Hieman nykytaiteesta

Julkaistu 14.2.2012 Uuden Suomen Vapaavuorossa.

Jos joku sattui viime perjantaina katsomaan tv-ykköseltä hieman ennen puoltapäivää ohjelman nimeltä -Mittari-? Niin siinä oli erinomainen kuvaus nykytaiteen ymmärtämisen ongelmasta ja siitä mikä onkaan taidetta?

Mutta ne ketkä eivät ohjelmaa nähneet, voin heille kertoa kyseessä olleen erittäin hauskan tarinan. Naistaksikuski ottaa kyytiinsä miehen joka osoittautuu nykytaiteilijaksi. Hän haluaa kyydin merenrannalle etsimään puunkarahkaa tai jotain muuta mielenkiintoista löytöesinettä, jonka ripustaisi tulevaan taidenäyttelyynsä. Matkan aikana taksikuski pitää taiteilijaa höperönä, kun taiteilija yrittää selittää nykytaiteen olemusta. Eli sitä, että mikä tahansa on taidetta, kunhan se esitetään oikeassa kontekstissa.

Naistaksikuski nauuraa taiteilija jutuille ja he lyövät vetoa siitä, kumpi heistä löytää puhuttelevamman tai mielenkiintoisemman esineen merenrannalta. He saapuvat niemenkärjelle ja lähtevät eri suuntiin etsimään sopivaa esinettä taiteilijan tulevaan taidenäyttelyyn. Taiteilija nostaa omalta puoleltaan rantaa useita esineitä ja puunkarahkoita, tutkii niitä, mutta ei näytä tyytyväiseltä. Samaan aikaan taksikuski tekee samaa toisella puolella niemenkärkeä, eikä näe asiassa mitään järkeä.

Hetken päästä taiteilija juoksee innoissaan ja riemusta kiljuen taksikuskia kohti ja selittää innoissaan. Tässä se on, jumalauta tässä se on. Hänellä on mukanaan oranssit pelastusliivit, jotka hän on löytänyt rannalta. Iloisena taiteilija rehentelee tässä olevan kaikki mitä hän tarvitsee. Siinä on elämä ja kuolema, pelastuminen ja tuhoutuminen, perään hän vielä huutaa, ja perkele kun minä olen niin hyvä arvioimaan omia teoksiani ja asettamaan ne oikeisiin konteksteihin!

Taksikuski katsoo ihmeissään taiteilijaa ja hänen katseensa kääntyy niemenkärjen omanpuoleiseen rantaan, jossa näitä samoja oransseja pelastusliivejä on kymmenittäin rannalla lojumassa ja osa ui vielä meressäkin. Kun taiteilija huomaa nämä liivit, hän hämmentyy ja ilme kasvoilla muuttuu ilosta jäykän harmaaksi ja ohjelma loppuu.

Purevaa kritiikkiiä nykytaidetta kohtaan, joka yksinkertaisuudessaan kertoo nykytaiteen perustavaa laatua olevasta ongelmasta. Mieleeni tuli elokuva -Suuri Performanssi- joka myös käsitteli nykytaiteen ongelmia. Elokuvassa työtön muurari Jaakko Tolvanen matkustaa töiden perässä Helsinkiin ja osuu paikalle kun samanniminen käsitetaiteilija Jaakko Tolvanen tekee merkittävintä teostaan -Eristävää tekijä- näyteikkunassa. Teos koostuu muuratusta seinästä, joka eristää tilan täksi puoleksi ja tuoksi puoleksi.

Käsitetaiteilija Jaakko Tolvasen muuratessa teostaan näyteikkunassa, katselee muurari Jaakko Tolvanen ihmeissään, miettien samalle, ettei tuo nyt ainakaan muurata osaa. Jonkun ajan kuluttua käsitetaiteilija Jaakko Tolvasen muuraama tiiliseinä -Eristävää tekijä- sortuu, taiteilija jää alle ja kuolee. Tämä kritiikki osuu yhteen nykytaiteen perustavaa laatua olevaan ongelmaan, nykytaiteilijan ei tarvitse enää osata.