Suomessa
on taas kerran paljastunut suuri taideväärennösjuttu, jota KRP
tutkii ja arvioiden mukaan tutkimukset kestävät ensi vuoteen asti.
Kyseessä on lähinnä Suomalaisen taiteen väärennöksiä, mutta
joukossa on myös Henri Matissen ja Rene Magritten kaltaisten
ulkomaalaisten taiteilijoiden teosten väärennöksiä.
Väärennettyä
kuvataidetta on maailmalla liikkeellä paljon, joidenkin arvioiden
mukaan jopa 60% maailmantaiteen mestareiden teoksista on
väärennöksiä. Jopa asiantuntijoiden on vaikea erottaa
väärennöksiä aidoista maalauksista. Alkuvuonna Ransakalainen
taiteen huippuasiantuntija erehtyi pitämään Suomalaisen
taiteilijan tekemään teosta Ranskalaisen Fernand Legerin teokseksi.
Erikoisen tästä jutusta tekee se, että asiantuntija Irene Hansma
on tunnettu juuri Legerin teosten parhaana asiantuntijana.
On olemassa tapaus jossa Saksalaiselle
nykytaiteen asiantuntijalle esiteltiin maalattuja teoksia ja häneltä
kysyttiin, kenen maalaamia teokset voisivat olla? Asiantuntijan
tutkittua teoksia, hän päätyi tulokseen, että kyseessä on
tunnetun nykytaiteilijan, Ernst Wilhelm Nayn maalaamat teokset.
Tosiasiassa teokset oli maalannut Saksalaisen Hallen eläintarhan
naarassimpanssi Banghi.
Joten voidaankin perustellusti esittää kysymys. Mihin näiden taideasiantuntijoiden asiantuntijuus perustuu? Samoin voidaan esittää kysymys koko taiteen kentälle, miten on mahdollista että esimerkiksi katumaalari Bangkokin kadulta, kykenee maalaamaan melkein kenen tahansa kuuluisan nykytaiteilijan teoksesta kopion, ilman että edes asiantuntijat kykenevät huomaamaan teoksen väärennetyksi? Saatikka että vastaavan pystyy tekemään eläintarhan simpanssi?
Taiteilijana
olen sitä mieltä että kuvataide on nostanut liiian helposti
pinnalle taiteilijoita, joiden teokset eivät kata muita ansioita
kuin helpon väärentämisen ansiot. Taiteen kenttä on aivan kuin
hukannut taiteen. Ei edes voisi kuvitellakaan että Michelangelon
Daavidin patsaan kaltaisen mestariteoksen voisi väärentää. Jos joku kykenisi
veistämään vastaavan marmoriveistoksen, hänen kannattaisi
ehdottomasti tehdä se omalla nimellään, eikä alkaa väärentäjäksi.
Nykytaiteen standardit, vertailu ja arvostuksen kohteet, on laskettu niin alas että simpanssikin kykenee väärentämään tunnettujen taiteilijoiden teoksia. Vaikka jo pikkulapsetkin omaavat paremmat kädentaidot kuin simpanssi. Taiteilijana vika ei mielestäni ole taiteilijoissa, vaan näissä taiteen asiantuntijoissa, jotka ovat lastentasontaiteen pinnalle nostaneet.
Myös poliitikot jotka tilaavat omalta lempitaiteilijaltaan esimerkiksi muotokuvia, ilman että taiteilijalla on edes valmiuksia maalata muotokuvia, ovat suuri osasyy standardien alenemiseen. Kyse ei olekaan enää osaamisesta tai taiteellisista ansioista, vaan taide on otettu poliittiseksi pelivälineeksi, jolla poliitikkoja syvimmältä nuoleskelevat samanmieliset taiteilijat nostetaan tapetille ja heille annetaan viralliset ansiot.
Tällaisten asiantuntijoiden ja poliittisten toimijoiden toiminta ei edistä, kehitä tai vie taidetta eteenpäin, vaan tekee siitä pilkkaa ja halventaa taidetta. Ansiot tulisi antaa niille tosiosaajille, joita on kuitenkin määrällisesti vähän taiteilijoidenkin joukossa. Eivätkä ne tosiosaajat välttämättä suostu nuolemaan jokaisen poliitikon kengänpohjia.
Itsensä ympäröiminen samanmielisillä ja samalla tavalla ajattelevilla, on matka keskinkertaisuuteen. Siksi tällaiset poliitikot jotka antavat esimerkiksi muotokuvansa maalattavaksi lempitaiteilijoilleen, joilla ei ole valmiuksia muotokuvien tekemiseen, eivät vain halvenna taidetta, vaan tekevät myös tällaisesta poliitikosta keskinkertaisuuden.
Samalla tavalla taiteen virallinen kenttä, joka kuten meidän maassamme koostu samanlailla ajattelevista keskinkertaisuuksista, ei kykene koskaan kasvamaan ulos keskinkertaisuudestaan tai ainakaan niin kauan kuin erilailla ajattelua ei sallita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.