkin taiteilija voisi olla hyödyksi yhteiskunnalle, ilman
jatkuvaa viranomaisvalvontaa ja pelkäämistä perusturvan
menettämisestä, jos tekee taidettaan työttömänä.
Olen
kuitenkin virallisen taidekentän toimijoiden puolelta kohdannut
valtavaa vastarintaa ehdotuksiani vastaan, koska he eivät halua
luopua apurahoista ja muista julkisista tuista. Niinpä ajattelin
hakea itsekin apurahaa omalle erinomaiselle ja aikaisemmin
ennennäkemättömälle taiteen apurahaidealle. Mielelläni myös
kuulisin lukijoiden mielipiteitä apurahaideastani, jonka uskoisin
suuresta satsauksesta huolimatta, tuovan valtiolle ennenäkemättömän
julkisuuden ja tuottavuuden ajan myötä.
Minulla
on näitä maapalloon liittyviä ideataideteoksia.
Näin
mietin seuraavanlaista ideaa. Kun minulla nyt sattuu olemaan näitä
vastaavia maapalloideoita valmiina tekemistä vaille, ajattelin hakea
valtiolta apurahaa niiden tekemiseen. Jotta voisin maalata teokset
oikeasta perspektiivistä katsoen, olisi minun päästävä
maalaamaan ne jollekin avaruusasemalle. Eihän puolen vuoden matka
asemalle maksaisi varmaan kuin jonkun satamiljoonaa koulutuksineen
päivineen. Mitätön pikkuraha siitä julkisuudesta ja maineesta
jonka valtiomme saisi projektista.
Samalla
voisin lahjoittaa avaruudessa maalaamani maapalloteokset valtiolle
aivan uuteen maapallotaidemuseoon, jonka rakentaminen pitäisi
tietenkin aloittaa välittömästi, jotta museo olisi valmiina sitten
kun saavun avaruusasemalta valmiiden teosten kanssa. Museo pitäiisi
tietenkin nimetä minun mukaanii, vaikkapa -Maapallo Markun
Taidemuseoksi- tai -Markun Maapallotaiteen Museoksi-, enkä minä
haluaisi ideani ja nimeni käytöstä museon yhteydessä kuin
muutaman miljoonan lisenssimaksun vuodessa.
Samalla
museo voisi tietenkin myydä teoksieni kuvilla varustettuja
T-paitoja, postikortteja, vedoksia, teemukeja, käsilaukkuja ja muita
vastaavia tuotteita. Enkä minä niistäkään tarvitsisi kuin 50%
provision tekijänoikeuspalkkioina. Museo tulisi olla tietenkin
maapallon muotoinen ja esimerkiksi maapalloteokseni -After all-
sopisi erinomaisesti museon malliksi. Samalla se kuvastaisi maapalloa
tilassa johon ihminen sen on jo melkein saanut.
Olen
aivan varma että turistivirta museoon olisi lakkaamaton ja sitä
tultaisiin ihmettelemään maailman joka kolkasta, ja aikaa myöten
sen kulttiarvo olisi mittaamaton. Eli valtion kannattaisi
ehdottomasti satsata minun kehittämääni taiteelliseen projektiin
sen vaatima rahamäärä, koska se olisi ei vain taiteen kannalta
katsottuna, vaan myös uuden bisnesidean muodossa ennennäkemätön
ja takuuvarma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.